BOOST your life!

Loppuviikosta ja viikonloppuna tuli nautittua hevostelusta ihan sen kaikissa muodoissaan, ja tässä sitä vielä hurjastellaan ja kirjoitellaan tekstiä toisen kerran saman vuorokauden sisällä. Alkuviikon treenivastuussa olivat valmentajat ja loppuviikosta omistajanretaleella oli hieno ja ihana etuoikeus ajaa Blackilla sekä torstaina että lauantaina ja sunnuntaina. Hevostelun kruunasivat lauantainen ratsastus ja sunnuntain ravit. Näin toimii hevosiin vinksahtanut, joka tietää, että se odotettu inhokki, väkisinkin pienen hevostauon aiheuttava polvileikkaus, on ensi viikon keskiviikkona.

"Nainen! Joko mennään?!?"

Torstaina töiden jälkeen kävin ajamassa letkeän vajaan kympin lenkin Blackilla - ja kyllä, karvanlähtökauden aloitus tuli pistettyä merkille. Perjantaina varsoilla oli vapaapäivä. Lauantaina oli ajovuorossa kaikki tallin kolme hevosta, joista ensimmäisinä valjaissa oli punarautias ja hetken päästä sille seuraa teki Black. Kuljimmekin suurimman osan lenkistä yhtä matkaa, suosikkitienpätkämme mukaan lukien. Black kisasi keulasta ja konkari kiritti peesissä. Oikeaan ravivalmennukseen siirryimme peltolenkillä, kun Vastuuvalmentaja tuli mukaan ja sovittiin, että availlaan hevosella vähän reippaampaa vauhtia. Koska kenkiä ei ole, homman pitää pysyä lapasessa, mutta kuitenkin vähän irrotellaan vauhtihanoja. Eipä tarvinnut alun jälkeen enää pyytää, kun Black sai jutun juonesta kiinni ja innostui todella!

Olipa mukava, että Ponityttö kameroineen oli paikalla, kun omistajanretaletta vietiin, mutta nätisti kuitenkin vietiin. Innostuksesta huolimatta ori oli nätisti ohjilla ja antoi vauhdin pois, kun pyysi, vaikka olihan se jännää, kun toinenkin hevonen oli vielä samalla radalla. Itselläni selvästi myös vielä on opeteltavaa: Ohjastuntuman pitäisi olla parempi, jotta voin parhaiten tukea innokasta varsaa ja auttaa sitä juoksemaan puhtaasti. Seuraavalla kerralla osaamme molemmat jo enemmän, vaan eipä näitä vauhteja nyt ihan toistuvasti ajella. Ilman kenkiä etenkin kiihdytys lipsuu ja kuitenkin tässä nyt vain pohjia rakentelemme hevoselle. Reipas lenkki jäähdyteltiin lopuksi kävelemällä kolmisen kilometriä. Vauhdista huolimatta Black ei puhallellut ja vaikutti kaikin puolin tyytyväiseltä korvat höröllä juostessaan ja kylläpä sitä korvat höröllään poika kävi melassiveden kimppuun myöhemmin omassa karsinassa.

Black naureskeli taas miulle koko matkan... :)

Tänään sunnuntaina kävimme Ponitytön kanssa kahdestaan Blackin kanssa palauttelevan lenkin. Vauhti pysyi rauhallisena ja kevään ääniä kuunnellen päästelimme vaan hyväpohjaiset suorat reippaalla ravilla ja ihan Blackin omasta pyynnöstä. Oikein mukava sunnuntaiajelu siis. Lenkin jälkeen hieman talli- ja varustehuoltoa sekä jalkapalloa Liitävän kanssa. Liitävä nakkeli punaisen leikkipallon tarhan aidan yli ojaan ja seuraavaksi meinasi perässä mennä juomasaavi. Leikkisä Liitävä sai tänään pitää vapaapäivän, joten ilmankos sitä puuhaa sitten riitti tarhassa.

Karsinassa lenkin jälkeen

Raveissakin siis tuli käytyä, vaan uhkapelailu jäi tältä päivältä. Mietin, miten tuo lauantainen ratsastus sopii tähän nykyiseen raviurheilukuvioon, kun viime aikoina ihan niin aktiivisesti ei ole tullut hevosen selässä aikaa vietettyä. Ponityttö muotoili asian hienosti. Ratsastustallilla asustava suomenhevonen, jonka siis vuokrasin tunniksi, on appeni entisen hevosen varsa ja siispä ratsuni äitee on yrittänyt olla ravihevonen ja onhan isä sentään Romeo Lax - polvi vaan ei tässä pojassa parantunut tai parantui eri ammatissa. Saas nähdä, kuinka oman polven tässä vielä käy ja miten kauan maltan olla pois hevosten luota. :)