Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...
Kun kalenteri on jo hiipinyt pitkälle lokakuun puolelle ja syyskuu jäi blogissa kokonaan välistä, on sentäs jonkinlaisen tilannetiedotuksen paikka tässä kohden.
Oman elämänsä aku ankkaa Bläkkiä kohtasi sama viruspaholainen kuin niin monta muutakin raviurheilijapollea tänä syksynä. "Pieni vaisuus" paljastui sitten syyskuun alussa tehdyssä tähystyksessä sitkeäksi virustaudiksi ja kurkku oli sen verran arpeutuneella rakkulalla, että koelähtökin nähtävästi juostu taudin kourissa. Pientä kuuria siihen, kuten muillekin tallin hevosille ja niin monen muun tallin hevosille tänä syksynä. Vaan tuon jälkeen sitten kunto on ollut nousujohteinen. Valmentaja sanoi, että Black treenaa hyvin ja jos nyt pysyis tuurit ja kunto kohdillaan, niin loppukuusta starttiin. Hyvä! :)
Sitä odotellessa täällä kotopuolessa olen harjoitellut raviurheilua Pain kanssa. Eka startti elokuussa oli meiltä ihmisiltä vähän suuruudenhulluutta ja pientä kevytkenkäisyyttä. Sittemmin opeteltiin vähän veriarvoista, lisättiin rautaa hevoseen niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Syyskuun puolella hevoselle haettiin Joensuun raveista isossa porukassa ehjä startti ja pari sekuntia parannusta aikaan. Kolmas kerta toden sanoi 11.10. Lappeenrannassa, jossa sarjamääritys suosi, kuskiksi villi veto ja pieniä varusteviilauksia edellisistä opittuna. Lappeessa vähän jänskätti, miten ori suhtautuisi iltapimeässä tunnelmavalaistuun ravirataan, kun tätä ennen on saanut päivänvalossa juosta. Vaan niin oli hienokäytöksinen ja herkkä herrasmies, ettei kuskikaan oriiksi uskonut. Sentäs sen verran latausta tullut poikaan, kun pitkän matkan jälkeen trailerista otin, niin sai jo vähän pidelläkin narusta kiinni: "Täällä ollaan, joko mennään?" kyseli ori.
Niin vain pikkuinen Pai ravasi komeasti kaksariin ja sai kehuja monesta suunnasta kuskista lähtien. Kiitollisena ja liikuttuneena ne otin vastaan, kun kuka tuohon hevoseen on ikuna uskonut - mitä me omistajat vähän salaa iltaisin tähtitaivasta tuijotellessa. Siinä oli meillä kummasti lyhyempi kotimatka kotimaisia tangoklassikoita kuunnellen.
En tiedä, saisiko Lappeen ravien kuvia jostain, täytyy odotella ja kysellä. Sitä ennen voi tuota Fintoton videokirjastoa kuluttaa ja vähän virnistellä aina, kun mieleen juolahtaa - eli usein. On tämä raviurheilu välillä tosi syvältä, mutta on tämä onneksi välillä ihan kauhian hienoakin! Nyt lähden viemään oriin palauttelulenkille, kannan kasan porkkanoita ja hieron ja rapsuttelen. Ja virnistelen.
Oman elämänsä aku ankkaa Bläkkiä kohtasi sama viruspaholainen kuin niin monta muutakin raviurheilijapollea tänä syksynä. "Pieni vaisuus" paljastui sitten syyskuun alussa tehdyssä tähystyksessä sitkeäksi virustaudiksi ja kurkku oli sen verran arpeutuneella rakkulalla, että koelähtökin nähtävästi juostu taudin kourissa. Pientä kuuria siihen, kuten muillekin tallin hevosille ja niin monen muun tallin hevosille tänä syksynä. Vaan tuon jälkeen sitten kunto on ollut nousujohteinen. Valmentaja sanoi, että Black treenaa hyvin ja jos nyt pysyis tuurit ja kunto kohdillaan, niin loppukuusta starttiin. Hyvä! :)
Sitä odotellessa täällä kotopuolessa olen harjoitellut raviurheilua Pain kanssa. Eka startti elokuussa oli meiltä ihmisiltä vähän suuruudenhulluutta ja pientä kevytkenkäisyyttä. Sittemmin opeteltiin vähän veriarvoista, lisättiin rautaa hevoseen niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Syyskuun puolella hevoselle haettiin Joensuun raveista isossa porukassa ehjä startti ja pari sekuntia parannusta aikaan. Kolmas kerta toden sanoi 11.10. Lappeenrannassa, jossa sarjamääritys suosi, kuskiksi villi veto ja pieniä varusteviilauksia edellisistä opittuna. Lappeessa vähän jänskätti, miten ori suhtautuisi iltapimeässä tunnelmavalaistuun ravirataan, kun tätä ennen on saanut päivänvalossa juosta. Vaan niin oli hienokäytöksinen ja herkkä herrasmies, ettei kuskikaan oriiksi uskonut. Sentäs sen verran latausta tullut poikaan, kun pitkän matkan jälkeen trailerista otin, niin sai jo vähän pidelläkin narusta kiinni: "Täällä ollaan, joko mennään?" kyseli ori.
Niin vain pikkuinen Pai ravasi komeasti kaksariin ja sai kehuja monesta suunnasta kuskista lähtien. Kiitollisena ja liikuttuneena ne otin vastaan, kun kuka tuohon hevoseen on ikuna uskonut - mitä me omistajat vähän salaa iltaisin tähtitaivasta tuijotellessa. Siinä oli meillä kummasti lyhyempi kotimatka kotimaisia tangoklassikoita kuunnellen.
 |
| Huhtikuisista harkkareista... Kuva: Viivi Varis / viiva.pic.fi |
 |
| ...Kajaanin kautta kohti uusia seikkailuita! Kuva: Jari Piirala / jarpi.kuvat.fi |
En tiedä, saisiko Lappeen ravien kuvia jostain, täytyy odotella ja kysellä. Sitä ennen voi tuota Fintoton videokirjastoa kuluttaa ja vähän virnistellä aina, kun mieleen juolahtaa - eli usein. On tämä raviurheilu välillä tosi syvältä, mutta on tämä onneksi välillä ihan kauhian hienoakin! Nyt lähden viemään oriin palauttelulenkille, kannan kasan porkkanoita ja hieron ja rapsuttelen. Ja virnistelen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille