Jälkipelit
Jälleen junassa, mutta nyt matka jo kotiin päin. Pimeetä on, vaan mieli on valoisa. Blackin eilistä starttia on katsottu videokirjastosta täältä ja tuumailtu ja tutkailtu ja analysoitu yhdessä valmentajan ja taustajoukkojen kanssa. Ensinnäkin täytyy olla ihan tyytyväinen hyväksyttyyn suoritukseen, joskin ainahan sitä muttailulle ja jossittelulle on tilaa. Aloitetaan kuitenkin alusta.
Tässä keväällähän Kiisken ravitalli vaihtoi paikkaa lähemmäs Forssaa. Kun ennen oltiin aakeella laakeella keskellä peltoja, joskin todella hyvillä treenausmahdollisuuksilla varustettuna, niin nyt talli löytyy idyllisestä maalaismaisemasta valkoaitaisten tarhojen ja suojaisan metsän keskeltä - yhä niillä hyvillä treenausmahdollisuuksilla varustettuna. Talli on suuri ja toimiva ja siellä on tilaa toisenkin valmentajan hevosille niin, että kummallakin on oma, rauhallinen siipensä. Forssan ravirata on vain pienen matkan päässä ja oma ratakin löytyy.
Aina sitä haluaisi toivoa, että hevonen muistaa ja tunnistaa oman ihmisen, ja ehkäpä se tunnistikin. Oltiin heti Blackin kans kavereita taas! Sitten viime näkemän Black oli jälleen tosi paljon kasvanut ja kehittynyt "mittoihinsa", alkaa olla sellaista valmista ravihevosen näköäkin jo. Kokoa ja näyttävyyttähän on ollut ennen tätäkin. Hassuksi Black jo kujeinensa tiedettiin, mutta viisaskin se on: Osaa kylmäysletkuissa ollessaan itse sulkea vesihanan. Ei passaa ruunaa jättää vartioimatta, kun muuten on vedentulo loppunut kesken kylmäyksen. Vaan ei lienee ihme, että temppuja osaa poika, kun isäkin taitaa nykyisin olla jonkinlainen sirkushevonen Unkarissa...
Black valmistautui starttiin kengityksellä. Eteen normaalia rautamonoa ja taakse samanmoinen, mutta pienillä hokeilla. Pidosta ei jäisi homma kiinni. Kengityksen jälkeen harjailtiin hevonen kisakuntoon ja selvitettiin harjas ja häntä - myös se olematon poikamiehen ohuen ohut otsatukka. Ja vieläpä mahtuivat pojalle sen vanhat, joskin vähällä käytöllä olleet nahkaiset edustuspäitset. Siinä kiillotukset jälkeen nimilaatta kimalteli. :) Kuljetusloimi niskaan ja heppa autoon. Black matkusti kisapaikalle ensimmäisessä heppakuormallisessa koelähdössä mukana olleen Tikin kanssa. Toinen lastillinen starttihevosia tuli sitten perässä.
Forssan raviratahan on Blackille tuttu paikka. Nyt vaan hivenen enemmän porukkaa kuin harkkareissa ja iltahämärässä valaistuksen kera paikka kuitenkin hieman erinäköinen. Siinä pikku hiljaa valjaita päälle: Blackilla normaali nivelkuolain ja kitarauta ja ne kuuluisat poskikarvat "Can't see backit". Pumpulit korvissa ja muuten perussetti. Lämmityksen ruuna suoritti hiittikärryistä ja ennen radalle menoa Joonas kävi ajamassa Blackilla rauhallisen lämmityksen metsälenkillä. Ratalämmityksessä sitten Olli ajeli kolme kiekkaa kilpailusuuntaan vähän ruunaa herätellen. Kaikkea ja kaikkia se Black kuulemma lämmityksessä edelleenkin tarkkaili, vaan enemmillä varusteilla ja lapuilla ja tupoilla sit taas taitaa jännittyä turhan paljon. Lämmityksen jälkeen Black sai hetkeksi valjaat pois ja koetettiinpa opettaa trailerissa pissalla käymistäkin. Se ei tosin Bläksälle avautunut, että miksi sinne traileriin piti välissä mennä, kun ei saanut syödäkään ja kaverit jäi ulos. Tuon harjoittelu siis jatkuu. Sitten taas vähitellen vermettä niskaan, kilpakärrit perään ja pian sitten olikin jo aika lähteä esittelyyn ja kohti ensimmäistä kilpailua.
Pruuvvissa Black näytti mielestäni ihan terävältä - mitä nyt siinä pystyi havainnoimaan pulssin ollessa pari sataa ja silmissä usvaa. Vaan ei tuo valmentajakaan sitä radalta pois hakenu, joten koittamaan lähdettiin. Lähdön uusinta ei ollut hyvä juttu, sillä ainahan sitä nappireissua toivoisi aloittelijalle. Toisella lähtöyrityksellä Black lähti kuitenkin tosi liukkaasti matkaan ja keulajuoksu toiveissamme olikin. Ulkoradalta tuli kuitenkin vauhdilla kilpakumppani viereen ja ihan hyvä, ettei tuossa kohden lähdetty kilpaa ajamaan. Yksi saavutus oli myös, ettei Black heittänyt kurvissa hommaa kesken (kun johan siihen kerran sai höllätä lähdön uusinnan myötä - on se niin taitava kaveri, kun kerrasta oppii...).
Blackin juoksupaikka oli johtavan takana sisällä ekat 1500 metriä väliajoilla 22,5 / 20,0 / 19,5. Kaarrejuoksut eivät toistaiseksi ole ison hevosemme vahvinta alaa ja siinä se antaa selvästi tasoitusta muille. Viimeiseen kurviin vauhdin kiihtyessä ravi hajoili enemmän, mutta sitkeästi piti kuski Blackin ravilla. Melkein jo kurvista selvittiinkin, vaan sitten hyytyi keulahevonen Blackin eteen. Laukkahan siinä sitten tuli - sitä ei varikkokurviin nähnyt, eikä Forssan unelias selostaja sitä kuuluttanutkaan missään vaiheessa. Startin jälkeen Olli totesi Blackin juosseen kurvit "ihan kipsissä", joten paketti hajosi hetkeksi, kun kesken loppukirin pitikin puottaa vauhtia, eikä heti päässyt kääntämään ulkoradoillekaan. Laukan sai onneksi alas ja Black ehti vielä nousujohteisesti maaliin, muun muassa väsyneen kilpakumppaninsa ohi. Eka ilman rahaa ajalla 20,8, viimeinen puolikas 16,0 ja hevonen startin jälkeen lunki viilipytty ravihevonen. Hienosti meni!
Siinä mie sit istuin Blackin kärryillä Forssan varikon pimeydessä ja olin kauhian iloinen, vaikka ihmiset ympärillä puhuivat outoa turkua ja forssaa ja oli niemismakea ja raviliigavarsaa - mihinkään en vaihtas. Seuraavaksi vein Blackin pesulle ja peittelin kuiviin loimiin ja eikun kotimatkalle. Tallissa kuiva loimi ylle ja jalkojen tsekkaus: kaikki tallella ja kaviot maata vasten, jännevammajalka kuiva ja viileä, siihen vähän linimenttiä ja eikun radalle takaisin hakemaan loppukuorma kotiin. Juuri parahiksi ehdimmekin kuulemaan, että hieno kisapäivä toi Sannan talliin toisen totosijan, kun Blackin lähdössä Kirppu oli jo tuonut ekan. Hyvinhän se meni koko kokonaisuudellakin! Työntäyteinen, iloinen, mukavassa seurassa vietetty ravipäivä jatkui yöhön, kun tallissa vielä kylmättiin hevosten jalat, pestiin varusteet ja kärryt ja heippahalasin Blackin koko omistajakonkkaronkan puolesta. Kiitos - oli kivaa!
Puhuttiin, että nyt olis tärkeä saada taiteilijasielulle sitä rutiinia ja onnistumisen elämyksiä ja starteillahan sitä saadaan. Blackille sopiva sarja löytyi 9.11. Porista ja siellä onni rata-arvonnassa oli puolellamme. Ykkösradalta lähdetään, Olli taas kyytiin, ehkäpä pieniä varusteviilauksia ja keulasta ajetaan (ja kurvitki on loivemmat). Ja jottei tarpeeksi sydämessä tykyttäs, ni Pai starttaa edellisenä päivänä Joensuussa. Tosin rata-arvonnassa ei niin hyvä tuuri, mutta lyötynä ei lähdetä matkaan. Porissa ei haittas kurakeli, mutta kotiradalle toivotaan pitävää pintaa. Erilaiset nämä lapsoset. :)
Tässä keväällähän Kiisken ravitalli vaihtoi paikkaa lähemmäs Forssaa. Kun ennen oltiin aakeella laakeella keskellä peltoja, joskin todella hyvillä treenausmahdollisuuksilla varustettuna, niin nyt talli löytyy idyllisestä maalaismaisemasta valkoaitaisten tarhojen ja suojaisan metsän keskeltä - yhä niillä hyvillä treenausmahdollisuuksilla varustettuna. Talli on suuri ja toimiva ja siellä on tilaa toisenkin valmentajan hevosille niin, että kummallakin on oma, rauhallinen siipensä. Forssan ravirata on vain pienen matkan päässä ja oma ratakin löytyy.
Aina sitä haluaisi toivoa, että hevonen muistaa ja tunnistaa oman ihmisen, ja ehkäpä se tunnistikin. Oltiin heti Blackin kans kavereita taas! Sitten viime näkemän Black oli jälleen tosi paljon kasvanut ja kehittynyt "mittoihinsa", alkaa olla sellaista valmista ravihevosen näköäkin jo. Kokoa ja näyttävyyttähän on ollut ennen tätäkin. Hassuksi Black jo kujeinensa tiedettiin, mutta viisaskin se on: Osaa kylmäysletkuissa ollessaan itse sulkea vesihanan. Ei passaa ruunaa jättää vartioimatta, kun muuten on vedentulo loppunut kesken kylmäyksen. Vaan ei lienee ihme, että temppuja osaa poika, kun isäkin taitaa nykyisin olla jonkinlainen sirkushevonen Unkarissa...
Black valmistautui starttiin kengityksellä. Eteen normaalia rautamonoa ja taakse samanmoinen, mutta pienillä hokeilla. Pidosta ei jäisi homma kiinni. Kengityksen jälkeen harjailtiin hevonen kisakuntoon ja selvitettiin harjas ja häntä - myös se olematon poikamiehen ohuen ohut otsatukka. Ja vieläpä mahtuivat pojalle sen vanhat, joskin vähällä käytöllä olleet nahkaiset edustuspäitset. Siinä kiillotukset jälkeen nimilaatta kimalteli. :) Kuljetusloimi niskaan ja heppa autoon. Black matkusti kisapaikalle ensimmäisessä heppakuormallisessa koelähdössä mukana olleen Tikin kanssa. Toinen lastillinen starttihevosia tuli sitten perässä.
 |
| Kotona siistiytymässä |
Forssan raviratahan on Blackille tuttu paikka. Nyt vaan hivenen enemmän porukkaa kuin harkkareissa ja iltahämärässä valaistuksen kera paikka kuitenkin hieman erinäköinen. Siinä pikku hiljaa valjaita päälle: Blackilla normaali nivelkuolain ja kitarauta ja ne kuuluisat poskikarvat "Can't see backit". Pumpulit korvissa ja muuten perussetti. Lämmityksen ruuna suoritti hiittikärryistä ja ennen radalle menoa Joonas kävi ajamassa Blackilla rauhallisen lämmityksen metsälenkillä. Ratalämmityksessä sitten Olli ajeli kolme kiekkaa kilpailusuuntaan vähän ruunaa herätellen. Kaikkea ja kaikkia se Black kuulemma lämmityksessä edelleenkin tarkkaili, vaan enemmillä varusteilla ja lapuilla ja tupoilla sit taas taitaa jännittyä turhan paljon. Lämmityksen jälkeen Black sai hetkeksi valjaat pois ja koetettiinpa opettaa trailerissa pissalla käymistäkin. Se ei tosin Bläksälle avautunut, että miksi sinne traileriin piti välissä mennä, kun ei saanut syödäkään ja kaverit jäi ulos. Tuon harjoittelu siis jatkuu. Sitten taas vähitellen vermettä niskaan, kilpakärrit perään ja pian sitten olikin jo aika lähteä esittelyyn ja kohti ensimmäistä kilpailua.
 |
| Radalla valmistautumassa |
Pruuvvissa Black näytti mielestäni ihan terävältä - mitä nyt siinä pystyi havainnoimaan pulssin ollessa pari sataa ja silmissä usvaa. Vaan ei tuo valmentajakaan sitä radalta pois hakenu, joten koittamaan lähdettiin. Lähdön uusinta ei ollut hyvä juttu, sillä ainahan sitä nappireissua toivoisi aloittelijalle. Toisella lähtöyrityksellä Black lähti kuitenkin tosi liukkaasti matkaan ja keulajuoksu toiveissamme olikin. Ulkoradalta tuli kuitenkin vauhdilla kilpakumppani viereen ja ihan hyvä, ettei tuossa kohden lähdetty kilpaa ajamaan. Yksi saavutus oli myös, ettei Black heittänyt kurvissa hommaa kesken (kun johan siihen kerran sai höllätä lähdön uusinnan myötä - on se niin taitava kaveri, kun kerrasta oppii...).
Blackin juoksupaikka oli johtavan takana sisällä ekat 1500 metriä väliajoilla 22,5 / 20,0 / 19,5. Kaarrejuoksut eivät toistaiseksi ole ison hevosemme vahvinta alaa ja siinä se antaa selvästi tasoitusta muille. Viimeiseen kurviin vauhdin kiihtyessä ravi hajoili enemmän, mutta sitkeästi piti kuski Blackin ravilla. Melkein jo kurvista selvittiinkin, vaan sitten hyytyi keulahevonen Blackin eteen. Laukkahan siinä sitten tuli - sitä ei varikkokurviin nähnyt, eikä Forssan unelias selostaja sitä kuuluttanutkaan missään vaiheessa. Startin jälkeen Olli totesi Blackin juosseen kurvit "ihan kipsissä", joten paketti hajosi hetkeksi, kun kesken loppukirin pitikin puottaa vauhtia, eikä heti päässyt kääntämään ulkoradoillekaan. Laukan sai onneksi alas ja Black ehti vielä nousujohteisesti maaliin, muun muassa väsyneen kilpakumppaninsa ohi. Eka ilman rahaa ajalla 20,8, viimeinen puolikas 16,0 ja hevonen startin jälkeen lunki viilipytty ravihevonen. Hienosti meni!
Siinä mie sit istuin Blackin kärryillä Forssan varikon pimeydessä ja olin kauhian iloinen, vaikka ihmiset ympärillä puhuivat outoa turkua ja forssaa ja oli niemismakea ja raviliigavarsaa - mihinkään en vaihtas. Seuraavaksi vein Blackin pesulle ja peittelin kuiviin loimiin ja eikun kotimatkalle. Tallissa kuiva loimi ylle ja jalkojen tsekkaus: kaikki tallella ja kaviot maata vasten, jännevammajalka kuiva ja viileä, siihen vähän linimenttiä ja eikun radalle takaisin hakemaan loppukuorma kotiin. Juuri parahiksi ehdimmekin kuulemaan, että hieno kisapäivä toi Sannan talliin toisen totosijan, kun Blackin lähdössä Kirppu oli jo tuonut ekan. Hyvinhän se meni koko kokonaisuudellakin! Työntäyteinen, iloinen, mukavassa seurassa vietetty ravipäivä jatkui yöhön, kun tallissa vielä kylmättiin hevosten jalat, pestiin varusteet ja kärryt ja heippahalasin Blackin koko omistajakonkkaronkan puolesta. Kiitos - oli kivaa!
Puhuttiin, että nyt olis tärkeä saada taiteilijasielulle sitä rutiinia ja onnistumisen elämyksiä ja starteillahan sitä saadaan. Blackille sopiva sarja löytyi 9.11. Porista ja siellä onni rata-arvonnassa oli puolellamme. Ykkösradalta lähdetään, Olli taas kyytiin, ehkäpä pieniä varusteviilauksia ja keulasta ajetaan (ja kurvitki on loivemmat). Ja jottei tarpeeksi sydämessä tykyttäs, ni Pai starttaa edellisenä päivänä Joensuussa. Tosin rata-arvonnassa ei niin hyvä tuuri, mutta lyötynä ei lähdetä matkaan. Porissa ei haittas kurakeli, mutta kotiradalle toivotaan pitävää pintaa. Erilaiset nämä lapsoset. :)
 |
| Black & Bay |
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille