Kuulumisia kesästä, kurkistus viime kevääseen
Kävin perjantaina morjestamassa kesälaitumen asukkeja, Blackia ja sen kamua Liitävää. Pojat nauttivat auringonpaisteesta, mutta säiden lämmetessä laitumelle olivat löytäneet myös paarmat. Itikoita ja mäkäräisiä on riittänyt koko kesän ajan ihan kiukuksi asti, mutta nyt helteet toivat mukanaan myös paarmat: niitä suuria ja inhottavia ja niitä pienempiä ja kapeampia, mutta ihan yhtä inhottavia.
Olemme hevosten oloa helpottaaksemme laittaneet ruokaöljyä kohtiin, mihin eivät häntä, kavio tai hampaat yllä hätistämään itikoita. Pieni määrä öljyä päässä, ryntäillä, kainaloissa, mahan alla ja "muissa strategisissa sijainneissa" ovat jonkin verran hevosten oloa lievittäneet ja ainakin ne ihan silmin nähden nauttivat öljytyksi tulemisesta. Paarmoja vastaan tämä apu taitaa tosin olla vain hetkellinen ja pienet pyrähdykset laidun tömisten taitavatkin osoittautua parhaimmaksi hyönteiskarkoittimeksi.
Hyönteisten puremien kutinaa lievittää tietysti kaikista parhaiten kunnon rapsutus ja harjaus. Blackia rapsuttaessa saa vastavuoroisesti myös itse rapsutuksia. Tosin mustan oriin hellyydenosoituksia hieman joutuu varomaan, sillä hevosen hampailla tarjottu rapsutus on toisinaan ihmisen nahkaan hieman liian raju. Silloin, kun ihmisystävä ei ole rapsutuksia tarjoamassa, voi aina turvautua myös hevoskaveriin, niin kuin seuraava kuva kertoo:
Paarmoille kiukkuamisen ja hevosten paijjailun ohella sain tilaisuuden jututtuaa Blackia tarkemmin kevään kuulumisista. Itsehän tapasin nuori herra Black Ice Boostin ensimmäistä kertaa helmikuussa, mutta sitä ennen ori oli ehtinyt jo kolmisen kuukautta asustaa uudessa kodissaan kimppahevosena yhden omistajansa kotitallissa.
Blackin ihmiset
Black asustaa siis omistajansa, Herra Vastuuvalmentajan luona, jolla on kotitallissaan myös oma tai oikeastaan Vastuuvalmentajan Rouvan oma suomenhevonen, Liitävä sekä tällä hetkellä maailmalla kilpailevat - ja ihan menestyksellä kilpailevatkin - kaksi suomenhevosta, joista toinen on niin ikään kimppahevonen. (Näiden ravureiden tarinaan palaamme vielä ehkä jonakin toisena päivänä.)
Hevosia hoitaa ja ajaa myös herra Oppisopimusvalmentaja, jolla on vuosikymmenien kokemus ravihevosten parissa työskentelystä. Nämä hyväntuuliset valmentajanimitykset ovat jääneet huumorintajuisessa seurassa elämään ja päätyvät siten nyt myös kirjoitettuna tähän blogiin.
Oppisopimusvalmentajan lisäksi hevosia Vastuuvalmentajan tallissa on käynyt hoitamassa allekirjoittanut, toistaiseksi vielä ilman nimitystä oleva tallityttö ja Blackin omistaja, sekä neiti Ponityttö. Kaksi viimeisimmäksi mainittua ovat olleet hevosten kanssa tekemisissä enemmän tai vähemmän koko ikänsä, mutta enemmän kuitenkin ratsastaen. Tarina Blackista ja sen tallitutuista onkin osoitus siitä, miten myös raviurheilu voi viedä mukanaan!
Black-kimppahevosen matkalla ovat mukana myös sen kasvattaja ja omistajat.
Kun Black sai valjaat ja muita tarinoita keväältä
Kertomansa mukaan Black suhtautui valjaisiin jo ensimmäisellä kerralla ammattimaisen tyynesti ja söi heiniä sen kummempia selässään olevista nahankappaleista välittämättä. Koska noilla poijjiilla on tapana aina vähän rehennellä, tarkistin tarinoiden paikkaansapitävyyttä myös Vastuuvalmentajalta ja Oppisopimusvalmentajalta. He vahvistivat minulle päivämäärän olleen 4.1.2012, kun Black sai valjaat ensimmäisen kerran selkäänsä, eikä ori ollut valjaista milläänsäkään. Tammikuun aikana edettiinkin sitten jo ohjasajoa takaapäin ja pian jo kärryjenkin kanssa. Tässäpä pari kuvaa alkuvuodelta:
 |
| Kiitos kuvasta Vastuuvalmentajalle! |
 | ||
| Kiitos kuvasta Vastuuvalmentajalle! |
 |
| Kiitos kuvasta Vastuuvalmentajalle! |
Talvikarvassaan ori näyttää kesäkuviin verrattuna todellaa pieneltä ja niin kovin varsamaiselta! Sanoinkin hevosta "Kindermunayllätykseksi", kun ensi kertaa tapasimme. Sittemmin toki Black on noista talvikuukausista kasvanut hurjasti ja varsamaiset piirteet pikku hiljaa väistyneet. Pääsin itsekin jo ajamaan helmikuussa Blackilla, tietämättä vielä silloin, että minusta tulee yksi hevosen omistajista! Taisi olla minullekin tuo reissu ensimmäinen kerta kärryhevosen ohjaksissa, joten meillä ravialaa opettelee sekä hevonen että sen omistaja.
 |
| Kiitos kuvasta Oppisopimusvalmentajalle! |
Tuolloin talvella ajotreenit olivat enemmänkin totuttelua ja pientä kunnonkohotusta. Pääsääntöisesti pari-kolme kertaa viikossa vain kävelimme ja hölkkäsimme välillä hieman. Pellolla oli oikein mukava, aurattu lenkki, missä pääsimme hölkkäämään ja harjoittelemaan kulkemista molempiin suuntiin. Lumien sulettua pääsimme lenkille myös talvella ilman aurausta olleille metsäteille. Blackia ajoi pääsääntöisesti Oppisopimusvalmentaja, mutta silloin tällöin myös minä, milloin aina valoisan aikaan vierailulle ehdin. Ensimmäiset lenkit on totuttelun vuoksi menty niin vähin varustein kuin mahdollista, mutta kevään aikana opettelimme kärryajoa myös obersekin kanssa. Kenkiä ei Blackillä vielä ollut.
Kärryjen ja siinä olevan painon vetäminen oli orivarsalle aluksi kovin uutta ja lenkit olivat ajoittain melkoista hökeltämistä. Jos tiedät, miltä 1-vuotias lapsi näyttää taapertaessaan ja tutkiessaan kaikkea, voit kuvitella, miltä saman ikäinen hevonen tuntuu kärryjen edessä. Blackin mielestä myös kaikki kummalliselta näyttävä saattoi säikäyttää sen varsamaisiin loikkiin kärryjen edessä. Nämä pienet pomput toivat meille monta koomista tilannetta, mutta kaiken kaikkiaan Black nuoruudestaan huolimatta ei koskaan ollut arvaamaton tai vaikeasti pideltävä. Kun sitä hieman rohkaisi, pelottava lumikasa ohitettiin voittamattomana!
Suuriin saavutuksiin sekä aloittavalle ravihevoselle että aloittelevalle ravihevosen ohjastajalle kuuluvat myös sorsapariskunnan yllättäminen lentoon keväisestä tulvapurosta sekä kopisevan puusillan ylittäminen. Molemmista selvisimme hengissä ja henkisinä voittajina. Kevään viimeinen ajolenkki auringon jo lämmittäessä ja tälle valjakolle täysin uusilla teillä on ollut yksi mieleenpainuvimpia kokemuksia. Black ravasi korvat höröllä, sora lensi kavioista ja linnut lauloivat. Ihan haluaisin uskoa, että minun lisäkseni myös hevonen nautti. Siitä oli hyvä lähteä kesälaitumelle.
