99. kuulumiset
Se olis niinko jo marraskuu. Herranjestas, miten tämä aika menee! Marraskuu tarkoittaa meille Blackin ihmisille montaakin asiaa. Sen lisäksi, että ruuna alkaa kohta kolkutella kolmatta vuotta, on aika jälleen omistajien, Black Ice Clubin, vuosikokouksen, joka tällä kertaa hevosen puuttuessa pidetään tämän omistajanretaleen kotona, uudessa kodissamme. Kokouksessa siis joudutaan vain katselemaan kuvia päähenki... hevosesta ja siinä mukavan jutustelun merkeissä sopimaan samalla asiat halki, poikki ja pinoon seuraavaksi tilikaudeksi. Niin tosiaan, marraskuu tarkoittaa meille myös sitä, että vedellään toisen tilikautemme viimeistä kuukautta ja samalla meikeläisen ensimmäisen tilikauden päätöstä kimpanvetäjänä. Saas nähdä, kelpuutetaanko jatkoon. :)
Blogikin on kohta jo sata kirjoitusta vanha. 99. kirjoituksen kunniaksi olin valmentajaamme yhteydessä joku päivä sitten ja sielläkin suunnalla on muutettu. Erona tosin se, ettei minun tarvinnut muuttaa tallillista hevosia varusteineen ja kärryineen. Hatunnoston arvoinen savotta tuolla etelämmässä on siis ollut Sannalla ja tallin väellä, jotka roijasivat elämänsä Forssasta Ypäjän hevospitäjään. Ja kyllä kuulemma kelpaa! Uuteen talliin sopii Sannan jokainen kauraturpa ja vieläpä toisenkin valmentajan hevoset. Treeniä siellä juostaan jalkoja hemmottelevalla kivituhkalla ja Hevosurheilussa taisi lukea, että paikka on niin hieno, ettei paikasta ja olosuhteista jää menestys kiinni.
Black ehti ruunauksen jälkeen elellä viikon verran vanhassa kotitallissa Forssassa ennen kuin muutti Ypäjälle. Muutto oli sujunyt hyvin ja samoin myös ruunausoperaatiosta toipuminen. Black on kuulemma sellainen peruspositiivinen jätkä, ettei jaksa paljon surkutella pieniä leikkauskipuja tai vaikkapa maiseman vaihtumista. Tosiaan - se ori, joka kiljui kaula pitkällä kaiken aikaa ja ihan kaikille, tuntuu sopeutuneen elämäänsä ruunana mitä mainioimmin. Toki vielä hirnututtaa hieman, mutta pitäähän sitä vähän olemassaolostaan ilmoitellakin.
Myös asiallista treeniä kärryjen edessä ehdittiin hieman jo aloitella, kunnes sitten kolme viikkoa ruunauksesta Blackille nousi lämpöä ja leikkausalue alkoi turvotella. Houtun Jukka oli määrännyt sitten kuitenkin penissilliinikuurin ja taukoa treeniin, kunnes turvotus ja lämpöily laskevat. Viimeisimpien kuulumisten mukaan pieni liike on auttanut hyvin turvotukseen ja kuumeen väistyessä kevyttä treeniä on päästy jo aloittelemaan, joten toivotaan, että selvittiin tästä ilman klinikkakeikkaa. Kunhan tästä talveksi kääntyy, niin on meillä todella mielenkiintoinen treenikausi tulossa, hevosemme kolmivuotiskausi tähtäimessä.
Tällaista siis täällä ja tuolla kauempana. Lämpöisemme ollessa maailmalla, on täällä Pohjois-Karjalassa sitten pari suomenhevosta huolehtineet tämän omistajanretaleen liikutuksesta. Ja olipa lysti tänään, kun kyytiä antoi suomenhevosravuri ja ihan selästä käsin ajaen. Näitä raveja ei kevennellä, sain huomata, eli eikun vain kevyeeseen istuntaan ja nauttimaan kyydistä. Siinä sielu lepäsi ja vauhtikyyneleet valuivat. Wau!
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Ja sinä, sinä juuri, upean Black Ice Boostin omistaja, muistahan tulla kokoukseen paikalle huomenna lauantaina! Olisi omenapiirakkaakin...
Blogikin on kohta jo sata kirjoitusta vanha. 99. kirjoituksen kunniaksi olin valmentajaamme yhteydessä joku päivä sitten ja sielläkin suunnalla on muutettu. Erona tosin se, ettei minun tarvinnut muuttaa tallillista hevosia varusteineen ja kärryineen. Hatunnoston arvoinen savotta tuolla etelämmässä on siis ollut Sannalla ja tallin väellä, jotka roijasivat elämänsä Forssasta Ypäjän hevospitäjään. Ja kyllä kuulemma kelpaa! Uuteen talliin sopii Sannan jokainen kauraturpa ja vieläpä toisenkin valmentajan hevoset. Treeniä siellä juostaan jalkoja hemmottelevalla kivituhkalla ja Hevosurheilussa taisi lukea, että paikka on niin hieno, ettei paikasta ja olosuhteista jää menestys kiinni.
Black ehti ruunauksen jälkeen elellä viikon verran vanhassa kotitallissa Forssassa ennen kuin muutti Ypäjälle. Muutto oli sujunyt hyvin ja samoin myös ruunausoperaatiosta toipuminen. Black on kuulemma sellainen peruspositiivinen jätkä, ettei jaksa paljon surkutella pieniä leikkauskipuja tai vaikkapa maiseman vaihtumista. Tosiaan - se ori, joka kiljui kaula pitkällä kaiken aikaa ja ihan kaikille, tuntuu sopeutuneen elämäänsä ruunana mitä mainioimmin. Toki vielä hirnututtaa hieman, mutta pitäähän sitä vähän olemassaolostaan ilmoitellakin.
Myös asiallista treeniä kärryjen edessä ehdittiin hieman jo aloitella, kunnes sitten kolme viikkoa ruunauksesta Blackille nousi lämpöä ja leikkausalue alkoi turvotella. Houtun Jukka oli määrännyt sitten kuitenkin penissilliinikuurin ja taukoa treeniin, kunnes turvotus ja lämpöily laskevat. Viimeisimpien kuulumisten mukaan pieni liike on auttanut hyvin turvotukseen ja kuumeen väistyessä kevyttä treeniä on päästy jo aloittelemaan, joten toivotaan, että selvittiin tästä ilman klinikkakeikkaa. Kunhan tästä talveksi kääntyy, niin on meillä todella mielenkiintoinen treenikausi tulossa, hevosemme kolmivuotiskausi tähtäimessä.
Tällaista siis täällä ja tuolla kauempana. Lämpöisemme ollessa maailmalla, on täällä Pohjois-Karjalassa sitten pari suomenhevosta huolehtineet tämän omistajanretaleen liikutuksesta. Ja olipa lysti tänään, kun kyytiä antoi suomenhevosravuri ja ihan selästä käsin ajaen. Näitä raveja ei kevennellä, sain huomata, eli eikun vain kevyeeseen istuntaan ja nauttimaan kyydistä. Siinä sielu lepäsi ja vauhtikyyneleet valuivat. Wau!
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Ja sinä, sinä juuri, upean Black Ice Boostin omistaja, muistahan tulla kokoukseen paikalle huomenna lauantaina! Olisi omenapiirakkaakin...
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille