"Mustin" luona kylässä
Kesälomalla sitä ehtii vaikka etelänmatkalle ja tällä viikolla tuli tehtyä se oma, odotettu etelänreissu Ypäjälle. Kattokaas, kukas meidän pieni kultamurunen tässä!
Pestauduin valmentajalle tallityöntekijäksi kolmeksi päiväksi ja näihin päiviin mahtui tallihommia, ravireissua, paljon jutustelua ja huumorinkukkaa, hyviä vinkkejä ja ajatuksia, joita voi kotona kokeilla ravikoe-eläin Pailla sekä ennen kaikkea hurjasti Blackin paijailua. Meidän oma pikkunen Musti, niin iso poika jo, ihan hevonen, ravihevonen. <3
Reilun 6 tunnin ajomatkan jälkeen saavuin perille Ypäjälle suunnitellussa aikataulussa iltapäivän puolella. Valmentaja pakkasi parhaillaan hevoskuljetusautoa. Edessä oli ravireissu Tampereelle, sillä Sannalla oli hevonen startissa Teivossa. Ei, ei, ei sentäs Black vielä, mutta lähdin mielelläni mukaan "kuivaharjoittelemaan" toisella hevosella. Ennen kuin me tytöt kera Kallen ja Simon suuntasimme radalle, kävin tallin puolella ja tällainen siellä oli vastassa:
Black-kultapoika se siinä, niin komeana. Olen nähnyt Blackin livenä viimeeksi marraskuussa ja sitten viime näkemän - kylläpä vain, poika on kasvanut ja miehistynyt kovasti. Hienossa kunnossa Black on ollut aina, mutta nyt entistä enemmän se on kilpahevosen näköinen ja oikein lihaksikas komistus. Ei suotta eläinlääkärit ja hierojat ole kehuneet! Kaiken lisäksi ruuna on kovin seurallinen tapaus. Muiden syödessä heiniään karsinan nurkassa, Black käy hakemassa suullisen heiniä ja tulee sitten yleensä seuraamaan tallin tapahtumia, kuten kuvassa. Kyllähän jonkun tuota touhua pitää valvoa, kuitenkin 30 hevosen talli, kun Tompankin hevoset lasketaan.
Reissu Teivoon sujui enemmän tai vähemmän sateisesti ja huonoa tuuriakin matkassa, kun toiveissa ollut katospaikka vaihtuikin hallipaikkaan, vettä tuli ajoittain aika rankasti ja itse starttikin meni keturalleen Kallen kadonneen kultakengän ja alussa tulleen laukan myötä. Niin tai näin, oli hienoa olla mukana, tavata muita Sannan valmentamien hevosten omistajia ja nähdä ne rutiinit, joihin Black tulee myös pian tottumaan. Kotitallin pihassa olimme yömyöhäisellä ja edessä oli vielä Kallen ja sen seurana olleen Simon laittaminen nukkumaan ja porkkanoiden jako tallikavereille. Jep, porkkanat on Blackin mielestä tosi hyviä.
Tompan tallityöntekijä antaa aamuruoat hevosille, joten aamukahvit saimme hörpätä rauhassa. Hevoset saivat ulos sadeloimen päälle, sillä sen verran kovasti satoi. Toki sitten, kun hevoset oli saatu pihalle, paistoi aurinko. Monen montaa sadekuuroa tuolle päivälle kuitenkin riitti, joten ehkä hyvä, että loimiakin ulkoilutettiin.
Päiväruoat hevoset saivat sisälle, jottei kauroja tarvinnut hamuta kaiken kuran seasta. Sitä ennen oli kuitenkin vuorossa karsinoitten siivous. Täällä kotona, kun työn alla on ollut maksimissaan kolme karsinaa, niin kyllähän se vähän eri meininki on, kun karsinoita on kymmenkertainen määrä. Sit vielä tällanen pilkunviilaaja talikonvarressa... Vaan ei kolmeen pekkaan siinä kauaa mennyt ja Blackiakin oli odottamassa sitten puhdas, pehmeä purukerros, kun ruuna syömään saapui.
Sannan ja toinen puoliskonsa Joonas liikuttivat pari hevosta ja sillä aikaa mie pesin ja loimittelin yhden eläkepäiviään viettämään lähtevän tamman. Tämä tamma sattui olemaan Blackin nuoruuden ja oriaikojen rakkaus. Tälle tytölle ruuna hirnui ja hörhötteli ilmeisen kiintyneenä, vaikkei noitten asioiden päälle nykyisin mitään tajuakaan. Rakkaus voittaa kaiken.
Seuraavana oli treenivuorossa Black. Vetoja ei vielä ajettu alkuviikosta, sillä edellisellä viikolla Black oli hierottu ja laseroitu. Myös Blackin lonkkia oli hoidettu, sillä se on niitä hieman aristanut hierottaessa ja lenkilläkin alkuun polle on ollut hieman jäykkä. Lonkkiin pistettiin jotain kortisonia lievenpää, tulehdusta hoitavaa ainetta. Tavoitteena on näin myös ennaltaehkäistä rasitusperäisiä vammoja, ettei kiputilan takia hevonen juokse väärin tai jäykisty ja siten kipeydy. Joka tapauksessa sen jäljiltä Joonas oli ajanut maanantaina Blackilla lenkin ja hevonen oli ollut hyvä ja rento. Nyt rattaille hyppäsin mie, eka kerran sitten, sitten... toukokuun 2013. Tätä on muuten odotettu!
Blackin treenivarustukseen kuuluu normaalit ravisuitset ja nivelkuolaimet, pikalukkosilat, kieliside, pumpulit korviin ja treenistä riippuen harjoituskärryt tai jarrukärryt. Nyt mentiin ihan normikärryillä. Obersekkiä treenissä käytetään vain harvoin, ratahiiteissä tarpeen mukaan. Valmentaja päätyi laittamaan hevoselle myös potkuremmin ihan vain tätä uutta (tai oikeastaan tosi vanhaa) kuskia varjellakseen, sillä hevosella saattaa olla paineita ja silloin intoa kuulemma riittää.
Lenkkikaveriksi Black sai kokeneen tytön, Alman (kuskina Joonas) ja treeni ajettiin tallia ja taloa kiertävällä kilometrin mittaisella kivituhkaradalla. Aluksi ja lopuksi mennään aina reipasta kävelyä, ettei tallista tai talliin ole koskaan kiire. Tapana on myös, että nuorempi hevonen on aina sisäradalla, jotta se saa helpomman reissun treenissäkin. Toisaalta vierellä ravaava treenikaveri saa sitten mukavasti vauhtia töppösiin kummallekin, sillä onhan hyvässä seurassa radalla aina kivempaa! Potkuremmi osoittautui tarpeettomaksi, mutta koko seitsemän kilometrin hölkkälenkin ajan ohjissa oli mukava paine, eikä sitä tunnetta voita mikään. Joskus taannoin taisin kirjoitella, että läsipäisen suomenhevosen ohjissa oli maailma kohdillaan, mutta nyt pallo pyörähti paikoilleen jälleen tämän tutun ihanan lämminverisen kyydissä. Tältä sen pitääkin tuntua! Edessä oli voimaa ja lihasta ja kuitenkin jollain tavalla niin kovin kepeää ja helppoa liikkumista. Neljäs kiekko mentiin vielä reippaampaa vauhtia ja eihän siitä voinut muuta kuin nauttia. Näin hienolla hevosella en ole koskaan ajanut ja mikäs sen mukavampaa, kun se on oma. :D
Lenkin jälkeen Black kuivatteli loimen alla ja odotteli hetken pesuvuoroa kylmäyskääreet etujaloissa. Tässä välissä miulla oli aikaa kiitellä kyydistä, paijjailla ja taputella ja ottaa kuvia. Treenilenkistä miulla ei valitettavasti kuvia ole, kun kuitenkin oli valittavana, että otanko kuvia/videota, kun toinen ajaa vai ajanko ite... no se päätös oli helppo. Seuraavaksi pesin hevosen pesupaikalla. Pesun ja kuivailun jälkeen Black sai ylleen hankkimamme uuden loimen, kun edellinen oli kirjaimellisesti jo riekaleina. Lopuksi vietettiin tovi kylmäysletkuissa (tässä vaiheessa kannattaa nojata seinään suurenkin hevosen, ku letkuista kuuluu sihinää ja jalkoihin tulee kylmää, siis KYLMÄÄ, vettä... tuumi Black). Sitten vain omaan karsinaan vielä kuivattelemaan ja huilailemaan. Kiitos Black.
Loppupäivän aikana hoidettiin vielä hevosten jalkoja, jaettiin iltaruoat ja laitettiin aamuruoat valmiiksi. Reippaan päivän ja ulkoilmatyön jälkeen kyllä kelpasi sauna, talon emännän maittava ruoka ja telkkarista Vermon ravit vielä päälle. Unta ei tarvinnut kauaa odotella.
Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä ajelemaan kotiin aamun aikana. Sitten se muuttui aamupäiväksi ja kai se oli jo iltapäivää ennen kuin lähdin. Sitä ennen ehdin vielä auttelemaan tallihommissa - eihän sieltä ois pois malttanut. Nyt päivä oli aurinkoisempi ja hevosetkin pääsivät ulos ilman takkia.
Ennen lähtöä piti vielä tietenkin hyvästellä Black. Valmentaja takasi vielä hyvät kotiinviemiskuvat, kun hevosemme pääsi irroittelemaan pyöröaitauksessa, missä on pehmeä kumirouhepinta. Näytti Black kovasti tykkäävän. Kiitos vielä Joonakselle, joka kuvasi kännykälläni tämän rallin.
Kuvia sekopäisestä sinkoilusta ja pukkihyppelyistä on vielä läjäpäin lisää, mutta en ihan kaikkea ehtinyt vielä muokata, niin säästetään niitä kuvituskuvia tuota tuonnemmaksi.
Blackin lähiaikojen suunnitelmat ovat sellaiset, että treenejä jatketaan kotiradalla, Forssan raviradalla ja Ypäjän mäkisellä metsälenkillä. Hiitit kotiradalla ovat olleet noin 1.30-vauhtisia tai alle hevosen päivän vireestä riippuen. Lyhyemmissä pyrähdyksissä, "vedoissa", vauhdit ovat alle tuonkin. Vetoja ajetaan suoralla ja kaarteessa, välissä palautellen ja näin mm. kehitetään hevosen vauhtikestävyyttä. Parin viikon päästä olisi Forssassa harjoitusravit ja, jos rata tuolloin on vain kunnossa, saattaa Black tehdä seuraavan ratahiittinsä silloin. Koelähtö mielessämme selailimme myös syyskuun kilpailukutsuja. Forssan omat ravit kuun puolen välin jälkeen saattavat tulla aika pian, mutta siinä tuntumassa kuitenkin Black astunee areenalle joko Pilvenmäellä tai jossain lähettyvillä. Black matkustaa kuitenkin sen verran hyvin, että sen debyytti voi tapahtua starttihevosen matkakaverina muuallakin kuin ihan siinä lähiradalla. Ollaan kuulolla! Mie matkaan Ypäjälle seuraavan kerran todennäköisesti varsahuutokauppaan ja saa Black sit taas ihmetellä, että mitä tuo taas täällä tekee. Katsotaan sitten, mitä pomo tykkää, kun seuraava vapaapäiväanomus on sisässä koelähtöpäiväksi...
Näiden kolmen elokuisen päivän aikana sain elää ravitallin arkea ja nauttia Sannan ja Sannan perheen vieraanvaraisuudesta. Kun hevosenomistajat asuvat näin kaukana, ei ihan joka viikko tule lähdettyä porkkanoita tuomaan, mutta eivät kuulemma kaikki omistajat siivoakaan karsinoita, joten jospa se vähän kompensoi... :) Suuret kiitokset tästä kaikesta! Nähdään pian taas!
 |
| Musti alias Black 28.8.2014 |
Pestauduin valmentajalle tallityöntekijäksi kolmeksi päiväksi ja näihin päiviin mahtui tallihommia, ravireissua, paljon jutustelua ja huumorinkukkaa, hyviä vinkkejä ja ajatuksia, joita voi kotona kokeilla ravikoe-eläin Pailla sekä ennen kaikkea hurjasti Blackin paijailua. Meidän oma pikkunen Musti, niin iso poika jo, ihan hevonen, ravihevonen. <3
Tiistai 26.8.
Reilun 6 tunnin ajomatkan jälkeen saavuin perille Ypäjälle suunnitellussa aikataulussa iltapäivän puolella. Valmentaja pakkasi parhaillaan hevoskuljetusautoa. Edessä oli ravireissu Tampereelle, sillä Sannalla oli hevonen startissa Teivossa. Ei, ei, ei sentäs Black vielä, mutta lähdin mielelläni mukaan "kuivaharjoittelemaan" toisella hevosella. Ennen kuin me tytöt kera Kallen ja Simon suuntasimme radalle, kävin tallin puolella ja tällainen siellä oli vastassa:
 |
| Ja tietty eväät suussa :) |
Black-kultapoika se siinä, niin komeana. Olen nähnyt Blackin livenä viimeeksi marraskuussa ja sitten viime näkemän - kylläpä vain, poika on kasvanut ja miehistynyt kovasti. Hienossa kunnossa Black on ollut aina, mutta nyt entistä enemmän se on kilpahevosen näköinen ja oikein lihaksikas komistus. Ei suotta eläinlääkärit ja hierojat ole kehuneet! Kaiken lisäksi ruuna on kovin seurallinen tapaus. Muiden syödessä heiniään karsinan nurkassa, Black käy hakemassa suullisen heiniä ja tulee sitten yleensä seuraamaan tallin tapahtumia, kuten kuvassa. Kyllähän jonkun tuota touhua pitää valvoa, kuitenkin 30 hevosen talli, kun Tompankin hevoset lasketaan.
Reissu Teivoon sujui enemmän tai vähemmän sateisesti ja huonoa tuuriakin matkassa, kun toiveissa ollut katospaikka vaihtuikin hallipaikkaan, vettä tuli ajoittain aika rankasti ja itse starttikin meni keturalleen Kallen kadonneen kultakengän ja alussa tulleen laukan myötä. Niin tai näin, oli hienoa olla mukana, tavata muita Sannan valmentamien hevosten omistajia ja nähdä ne rutiinit, joihin Black tulee myös pian tottumaan. Kotitallin pihassa olimme yömyöhäisellä ja edessä oli vielä Kallen ja sen seurana olleen Simon laittaminen nukkumaan ja porkkanoiden jako tallikavereille. Jep, porkkanat on Blackin mielestä tosi hyviä.
Keskiviikko 27.8.
Tompan tallityöntekijä antaa aamuruoat hevosille, joten aamukahvit saimme hörpätä rauhassa. Hevoset saivat ulos sadeloimen päälle, sillä sen verran kovasti satoi. Toki sitten, kun hevoset oli saatu pihalle, paistoi aurinko. Monen montaa sadekuuroa tuolle päivälle kuitenkin riitti, joten ehkä hyvä, että loimiakin ulkoilutettiin.
 |
| Black sadetakki päällä, tallirakennus taustalla |
Päiväruoat hevoset saivat sisälle, jottei kauroja tarvinnut hamuta kaiken kuran seasta. Sitä ennen oli kuitenkin vuorossa karsinoitten siivous. Täällä kotona, kun työn alla on ollut maksimissaan kolme karsinaa, niin kyllähän se vähän eri meininki on, kun karsinoita on kymmenkertainen määrä. Sit vielä tällanen pilkunviilaaja talikonvarressa... Vaan ei kolmeen pekkaan siinä kauaa mennyt ja Blackiakin oli odottamassa sitten puhdas, pehmeä purukerros, kun ruuna syömään saapui.
Sannan ja toinen puoliskonsa Joonas liikuttivat pari hevosta ja sillä aikaa mie pesin ja loimittelin yhden eläkepäiviään viettämään lähtevän tamman. Tämä tamma sattui olemaan Blackin nuoruuden ja oriaikojen rakkaus. Tälle tytölle ruuna hirnui ja hörhötteli ilmeisen kiintyneenä, vaikkei noitten asioiden päälle nykyisin mitään tajuakaan. Rakkaus voittaa kaiken.
Seuraavana oli treenivuorossa Black. Vetoja ei vielä ajettu alkuviikosta, sillä edellisellä viikolla Black oli hierottu ja laseroitu. Myös Blackin lonkkia oli hoidettu, sillä se on niitä hieman aristanut hierottaessa ja lenkilläkin alkuun polle on ollut hieman jäykkä. Lonkkiin pistettiin jotain kortisonia lievenpää, tulehdusta hoitavaa ainetta. Tavoitteena on näin myös ennaltaehkäistä rasitusperäisiä vammoja, ettei kiputilan takia hevonen juokse väärin tai jäykisty ja siten kipeydy. Joka tapauksessa sen jäljiltä Joonas oli ajanut maanantaina Blackilla lenkin ja hevonen oli ollut hyvä ja rento. Nyt rattaille hyppäsin mie, eka kerran sitten, sitten... toukokuun 2013. Tätä on muuten odotettu!
Blackin treenivarustukseen kuuluu normaalit ravisuitset ja nivelkuolaimet, pikalukkosilat, kieliside, pumpulit korviin ja treenistä riippuen harjoituskärryt tai jarrukärryt. Nyt mentiin ihan normikärryillä. Obersekkiä treenissä käytetään vain harvoin, ratahiiteissä tarpeen mukaan. Valmentaja päätyi laittamaan hevoselle myös potkuremmin ihan vain tätä uutta (tai oikeastaan tosi vanhaa) kuskia varjellakseen, sillä hevosella saattaa olla paineita ja silloin intoa kuulemma riittää.
Lenkkikaveriksi Black sai kokeneen tytön, Alman (kuskina Joonas) ja treeni ajettiin tallia ja taloa kiertävällä kilometrin mittaisella kivituhkaradalla. Aluksi ja lopuksi mennään aina reipasta kävelyä, ettei tallista tai talliin ole koskaan kiire. Tapana on myös, että nuorempi hevonen on aina sisäradalla, jotta se saa helpomman reissun treenissäkin. Toisaalta vierellä ravaava treenikaveri saa sitten mukavasti vauhtia töppösiin kummallekin, sillä onhan hyvässä seurassa radalla aina kivempaa! Potkuremmi osoittautui tarpeettomaksi, mutta koko seitsemän kilometrin hölkkälenkin ajan ohjissa oli mukava paine, eikä sitä tunnetta voita mikään. Joskus taannoin taisin kirjoitella, että läsipäisen suomenhevosen ohjissa oli maailma kohdillaan, mutta nyt pallo pyörähti paikoilleen jälleen tämän tutun ihanan lämminverisen kyydissä. Tältä sen pitääkin tuntua! Edessä oli voimaa ja lihasta ja kuitenkin jollain tavalla niin kovin kepeää ja helppoa liikkumista. Neljäs kiekko mentiin vielä reippaampaa vauhtia ja eihän siitä voinut muuta kuin nauttia. Näin hienolla hevosella en ole koskaan ajanut ja mikäs sen mukavampaa, kun se on oma. :D
Lenkin jälkeen Black kuivatteli loimen alla ja odotteli hetken pesuvuoroa kylmäyskääreet etujaloissa. Tässä välissä miulla oli aikaa kiitellä kyydistä, paijjailla ja taputella ja ottaa kuvia. Treenilenkistä miulla ei valitettavasti kuvia ole, kun kuitenkin oli valittavana, että otanko kuvia/videota, kun toinen ajaa vai ajanko ite... no se päätös oli helppo. Seuraavaksi pesin hevosen pesupaikalla. Pesun ja kuivailun jälkeen Black sai ylleen hankkimamme uuden loimen, kun edellinen oli kirjaimellisesti jo riekaleina. Lopuksi vietettiin tovi kylmäysletkuissa (tässä vaiheessa kannattaa nojata seinään suurenkin hevosen, ku letkuista kuuluu sihinää ja jalkoihin tulee kylmää, siis KYLMÄÄ, vettä... tuumi Black). Sitten vain omaan karsinaan vielä kuivattelemaan ja huilailemaan. Kiitos Black.
 |
| Palaute tälle lainaohjastajalle lukee loimessa... ;) |
 |
| Jalkojen kylmäystä, uusi pehmoinen loimi päällä |
Loppupäivän aikana hoidettiin vielä hevosten jalkoja, jaettiin iltaruoat ja laitettiin aamuruoat valmiiksi. Reippaan päivän ja ulkoilmatyön jälkeen kyllä kelpasi sauna, talon emännän maittava ruoka ja telkkarista Vermon ravit vielä päälle. Unta ei tarvinnut kauaa odotella.
Torstai 28.8.
Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä ajelemaan kotiin aamun aikana. Sitten se muuttui aamupäiväksi ja kai se oli jo iltapäivää ennen kuin lähdin. Sitä ennen ehdin vielä auttelemaan tallihommissa - eihän sieltä ois pois malttanut. Nyt päivä oli aurinkoisempi ja hevosetkin pääsivät ulos ilman takkia.
Ennen lähtöä piti vielä tietenkin hyvästellä Black. Valmentaja takasi vielä hyvät kotiinviemiskuvat, kun hevosemme pääsi irroittelemaan pyöröaitauksessa, missä on pehmeä kumirouhepinta. Näytti Black kovasti tykkäävän. Kiitos vielä Joonakselle, joka kuvasi kännykälläni tämän rallin.
Kuvia sekopäisestä sinkoilusta ja pukkihyppelyistä on vielä läjäpäin lisää, mutta en ihan kaikkea ehtinyt vielä muokata, niin säästetään niitä kuvituskuvia tuota tuonnemmaksi.
Jatkot
Blackin lähiaikojen suunnitelmat ovat sellaiset, että treenejä jatketaan kotiradalla, Forssan raviradalla ja Ypäjän mäkisellä metsälenkillä. Hiitit kotiradalla ovat olleet noin 1.30-vauhtisia tai alle hevosen päivän vireestä riippuen. Lyhyemmissä pyrähdyksissä, "vedoissa", vauhdit ovat alle tuonkin. Vetoja ajetaan suoralla ja kaarteessa, välissä palautellen ja näin mm. kehitetään hevosen vauhtikestävyyttä. Parin viikon päästä olisi Forssassa harjoitusravit ja, jos rata tuolloin on vain kunnossa, saattaa Black tehdä seuraavan ratahiittinsä silloin. Koelähtö mielessämme selailimme myös syyskuun kilpailukutsuja. Forssan omat ravit kuun puolen välin jälkeen saattavat tulla aika pian, mutta siinä tuntumassa kuitenkin Black astunee areenalle joko Pilvenmäellä tai jossain lähettyvillä. Black matkustaa kuitenkin sen verran hyvin, että sen debyytti voi tapahtua starttihevosen matkakaverina muuallakin kuin ihan siinä lähiradalla. Ollaan kuulolla! Mie matkaan Ypäjälle seuraavan kerran todennäköisesti varsahuutokauppaan ja saa Black sit taas ihmetellä, että mitä tuo taas täällä tekee. Katsotaan sitten, mitä pomo tykkää, kun seuraava vapaapäiväanomus on sisässä koelähtöpäiväksi...
Näiden kolmen elokuisen päivän aikana sain elää ravitallin arkea ja nauttia Sannan ja Sannan perheen vieraanvaraisuudesta. Kun hevosenomistajat asuvat näin kaukana, ei ihan joka viikko tule lähdettyä porkkanoita tuomaan, mutta eivät kuulemma kaikki omistajat siivoakaan karsinoita, joten jospa se vähän kompensoi... :) Suuret kiitokset tästä kaikesta! Nähdään pian taas!
Komeat muskelit on pojalle kasvanut, hieno! :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Kiva, että hevonen näyttää hyvältä muidenkin kuin omistajan silmään. :D Enää odotellaan, että joku päivä Black on vielä vähän enemmänkin kuin vain ilo silmälle... ;)
Poista