T76-raportit, taustat ja tunnelmat (ja vähän asian vierestä)
Otsikon idis kopioitu Hevosurheilusta, mutta tässä tekstissä kaikki se, mitä keskiviikon lehdessä ei lukenut. ;)
Blackin kyvyt jäivät viime lauantaina Vermossa käyttämättä ja näyttämättä. Hevonen oli starttiin hyvä, mutta juoksunkulku teki lopulta kakkossuosikiksi pelatusta ruunastamme statistin, kun kiritilat aukesivat liian myöhään. Ennen Vermon vierailua pääsin kuitenkin päiväksi helmikuun voitokkaimman valmentajan (meidän!!) tallirutiineihin, joten aloittakaamme alusta.
Niin vain viime perjantaina löysin itseni jälleen junasta matkalla Humppilaan. Veeär ansaitsee kyllä pienen pointsit tuosta lippujen hinnanalennuksesta. Junan kyytiin hyppää nyt ihan mielellään ennemmin kuin lähtee turaamaan omalla autolla tuhottoman kauas. Perjantain ohjelmassa oli hevosten huoltoa, Blackin viimeistely ja vieläpä reissu Turun raveihin, joten etelän lomalle oli pakattu tuttuun tapaan tallivermeet.
Kuten Hevosurheilussakin muistettiin mainita, aloitti Sanna Kiiski helmi-maaliskuun vaihteessa ratavalmentajana Pilvenmäellä. "Tallin hevosista ovat viime aikoina menestyneet hienosti muun muassa DREAM AND HOPE, BLACK ICE BOOST ja ZABATA ZET." (HU 18/2016 s. 4). Niinpä Black tallikavereineen pitää majaa samoilla huudeilla, mistä Blackin maailmanvalloitus muutama vuosi sitten alkoi. Komea tiilitalli ja nykyaikaiset, hyvin suunnitellut tilat ja toiminnot tuovat sujuvuutta ravitallin arkeen. Tarhat, metsälenkki ja rata näppärän matkan päässä ja edelleen ne loistavat kulkuyhteydet monille, monille raviradoille.
Kaikki oli siis mallillaan lauantain Vermon reissua varten. Kilpailullisten ominaisuuksiensa ohella hevosemme parhaita puolia ovat ehdottomasti sen iloisuus ja leikkisyys. Tuon hevosen kanssa ei vaan voi olla huonolla tuulella! Kun viisivuotias varsamme on hyväntuulinen, antaa se kisoissakin aina parastaan. Ruuveja ja muttereita ei ole käännelty loppuun asti ja niin paljon hienoja hetkiä ja näyttöjä kuin Black tähän asti on jo esittänytkin, niin paljon siellä on vielä annettavaakin. Vielä ei kuitenkaan ole virittelyjen aika.
Henkilökohtainen raviratojen valloitukseni sai taas uuden etapin perjantaina. Metsämäki ja Turku korkattu Sannan parin muun valmennettavan kanssa. Piiiiiitkän matkan lisäksi (taivalta siihen mennessä takana jo sellaiset 600 kilometriä) haasteita aiheutti kielimuuri: Miten turkua voi ymmärtää? Ravireissun ja huoltotoimenpiteiden jälkeen hevoset pääsivät nukkumaan puolen yön maita ja ihmiset vähän sen jälkeen.
Seuraavana päivänä ennen Vermoon lähtöä jeesailin parhaani mukaan tallihommissa valmennuskaksikon ajaessa hevosia. Muutaman kerran kun kiikuttaa muutaman vesisankon tarhaan, niin tiesi polvipoloiseni taas tehneensä, mutta kyllä toi toimistohommat voittaa mennen tullen! Eikä koti-ikäväkään iskenyt niin pahana, kun isiensä kuvat, Keaton Zetin pojat löytyivät sieltäkin. Kyllä Paissa ja velipojissa on paljon samaa. Se kaksilahkeinen, joka asuu meillä kotona, pelkää joka kerta noilla reissuillani, että karkaan lopullisesti tallihommiin, enkä koskaan palaa. Ihana ajatus, joskin aika kaukainen. Toistaiseksi.
Muutama tunti myöhemmin kaksi metsäläistä - mie ja Bläk löydettiin ittemme maan pääradalta. Valmentaja toki huomautti, että hevosemme on noissa ympyröissä paljon kokeneempi, onhan se Vermossa jo kolmatta kertaa. Niinpä sitten mie, turisti, ja Black, kokenut kilpahevonen, käveltiin ympäri varikkoa ja karistettiin matkan rasitukset jaloista. Mie pällistelin, Black talutti minua, että onhan tämä jo nähty. Hevonen oli meistä se tyyni ja rauhallinen ja kyllä miustakin saa sitten sen vähäpuheisen ja totisen, kun oikein kunnolla alkaa jännittää. Huh huh, meidän Black Ice Boost T76-päivänä ja Kyvyt esiin -lähdössä yhtenä pelisuosikeista! Wau!
Ennen lämmitystä ja lämmityksen jälkeen kaikki oli niin hyvin kuin vain voi olla. Jopa Joensuun finaalikierros vaikutti kaiken epätodennäköisyyden jälkeen todennäköiseltä. Kuskilla vähän jo keuli lämmityksen jälkeen, kun sellaista meni sanomaan. On kuulemma Joensuuhun pitkä matka. Samperi noita turkulaisia! :D Haastattelija, meijän oma Late, muisti hehkuttaa Blackin kontiolahtelaisuutta. Nämä olivatkin melkeinpä viimeiset sanat, mitä muistaa enää kuullensa. Sen verran varovasti lähtöäkin uskalsi vilkuilla aidan takaa, että kaikki muu meni vähän ohi...
Black 5.3.2016 Vermo L5:3 Kyvyt esiin
Ja olihan se Black juuri niin hurjan hyvä ja hieno kuin se oli ollut valmisteluissa edeltävällä viikolla. Juuri niin mainio ja pyrkivä kuin se oli ohjiin lämmittelyssä tuntunut. Hieno ruuna nappasi lähtöön keulat ja reipasvauhtisen avauspuolikkaan jälkeen Olli merkkasi piiskalla, että ajaa myös keulasta, kun vierelle tuli valjakko kyselemään. Niin vaan perttustapsa oli antanut ymmärtää, että parempi hevonen oli vieressä ja keulasta ajetaan maksoi mitä maksoi. Siinä hetkessä viisaampi päätös oli jättää hurjastelematta toista puolikasta. Muutama lause siirtyi jossittelu-osastolle tässä kohden ja muutama lause vielä pariin otteeseen - viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä keulan hyvä hevonen sammui viimeiselle puolikkaalle ja jumissa Black sen takana vailla väyliä ulos. Olisiko kuolemanpaikalta lopputulos ollut erilainen, mene ja tiedä, mutta voittaja oli sen verran suvereeni, että jossitteluissakin meillä mukana vain muut totosijat. Kun tiloja tuli, kiri Black täysin voimissaan vielä viimeisille rahoille kuudenneksi. Aika oli varsin mainio 16,7 väliajoin 14,5 -15,0 -18,5 - 11,5. Lopetus oli toki voittajan hieno näytös, mutta hyvin se meijänkin ruuna loppusuoraa pisteli, kun sieltä pussin pohjalta pois pääsi. Kaikkia kykyjä ei siis tosiaan tarvinnut vielä käyttää ja näyttää ja palauttelukiekolta katokselle saapui se sama hyväntuulinen hepo.
Vermon ravirata oli vihjaillut Bläkkiä mukavasti ja kyllä kai nuo pelaajat aika tarkkaan kellottelevat, kun tietävät noita rasteja laitella lappuihinsa: "Suosikki 3 BLACK ICE BOOST on parantanut otteitaan starttien myötä ja se ansaitsee paikkansa rankingin kärjessä. Olli Koivusen ajokki avaa kovaa ja saanee halutessaan keulat. Taktiset ratkaisut nähdään aikanaan." Se millaiseksi juoksu sitten lopulta menee, niin sitä ei tiedä kukaan ja kaikki tämä tietysti tuo sen oman mausteensa, yllätyksellisyytensä ja viehätyksensä raviurheiluun: "BLACK ICE BOOST: Eteni keulaan 1. kaarteessa ja jatkoi 2. sisällä 1. takasuoralla. Jäi loppukaarteessa 3. sisälle ja oli pussissa. Sai tilaa loppusuoralla ja lopetti asiallisesti."
Lähdön jälkeen normaalit huoltotoimenpiteet ja kiitokset kuluneesta parista päivästä ja kohti juna-asemaa ja Joensuuta. Halimoikat ja nähdään taas pienen revanssin merkeissä ensi lauantaina Kouvolassa!
Raviratakriitikon jälkikirjoitus: Vermon startista jäi hyvä fiilis, mutta maamme pääradasta itse asiassa ei ihan niin hyvä. Telkkarikuvista kaikki on hienoa ja mahtavaa kimallusta, mutta entä sitten paikan päällä? Odotuksia oli enempään. Ankea, synkkä saapuminen Vermoon kuoppaista tietä pitkin. Rakennustyömaa toki loppuu aikanaan, mutta mites hapanneet harmaat mainosseinät, jotka ulospäin näkyvät? Vähällä rahalla tai jopa ilman varmasti joku ammattikoulu taiteilee mainosten taustat maamme pääradan henkeä ja statusta kunnioittavasti? Tulevia kuninkuusraveja varten paikkoja varmasti tullaan kiillottamaan, mutta voisihan jokaista kilpailijaa ja Vermoon saapuvaa ilahduttaa arvoisellaan miljööllä jo ennen sitä?
Vaan onhan Vermossa paljon hyvää. Ruokaa ja ruokavaihtoehtoja on enemmän kuin monessa paremmassa ravintolassa. Uusimmat katokset on hienot ja varikolle mahtuu. Nettisivut ovat informatiiviset ja niitä päivitetään jatkuvasti lisäarvoa tuottavalla sisällöllä. Kilpailijoiden ja omistajien kohtelu on esimerkillistä ja erinomaista alkaen siitä, että omistajat saavat viestillä tervetulotoivotuksen, omistajaliput Heppa-järjestelmään ja käsiohjelman. Voittajakuva tulee paperikehyksissä ilmaislippujen ja saatekirjeen kera. Kyllä tällä vähän jo saa mainosaitojen repsottamista anteeksikin.
Blackin kyvyt jäivät viime lauantaina Vermossa käyttämättä ja näyttämättä. Hevonen oli starttiin hyvä, mutta juoksunkulku teki lopulta kakkossuosikiksi pelatusta ruunastamme statistin, kun kiritilat aukesivat liian myöhään. Ennen Vermon vierailua pääsin kuitenkin päiväksi helmikuun voitokkaimman valmentajan (meidän!!) tallirutiineihin, joten aloittakaamme alusta.
Niin vain viime perjantaina löysin itseni jälleen junasta matkalla Humppilaan. Veeär ansaitsee kyllä pienen pointsit tuosta lippujen hinnanalennuksesta. Junan kyytiin hyppää nyt ihan mielellään ennemmin kuin lähtee turaamaan omalla autolla tuhottoman kauas. Perjantain ohjelmassa oli hevosten huoltoa, Blackin viimeistely ja vieläpä reissu Turun raveihin, joten etelän lomalle oli pakattu tuttuun tapaan tallivermeet.
Kuten Hevosurheilussakin muistettiin mainita, aloitti Sanna Kiiski helmi-maaliskuun vaihteessa ratavalmentajana Pilvenmäellä. "Tallin hevosista ovat viime aikoina menestyneet hienosti muun muassa DREAM AND HOPE, BLACK ICE BOOST ja ZABATA ZET." (HU 18/2016 s. 4). Niinpä Black tallikavereineen pitää majaa samoilla huudeilla, mistä Blackin maailmanvalloitus muutama vuosi sitten alkoi. Komea tiilitalli ja nykyaikaiset, hyvin suunnitellut tilat ja toiminnot tuovat sujuvuutta ravitallin arkeen. Tarhat, metsälenkki ja rata näppärän matkan päässä ja edelleen ne loistavat kulkuyhteydet monille, monille raviradoille.
 |
| "My name is Boost, Black Ice Boost." Tällane komee herra oli oottamassa. |
 |
| Viimeistelylenkiltä tulossa. "Huippukiva.fi", sanoi Joonas Forssin sedän alkuperäistä kommenttia lainaten. (Viikon vinkkinä, ÄLÄ googleta osoitetta.) :D |
 |
| Omistaja sai pestä, puunata, paijata. Tässä Bläksä viilennyttämässä kinttuja. |
Kaikki oli siis mallillaan lauantain Vermon reissua varten. Kilpailullisten ominaisuuksiensa ohella hevosemme parhaita puolia ovat ehdottomasti sen iloisuus ja leikkisyys. Tuon hevosen kanssa ei vaan voi olla huonolla tuulella! Kun viisivuotias varsamme on hyväntuulinen, antaa se kisoissakin aina parastaan. Ruuveja ja muttereita ei ole käännelty loppuun asti ja niin paljon hienoja hetkiä ja näyttöjä kuin Black tähän asti on jo esittänytkin, niin paljon siellä on vielä annettavaakin. Vielä ei kuitenkaan ole virittelyjen aika.
Henkilökohtainen raviratojen valloitukseni sai taas uuden etapin perjantaina. Metsämäki ja Turku korkattu Sannan parin muun valmennettavan kanssa. Piiiiiitkän matkan lisäksi (taivalta siihen mennessä takana jo sellaiset 600 kilometriä) haasteita aiheutti kielimuuri: Miten turkua voi ymmärtää? Ravireissun ja huoltotoimenpiteiden jälkeen hevoset pääsivät nukkumaan puolen yön maita ja ihmiset vähän sen jälkeen.
Seuraavana päivänä ennen Vermoon lähtöä jeesailin parhaani mukaan tallihommissa valmennuskaksikon ajaessa hevosia. Muutaman kerran kun kiikuttaa muutaman vesisankon tarhaan, niin tiesi polvipoloiseni taas tehneensä, mutta kyllä toi toimistohommat voittaa mennen tullen! Eikä koti-ikäväkään iskenyt niin pahana, kun isiensä kuvat, Keaton Zetin pojat löytyivät sieltäkin. Kyllä Paissa ja velipojissa on paljon samaa. Se kaksilahkeinen, joka asuu meillä kotona, pelkää joka kerta noilla reissuillani, että karkaan lopullisesti tallihommiin, enkä koskaan palaa. Ihana ajatus, joskin aika kaukainen. Toistaiseksi.
Muutama tunti myöhemmin kaksi metsäläistä - mie ja Bläk löydettiin ittemme maan pääradalta. Valmentaja toki huomautti, että hevosemme on noissa ympyröissä paljon kokeneempi, onhan se Vermossa jo kolmatta kertaa. Niinpä sitten mie, turisti, ja Black, kokenut kilpahevonen, käveltiin ympäri varikkoa ja karistettiin matkan rasitukset jaloista. Mie pällistelin, Black talutti minua, että onhan tämä jo nähty. Hevonen oli meistä se tyyni ja rauhallinen ja kyllä miustakin saa sitten sen vähäpuheisen ja totisen, kun oikein kunnolla alkaa jännittää. Huh huh, meidän Black Ice Boost T76-päivänä ja Kyvyt esiin -lähdössä yhtenä pelisuosikeista! Wau!
 |
| Pian valmiina lämmitykseen |
Ennen lämmitystä ja lämmityksen jälkeen kaikki oli niin hyvin kuin vain voi olla. Jopa Joensuun finaalikierros vaikutti kaiken epätodennäköisyyden jälkeen todennäköiseltä. Kuskilla vähän jo keuli lämmityksen jälkeen, kun sellaista meni sanomaan. On kuulemma Joensuuhun pitkä matka. Samperi noita turkulaisia! :D Haastattelija, meijän oma Late, muisti hehkuttaa Blackin kontiolahtelaisuutta. Nämä olivatkin melkeinpä viimeiset sanat, mitä muistaa enää kuullensa. Sen verran varovasti lähtöäkin uskalsi vilkuilla aidan takaa, että kaikki muu meni vähän ohi...
Black 5.3.2016 Vermo L5:3 Kyvyt esiin
Ja olihan se Black juuri niin hurjan hyvä ja hieno kuin se oli ollut valmisteluissa edeltävällä viikolla. Juuri niin mainio ja pyrkivä kuin se oli ohjiin lämmittelyssä tuntunut. Hieno ruuna nappasi lähtöön keulat ja reipasvauhtisen avauspuolikkaan jälkeen Olli merkkasi piiskalla, että ajaa myös keulasta, kun vierelle tuli valjakko kyselemään. Niin vaan perttustapsa oli antanut ymmärtää, että parempi hevonen oli vieressä ja keulasta ajetaan maksoi mitä maksoi. Siinä hetkessä viisaampi päätös oli jättää hurjastelematta toista puolikasta. Muutama lause siirtyi jossittelu-osastolle tässä kohden ja muutama lause vielä pariin otteeseen - viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä keulan hyvä hevonen sammui viimeiselle puolikkaalle ja jumissa Black sen takana vailla väyliä ulos. Olisiko kuolemanpaikalta lopputulos ollut erilainen, mene ja tiedä, mutta voittaja oli sen verran suvereeni, että jossitteluissakin meillä mukana vain muut totosijat. Kun tiloja tuli, kiri Black täysin voimissaan vielä viimeisille rahoille kuudenneksi. Aika oli varsin mainio 16,7 väliajoin 14,5 -15,0 -18,5 - 11,5. Lopetus oli toki voittajan hieno näytös, mutta hyvin se meijänkin ruuna loppusuoraa pisteli, kun sieltä pussin pohjalta pois pääsi. Kaikkia kykyjä ei siis tosiaan tarvinnut vielä käyttää ja näyttää ja palauttelukiekolta katokselle saapui se sama hyväntuulinen hepo.
 |
| Maalikamerakuva (vermo.fi) |
Vermon ravirata oli vihjaillut Bläkkiä mukavasti ja kyllä kai nuo pelaajat aika tarkkaan kellottelevat, kun tietävät noita rasteja laitella lappuihinsa: "Suosikki 3 BLACK ICE BOOST on parantanut otteitaan starttien myötä ja se ansaitsee paikkansa rankingin kärjessä. Olli Koivusen ajokki avaa kovaa ja saanee halutessaan keulat. Taktiset ratkaisut nähdään aikanaan." Se millaiseksi juoksu sitten lopulta menee, niin sitä ei tiedä kukaan ja kaikki tämä tietysti tuo sen oman mausteensa, yllätyksellisyytensä ja viehätyksensä raviurheiluun: "BLACK ICE BOOST: Eteni keulaan 1. kaarteessa ja jatkoi 2. sisällä 1. takasuoralla. Jäi loppukaarteessa 3. sisälle ja oli pussissa. Sai tilaa loppusuoralla ja lopetti asiallisesti."
Lähdön jälkeen normaalit huoltotoimenpiteet ja kiitokset kuluneesta parista päivästä ja kohti juna-asemaa ja Joensuuta. Halimoikat ja nähdään taas pienen revanssin merkeissä ensi lauantaina Kouvolassa!
Raviratakriitikon jälkikirjoitus: Vermon startista jäi hyvä fiilis, mutta maamme pääradasta itse asiassa ei ihan niin hyvä. Telkkarikuvista kaikki on hienoa ja mahtavaa kimallusta, mutta entä sitten paikan päällä? Odotuksia oli enempään. Ankea, synkkä saapuminen Vermoon kuoppaista tietä pitkin. Rakennustyömaa toki loppuu aikanaan, mutta mites hapanneet harmaat mainosseinät, jotka ulospäin näkyvät? Vähällä rahalla tai jopa ilman varmasti joku ammattikoulu taiteilee mainosten taustat maamme pääradan henkeä ja statusta kunnioittavasti? Tulevia kuninkuusraveja varten paikkoja varmasti tullaan kiillottamaan, mutta voisihan jokaista kilpailijaa ja Vermoon saapuvaa ilahduttaa arvoisellaan miljööllä jo ennen sitä?
Vaan onhan Vermossa paljon hyvää. Ruokaa ja ruokavaihtoehtoja on enemmän kuin monessa paremmassa ravintolassa. Uusimmat katokset on hienot ja varikolle mahtuu. Nettisivut ovat informatiiviset ja niitä päivitetään jatkuvasti lisäarvoa tuottavalla sisällöllä. Kilpailijoiden ja omistajien kohtelu on esimerkillistä ja erinomaista alkaen siitä, että omistajat saavat viestillä tervetulotoivotuksen, omistajaliput Heppa-järjestelmään ja käsiohjelman. Voittajakuva tulee paperikehyksissä ilmaislippujen ja saatekirjeen kera. Kyllä tällä vähän jo saa mainosaitojen repsottamista anteeksikin.
Minä en ymmärrä tätä Vermon parjaamista. Siis se on ravirata, joka on rakennettu kaatopaikan päälle ja joo, onhan siellä rempattavaa, mutta mitä ihmiset oikein odottaa? Kultaisia hanoja ja ovenkahvoja? Ei ne mainokset nyt niin pahoin repsota, tai sen pahemmin ainakaan, kuin muuallakaan Suomessa. Ei se mikään Solvalla ole, mutta onko luvattukaan?
VastaaPoistaKilpailijan ja hiittaajan näkökulmasta Vermo on ihan parhaita ratoja millä ite olen käynyt, ellei paras. Katoksia riittää kaikille ja niissä on hyvä valaistus myös talvi-iltoina, varikolle mahtuu sekä autolla että hevosella, pesupaikoille mahtuu, suurin osa vesiletkuista ruiskii vettä sinne minne pitääkin ja lämmin vesikin riittää. Rata on useimmiten aina hyvä, toki kelit ei aina ole kivat mutta monella muulla radalla ollaan paljon aiemmin vaikeuksissa kuin Vermossa kun sää muuttuu huonoksi. Löytyy sisävessakin jossa jopa oven saa lukkoon, ei ole itsestäänselvyys kaikkialla.
Katsojana siellä on ihan yhtä ankeaa kuin missä tahansa muissakin raveissa, pl. kesäradat joissa on se oma tunnelmansa. Ruoka on Sodexhon liukuhihnaskeidaa ja häviää esmes Kouvolan tallikahvion herkuille aika sata nolla, mutta tämän kun tietää niin osaa syödä kotona ennen lähtöä tukevasti ;)
Ymmärrän ihan hyvin miksei vaikka joku ensikertalainen ihastu raviradan puitteisiin, mutta sitä en näe mikä niin iso vika Vermossa on, kun se saa aina pyyhkeitä osakseen kun ratoja keskenään vertaillaan. Samanlaisia ne on muutkin, mitä nyt toiminnallisuudeltaan kämäsempiä tosi monet.
Tulipas nyt kerrassaan oikea pro-Vermo -puhe... :D
No niin! Vermonaattori iski! :D Allekirjoitan myös siun tekstin, ehdottomasti kilpailijalle Vermo on varmasti raviratojen paratiisi. Lappeessa ei illalla varikolla valoissa näe edes hevosta katoksessa. Kuopiossa maksat katoksesta, jota et saa. Jne. Jne. Kotoisella Linnunlahdella pieni facelift talkoiltiin ja remontoitiin kunkkareitten alla, muttei varikolle mahdu sen paremmin vieläkää. ;)
PoistaVaan ehkäpä sitä erityisesti maan pääradan arvoista viimeistelyä kaipasin. Paikat on annettu mennä huonoon kuntoon?! Toimivasta vessasta plussaa, kullattu hana olisi ollu epäilyttävä vähintäänkin. Eikä niitä mainosaitoja voittajakehässä mieti kukaan... :D