Jee, jee - Teivossa totoon!

Tototelkusta kaapattua. Meijän lähtöraketti nro 3.

Epäilin edellisessä kirjoituksessani, että mahtaneeko Bläkiltä löytyä enää sellaisia entisenlaisia loppukirejä. Noo, näyttää ihan kivasti kiriruutia löytyvän: Tänään olimme takasuoralla vielä ihan vihoviimeinenvillasukka ja niinpä vaan sieltä ehdimme totoon ja vieläpä koko porukan ulkoratoja kiertäen. Telkusta katsottuna näytti jopa, että helponlaisesti, puolihuolimattomasti tosta noin vaan. Revanssi Teivosta onnistui yli odotusten.

Perutetaas hieman ja kerrotaan, kuinka kolmosrahoille päädyimme. Ton meidän valkun kans just viikonloppuna jutelleena osasin odottaa hyvää suoritusta. Ei se veisi Teivoon Bläksää, jos ei jotain jo sopisi odottaa. Ruuna oli unohdettu sopivan monta kertaa valjastaa ennen starttia ja kaikki ruudit (ja rasitus jännevammajalkaan) säästettiin vain kilpailutilanteeseen. Bläksän kanssa on puuhailtu kaikkea muuta kuin raviurheilua ja sitä kautta pidetty ruuna vireänä ja rentona. Kyllä vanha poika osaa jo sit juosta kilpaa vanhasta muistista ilman, että sitä erikseen harjoitellaan. Tai niinhän sitä toivoisi. Bläksän kohdalla jokainen ravireissu tosin näyttää olevan aina kuin neitsytmatka. Kielimuuri muuten tuli vastaan siinä kohti, kun kuulin, että Bläksää ringitetään viimeistelynä ennen starttia. Täällä meillä päin juoksutetaan liinassa, mutta ne onko noi forssalaiset vähän eri sorttia. ;) Hieronnan ja laserhoidon termit sen sijaan olivat tuttuja yli maakuntarajojen.

Jo lämmityshavainnot Teivosta kertoivat: 3 Black Ice Boost meni pörhäkän oloisesti, ok+. Juu, tämä vaikuttaa kyllä just siltä meidän Bläksältä, sillä tuo sanakin on oikea. Pörhäkkä. Just det. Häntä piipalla. Verkligen just det! Bläksä juoksi ilman takakenkiä, kuten vanhoina hyvinä aikoina. Balanssin taika on siinä, että näin ei ruuna lyö jalkoihinsa ja kulkeminen siinä helpottuu sitten huomattavasti. Tosin ensin näytti, ettei Bläkki saa kiinni edes lähtöautoa vaan sitten auton irrotessa musta jää liukui ihan omia kyytejään keulaan. Jopa vähän lujempaa kuin kuski olisi halunnut, mutta eipä siinä auta jarrutella. Pian tuli kaveri rinnalle vaatimaan vauhtia ja kuski olisi antanut keulan pois, Bläksä ei ja neuvottelu päättyi laukkahyppyyn. Selkäreissu oli kuitenkin tahtotilana, eikä kärkikamppailuhurjasteluun haluttu ryhtyä vielä toisessa startissa Bläkin uudessa elämässä. Muutaman kommentin ehdin jo kuulla siitä, että taas oltais voitettu Teivossa, jos ei oltais laukattu. Katkeransuloista.

Vaan se onneksi on sen verran juoksija, että antoi laukan nopsaan alas ja matka jatkui joukon hännillä. Kirit aloiteltiin takasuoralla ja miten miusta aina näyttää, ettei se voi ikinä ehtiä, ni sieltä se vaan ehtii. Kiertää ja kiertää, pää vispaa ja sieltä se ruuna hölkkii maalikamerakuvassa kolmanneksi. Ja Olli muisti olla muistuttamatta Bläkkiä nyt loppusuoralla. Nyt otettiin nätisti se, mitä oli tarjolla ja saatiin enemmän kuin mihin nälkää oli. Toinen startti tauolta ja kuutossija kirkastettiin yltäkylläiseksi kolmoseksi.

Maalikamerakuva Ravimaailman sivuilta

Startin jälkeen Bläkillä oli kaikki mainiosti, eikä pienestä pyrähdyksestä tarvinnut sen kummemmin puuskuttaa matkan taittuessa väliajoin 16,5 - 19,0 - 21,0 - 12,0. Odottelen mielenkiinnolla, miten Bläksän suoritus aukikirjataan Teivon raviraporttiin, jahka se valmistuu. Kotimatka sujui mukavasti kollega-Roopen korvia pureskellen  ja viikko jatkuu tutuilla rutiineilla laserhoidon kera. Ja onhan sitä vähän kaihoisasti katseltu seuraavaa starttia, mikäli tuurit ja terveys jatkuvat. Sellainen saattaa löytyä esimerkiksi Porista tai Turusta.

Miusta tuntuu edelleen siltä, että jokainen startti ja jokainen päivä tän hevosen kanssa alkaa olla jonkinmoinen ihme. Muuten sanoisin, että "lahja", mutta kun tästä lahjasta on jo aika pitkä penni pulitettu, ni sanotaan siis, että ihme. Olen iloinen saadessani todeta, että olen ollut onneksi väärässä monta kertaa. Hämmennyn yhä, kun puhelimeen tulee viestejä, että "on teillä juoksija". Ihanko se muistakin näyttää siltä, eikä vaan nii, että oma napa on nätein napa? Silti muistettava, että jokainen päivä on strapetsitaiteilua jännevamman ja sopivan rasituksen ja levon välillä ja suurimman työn siinä sirkuksessa tekevät Sanna ja Joonas. Onneksi hevosemme on sopivasti pelle.