Synkilläkin pilvillä on hopeareunat, vai onko?

Pääsin itse paikan päälle aurinkoiseen Vermoon jänskäämään Bläksän Kyvyt esiin -divisioonafinaalia. Lähtö tiedettiin kovaksi, vauhtien odotettiin menevän hurjiksi ja yönmusta lähtöpaikkamme (8) vei isoimmat pärjäämistoiveet, vaikka Bläksällä aikas terävä kiri onkin. Siispä jo finaalipaikan lunastaminen oli mielestäni todella hieno saavutus.

Ennen lämmittelyä 4.5.2016

Ensin ne hyvät uutiset. Lupasin valmentajalle kirjoittaa tämän tänne, jos se olisi ainoa positiivinen asia Vermon reissussa. Ja melkeinhän se on. Bläksä pissas ekaa kertaa ravireissulla ennen starttia! Tämähän ei voi tietää kuin hyvää! Lämmittelyn jälkeen kaikki oli kunnossa ja kuski ja valmentaja tyytyväisiä. Kenkiä ei enää viskattu pois, sillä jos rautakaaret jalassa pinkoo 11,8, loppukiriä, ni se on ihan riittävän hyvä tuohonkin starttiin.

Yhden poisjäännin myötä lähtöpaikka muuttui seiskaksi, mutta uloin ratamme ei siitä mihinkään kadonnut. Hyvinhän se juoksu siitä lähti etenemään, Black lähti häntä tötteröllä matkaan ja paikat parijonossa saatiin jaettua. Matka taittui taittui vauhdikkaasti, sillä puolikkaat kipaistiin ajoissa: 12,5 - 14,5 - 16,0 -13,5. Rivakan matkavauhdin jälkeen valjakkomme lähti vielä loppukaarteessa kolmannelle ja ehkäpä aavistuksen kilpakumppanin avittamana vielä ulommas. Tuloksena 7. sija, ensimmäinen ilman rahaa ja kova ennätysparannus 15,8. Blackin startti tästä.

Valmentaja kommentoi, että varmasti Blackin uran kovin startti - henkisestikin. Silti olimme ehkä hivenen yllättyneitä Blackin tasaisuudesta lopussa. Sillä sen väsyneempi se ei kuitenkaan ollut ja palautuikin hyvin. Toki se oli iso ruuna vielä lyönyt jalkojaan auki, niin kuin ajoittain tuppaa käymään, vaan huolellisella hoidolla ja ajoittaisella laseroinnilla nuo kolhut ovat pysyneet hyvänä. Olisihan meille jäännösrahat toki kelvanneet, mutta kovia ovat nämä kinkerit. Puhuimme, että tammikuussa voitetaan ajalla 19,0 ja 4 kuukautta myöhemmin jäädään ilman rahaa ajalla 15,8. Huh, miten hieno ja upea laji ja samalla niin armottoman kova!

Onnellinen omistaja ja komea kilpuri, takajalan kolhussa jodihaude

Katselimme juoksua tallenteelta, suunnittelimme starttia seuraavaksi perjantaiksi Forssaan ja vietimme mukavan illan Vermon raveissa ja seuraavan aamupäivän Pilvenmäen kotitallissa. Naureskelimme, miten mustanruunikoksi tunnistettu ruuna muuttuu kesällä ihan tavalliseksi ruunikoksi. Leikimme perheen ihanien ja sanavalmiiden tyttärien kanssa ja puistelimme päätä kahdelle kahjolle kissalle. Siinä pestessäni kisavarusteita ja kuunnellessani päiväunille päässeiden hevosten kuorsausta, mietin, miten onnellisia kaikki täällä varmasti ovat. Blackille vielä rapsutukset ja hevoskuiskaukset ja valmentajapariskunnalle kiitokset jälleen kaikesta. Sittemmin matkani jatkui Onnibussilla Helsinkiin ja sieltä junalla takaisin Pohjois-Karjalaan.

Sitten synkkeni maailmamme.

Starttipäivän jälkeen, seuraavana iltana Bläksän oikea etujalka oli jälleen turvoksissa. Kipeä. Kosketusarka. Koukistajajänne pullahtaneena. Enää ei puhuta kolhusta vaan pohditaan, että ei tainnut se kertaalleen mennyt jänne kestää äärimmäistä rasitusta tai huono-onnista pientä väistätystä? Eikö Black ollutkaan tasainen, vaan sitä oikeasti koski ne viimeiset metrit maaliin? Tässäkö tämä nyt oli?

Omistajat ovat toki tästä jo viestiä saaneet ja keskustelua on käyty. Harmitus on yhtä suuri ja sielua viiltävä niin Forssan suunnalla kuin täälläkin. Täällä on rukoiltu ja toivottu, siellä jalkaa kylmätty ja hoidettu ja varmaan rukoiltu ja toivottu samalla tavalla. Ihan jo oppikirjoistakin luettuna jännevamman uusiutuminen on erittäin todennäköistä. Varmuus saadaan jalan ultraäänitutkimuksessa, mikä voidaan tehdä vasta, kun vamman akuutti turvotus on laskenut. Sen suhteen olemme viisaampia ensi viikolla, kun Black käy Tampereen klinikalla tutkimuksissa. Voihan se olla jotain muutakin, voihan se olla, että se on lievä ja voihan se olla, että kaikki päättyy vielä hyvin.

<3