Takaisin terveiden kirjoihin - ja leikkiravit lasketaan

Ravikesä on kuumimmillaan, vaikkei kelit sitä olekaan aina olleet. Miun viiden viikon loma on kohta takana: lomailtu on täysillä, muttei vedetty lonkkaa. Tähän mennessä on ollut ihan superhieno kesä ja niin hieno, ettei ole paljon tietokoneen äärellä viittiny istua. Miun henkinen kesä alkoi toki jo Elitloppet-reissusta ja hienot ravielämykset ovat sittemminkin jatkuneet.

Edellisessä narisin, että jos nyt jollain turboponilla edes raveihin pääsisi, ni voi pojat ois hienoo. Ennen kuin palataan niihin jo toteutuneisiin haaveisiin, niin otetaan pari sanaa tämän blogin ykköstoivosta Bläkki-herrasta. Jännevamman ehdoilla on menty sitten maaliskuun ja nyt pikku hiljaa sitä valoa tunnelin päässä. Toinen kontrolli heinäkuun alussa (tänään) kertoi, että paraneminen on ollut - jos ei nyt täydellistä, niin hyvin lähellä sitä. Treenit ovat sujuneet myös hyvin, jalka ei reagoi ja vauhti uppoaa poikaan kuten ennenkin. Nyt sit ruuvii tiukennellaan taas, pian kaksi kertaa viikkoon hiitit, joista toinen vähintään raviradalla ja kaikki kiittimet ristiin, että elokuussa ollaan onnekkaina siinä, mihin maaliskuussa huono-onnisina jäätiin.

Tässä teille, täältä vielä tullaa!
Kuva: Valmentaja (c)

Kotikulmien kovin kundi Liitävä on ehtinyt tällä välin juosta Nuoret-lähtöjen budjettinsa täyteen ja pientä huoltotaukoa on ollut. Syksyn tullen Liitävä liitää taas!

Iloinen voi olla myös siitä, että Liitävän tallikamu ja Pohjois-Karjalan oma kimppahevonen I.P. Valo juoksi ensimmäisen starttinsa Lieksassa ihan mallikkaasti. Ja uutta luvassa ihan piakkoin. Kimppaomistaminen lunastaa onnellisia odotuksia myös näillä leveysasteilla ja se on huomioitu hienosti myös paikallisen median lisäksi myös Hevosurheilussa. Ja edelleen allekirjoitan ihan täysillä sen, että aivan sama, onko hevosesta kankku vai häntäjouhi. Siinä myötäelää nii täpöllä joka tapauksessa!

Sit Blackin hyvien uutisten lisäksi se isoin syy tähän hymyyn on meijän Pai. Harjoitusravit takana huhtikuussa ja toukokuussakin hevonen teki itsensä ylittävän suorituksen hieman ylivauhtisissa harkkareissa. Otsikkoonkin viitaten käytiin noitten harkkareitten jälkeen leikkiraveissa tai hitotko ne mitkään leikkiravit oli, kun palkintoloimet ja kaikki. Harjoitusravien nimikkeellä toki Juuan Hevostalousyhdistys nämä kinkerinsä järjesti, mutta kertakaikkisen hienosti järjestetty tapahtuma, jonne varmasti mennään vielä uudestaan. Juuan tunnelmallisella, metsän keskellä sijaitsevalla raviradalla juostiin siis harjoitusravit ilman aikarajaa ja Pai teki ensimmäisen kilpailuesityksensä uusi kuski rattaillaan.

Lämmittelyssä Pai ja Valonkin rattailta tuttu kuski ja valmentaja

Mie, armoton jännittäjä, olin kiitollinen siitä, että Juuassa on metsä edessä, eikä siten näe / tarvitse katsoa aivan koko matkaa, miten pieni murunen <3 menee. Loimea ei saatu, mutta oppia ammennettiin senkin edestä. Pai oli voittajan kanssa samalla ajalla tiukasti toinen, kun keksi vasta loppusuoralla, että täytyy mennä kilpaa. Liekö sitä ennen kuski miettiny miltei kaks kierrosta, että mitä hää kertoo Vastuuvalmentajalle ja miulle, että hevosella nyt vaan on rajoitin siinä 27,0 ja nopeemmin ei mee. Kun kaveri oli tullut korvalle, niin vauhtihanat löytyivät, mutta tosiaan se päänmitta voittajalle jääneenä. Jälleen saatiinkin hyviä vinkkejä siihen, miten tätä meidän lempeää poikaa täytyy viritellä, sillä vauhtivaroja siellä pohjilla kuitenkin on. Oriin luonne on joka kerran täysi kymppi ja on sen kanssa vaan niin ilo toimia, kun se on niin hieno.

Loppusuora, keskellä itsensä löytänyt Pai
Kuva: Ellinravit 2015 (Juuan Hevostalousyhdistyksen Facebook)

Pain kaivattuja vauhtihanoja viriteltiin tänään hiitillä Joensuun raviradalla, missä meillä oli pitkästä aikaa hiittiseuraa. Niin se vaan jälleen totensa osoitti, että porukassa nuo varsat (!) saavat sitä kaipaamaansa treeniä. Ensimmäisen, hieman vetkuiluksi menneen, toki kisavauhtisen hiitin perään ja pienten varustemuutosten jälkeen toisen hiitin poikamme porhalsi komeasti starttihevosen kirittämänä. Vaikkei Pai kokeneempansa jäljillä 13-lopetukseen pystynytkään, ei tarvinnut, kun imussa tultiin ihan omia kyytejä ja ne oli hyvät kyydit. Vastuuvalmentaja niin nauraa miulle ku tätä lukee, mut olihan se mahtava reissu. Hieno tunne, kun hevonen vastaa kaverille ja painaa menemään iloisesti. Nyt ei enää pyöritelty korvia vaan keskittyneesti mentiin korvat niskassa. Voi ilon kyynel. Vaan nyt sitä vasta pelottaakin. Koelähtöön pitäisi mennä. Mieku ajelisin vaan metässä ihan hissukseen, kateltas syssymmällä sit. Ens vuonna. Tai sen jälkeen... Huh.

Niin, hieno ja kuuma ravikesä ollut ja jatkuu vaan. Kylmät väreet ja kyyneleitä oli myös Jokivarren Kunkun esitys ja maailmanennätys. Jos pitäisi nimetä ikimuistoinen ravitapahtuma viime ajoilta, niin se olisi juuri tuo (ja Pain tämän päivän hiitti, ehheheee). Ravikesää vieteltiin maanantaina Joensuussa ja kattokaas Fintoton videoarkistosta, kuinka montélähdössä Winding Avenue saa siivet loppusuoralla - jos tuo ei ole loppukiri, niin ei mikään. Hirmusen turbomoottorin harmaa ruuna kehitti itseensä ja Joensuun yleisö syttyi hurraamaan esitykselle. Sit se ois seuraavaksi otettava suunnaksi jälleen meidän oma kesäkarkki Lieksa ensi tiistaina ja sit kutsuu jälleen St. Michel. Katsotaan, ehditäänkö kameran kera radalle, kun tänä vuonna edustetaankin Joensuun kesän kuuminta eli kuninkuusraveja!!!