Vuosi 2015 paketissa

Perinteisen vuosittaisen tilinteon aika lienee nyt. Tähän vuoteen mahtui valoisia ja synkkiä hetkiä. Tavoitteita kuitenkin saavutettiin ja jopa ylitettiin ja ennen kaikkea kasvatettiin nälkää ensi vuoteen.

Hevosenomistajana 3/4 enemmän tai vähemmän osaomistamistani hevosista pääsi starttiin tänä vuonna. 3/3 startanneesta juoksi rahaa. 2/3 juoksi totoon. 4/4 on sairastellut. Perussettiä siis.

Blackin vuosi oli kaksijakoinen. Kovin odotuksin odoteltiin hevosta radoille jo alkuvuodesta, mutta harjoitusajossa syntynyt jännevamma murensi nuo haaveet hetkeksi. Black sai puolen vuoden kuntoutusjakson, paljon kylmäystä ja laserhoitoa ja onnettaret olivat puolellamme, kun vamma näytti paranevan. Elokuun lopussa kurasäässä ja ilman yhtä kenkää juostu hyväksytty koelähtöstartti toi yhdenlaisen saavutuksen tällekin hevoskimpalle. Ensimmäisessä startissa Forssassa oli vähän epäonneakin juoksunkulussa ja väitän edelleen sitkeästi, että ilman edelle väsyvää oltaisiin sielläkin oltu rahoilla. Hieman enemmän jutun juonesta kiinni Black sai Porissa, jossa piti kolmanneksi ja uransa ensimmäisille rahoille. Blackin viimeisin merkintä Hippoksen Heppa-järjestelmässä on poissaolostartti marraskuun puolivälistä.

Virustautia oli pitkin syksyä liikenteessä siellä, täällä ja tuolla. Black jo viikon sairastelun jälkeen oli osoittanut toipumisen merkkejä, vaan sitten seuraavan treenilenkin jälkeen oli kintut taas pökkelönä ja mieli matalana. Joulukuun alkupuolella itsenäisyyspäivän paikkeilla reenailtiin jo jälleen normaalisti. Onneksemme sen verran asiakaslähtöinen on tämä meidän valkku, ettei puolikuntoisella hevosella lähde körryyttämään kymmenien tai satojen kilometrien päähän kilpailemaan. Matkustaminen startiin on keskivertoa kivempaa silloin, kun tietää, että hevonen on siinä tikissä, että voi itsekin noita kustannuksia sitten maksella takaisin. Joulun pyhille osutettiin pieni rokotustauko ja valmentaja viestitti, että alkuvuodesta ollaan takaisin kilpakentillä. Etelä-Suomen sarjathan ovat kovinkin vajaita, joten kyllä siellä tilaa on yhdelle Blackillekin kipittää. Jospa se uusi vuosi toisi onnen tullessaan...

Järven rannalla menneiden muistelua ja tulevaisuuden haaveilua...
Joulukuun 13. päivä, niin kovin erinäköinen on kotiseutuni
Immalanjärven ranta kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta.

Selfie Liitävän kanssa ei helposti onnistu, kun
 hevosella on pää kaliiperia panssarivaunu.
Tämä kultainen ruuna sai uuden uran ratsuna
uuden omistajansa luona, sillä raviradoille sitä
kipinää ei kuitenkaan enää toivotulla tavalla löytynyt.
Komea liinaharja taitaakin nyt jo sellaiset
kouluratsastuksen kuviot, että tästäkin pojasta
kuullaan vielä!

Kultainen Pai oli se suurin odotustenylittäjä tänä vuonna.
Ensinnäkin koiranruoasta tuli ravihevonen, mutta että vielä
hyvä ravihevonen. Yrittävä luonne ja jaksava pikku voimanpesä
näytti parastaan Lappeenrannassa 2. sijallaan.
Sittemmin ensin pienet terveysmurheet ja sitten tarhassa
remuamisen myötä vähän isommat terveysmurheet pitävät
oriin toistaiseksi talvitauolla. Kevättalvi näyttää suunnan.

Uusi vuosi 2016 aloitetaan laittamalla valjaisiin 2-vuotiaaksi kääntyvä tuleva ravikuningas (kaikki varsat ovat tässä iässä tulevia ravikuninkaita, kuten eläinlääkärikin osuvasti totesi). Ohjasajo se muuten kysyy kuntoa! Pitäisiköhän salilla ja lenkillä käyntiin liittyviä uudenvuodenlupauksia sittenkin tehdä, kun huomaan kärryillä istumisen tehneen tehtävänsä... Sitäpä voisi suunnitella sitten vaikka terapeuttisella ajolenkillä Pain kanssa tammikuun pakkasessa metsän siimeksessä lumikiteiden kimmeltäessä puolen sentin korkuisessa lumihangessa.

Tervetuloa Uusi Vuosi 2016!