Pääsiäismuna-us
Edelliseen viitaten jatketaan maallista taivaltamme tai tällä hetkellä pikemminkin konttaustamme menestyjän oloisena, joskaan ei kovinkaan menestyjänä. Bläksähän on vallan hieno poni, siitä ei pääse mihinkään, mutta kyllä meni juoksunkulku maanantaina niin raakasti vihkoon, että pääsiäispupuaki hatuttaa.
Etukavioon Bläksän lähtöhän ei ollut jälleen mikään ylitsepääsemätön, vaikka ylikyläksi kehuttu tuontitykki oli mukana. Suosikki sittemmin lunasti sille asetetut odotukset, mutta noin muutoin ihan mahollinen, ihan mukava, ihan pärjättävä lähtö oli kyseessä. Alku oli tarkoitus ottaa rauhallisesti laukkapeikko muistaen ja tätä päätöstä vahvisti ruunan hutera lämmitys. Siinä se oli kuulemma säikkynyt ja loikkinut ja laukkaillut siihen malliin, että ihan kuin oltaisiin kauempanakin tuntemattomassa kuin 500 metrin päässä kotitallilta. Varustukseen lisättiin varsalle huput ja koetin tihrustaa näytöltä, että Taivas varjele, ei kai ne ole vedettävää mallia!
Lähtö onnistui suunnitellusti ja saimme sen laukattoman startin. Siihen ne päivän onnistumiset sitten voidaan laskea. Yksi iso ja varsin painava onnistuminen tietysti hevosen hyvyydelle ja toistaiseksi vielä terveille kintuille. Tai no, tällaisena optimistinahan alkaa näitä hyviä puolia suorastaan sadella: matkakuluja ei tullut kotiradan startista, Bläksä lopetteli 11 pintaan ja 17,7a helposti läpi, balanssi (rautaa edessä, alua takana) sopi erinomaisesti, hevosta kehuttiin jälleen... Kaukaa oli vaan liian pitkä matka kiertää kaikki, kun kärkikin tuli loppusuoran lujaa. Helppoa tää ei enää ole, jos on ikinä ollutkaan, ja menestyäkseen kaiken olisi onnistuttava kovalla prosentilla.
Perisuomalaiseen tapaan olisi varsin mukava tässä osoitella ja sohia sinne tahi tänne, mutta tähän päähän on onneksi vuosien varrella jokin järjenmurunenkin tarttunut. (Vaikkei uskos.) Rehellisyyden nimissä eihän se nyt ollut Ollilta mikään maailman paras ajo. Paikkoja olisi ollut alkupuolikkaan lopussa nostaa toiselle radalle, mutta kuka olisi tiennyt, ettei tilaa tule sen jälkeen ja koko saamarin letka vaeltaa siihen madellakseen puolitoista kiekkaa!? Ja kuski ainoastaan tiesi, missä voi tuon toisohjaisen, hieman viallisella ohjaustehostimella varustetun ruunan kääntää ilman, että menee tossut solmuun. Vaikka itsekin lähtöjä katsellessa neuvon ja kiroan telkkarikuvalle kovastikin, ymmärrän kyllä, että täältä kaukaa ruudusta katsottuna puskuraktori kääntyy paljon pienemmässä tilassa ja paljon nopeammin kuin se todellisuudessa kääntyy. Ja tilanteet tulevat pikkasta nopeammin eteen siinä kärryillä istuessa kuin laajakuvalla hoodeena katsoessa. Kyllä ne kuskit tietävät itsekin, milloin ei mennyt putkeen. Me vaan usein unohdamme, kuinka helppoa on osoittaa toisten virheitä kuin löytää niitä omia, ja miten vaikeaa on osoittaa ymmärrystä ja myötätuntoa toisten virheille, vaikka ehkä sellaista toivoisimme omalle kohdallemme? Siksi se on vaan nyt miun huokastava syvään ja todettava, että v*tuiks män ja eiku uudestaa.
Se, missä jatketaa tai miten jatketaa, ei vielä ole tiedossa. Tiedä sitten, pitäskö se raviurheilua alkaa harrastamaan täällä kotiseudullaki. Kun etelämmässä on ajeltu kesäradalla jo puolen talvea, me täällä hyvästellään viimeiset jääpolanteet ja vietetään kelirikkoaikaa. Ajopaikat kehnostuu, joten onko se sit ruvettava kilpaa ajamaan täälläki ja kotona vaan pajunkissoja keräilemään, ni kattoo nyt. Todistettavasti tänään paistoi aurinko ja lämpömittari kiipesi plussalle, joten toppaloimet joutaa odottamaan kesää ja painepesurikäsittelyä. Hevoset ovat jo vaihtaneet talvikarvaa pois siihen malliin, että sitä on silmät ja korvat täynnä ajolenkeillä. Mut siis terveisiä vaan sinne etelään, että on täällä jo maata näkyvissä, eikä enää saappaan varsi hörppää lunta täyteen, ku kahlaa pellolle. Hokeista luovuttaneen näillä näkymin juhannukseen mennessä... :)
Etukavioon Bläksän lähtöhän ei ollut jälleen mikään ylitsepääsemätön, vaikka ylikyläksi kehuttu tuontitykki oli mukana. Suosikki sittemmin lunasti sille asetetut odotukset, mutta noin muutoin ihan mahollinen, ihan mukava, ihan pärjättävä lähtö oli kyseessä. Alku oli tarkoitus ottaa rauhallisesti laukkapeikko muistaen ja tätä päätöstä vahvisti ruunan hutera lämmitys. Siinä se oli kuulemma säikkynyt ja loikkinut ja laukkaillut siihen malliin, että ihan kuin oltaisiin kauempanakin tuntemattomassa kuin 500 metrin päässä kotitallilta. Varustukseen lisättiin varsalle huput ja koetin tihrustaa näytöltä, että Taivas varjele, ei kai ne ole vedettävää mallia!
Lähtö onnistui suunnitellusti ja saimme sen laukattoman startin. Siihen ne päivän onnistumiset sitten voidaan laskea. Yksi iso ja varsin painava onnistuminen tietysti hevosen hyvyydelle ja toistaiseksi vielä terveille kintuille. Tai no, tällaisena optimistinahan alkaa näitä hyviä puolia suorastaan sadella: matkakuluja ei tullut kotiradan startista, Bläksä lopetteli 11 pintaan ja 17,7a helposti läpi, balanssi (rautaa edessä, alua takana) sopi erinomaisesti, hevosta kehuttiin jälleen... Kaukaa oli vaan liian pitkä matka kiertää kaikki, kun kärkikin tuli loppusuoran lujaa. Helppoa tää ei enää ole, jos on ikinä ollutkaan, ja menestyäkseen kaiken olisi onnistuttava kovalla prosentilla.
Perisuomalaiseen tapaan olisi varsin mukava tässä osoitella ja sohia sinne tahi tänne, mutta tähän päähän on onneksi vuosien varrella jokin järjenmurunenkin tarttunut. (Vaikkei uskos.) Rehellisyyden nimissä eihän se nyt ollut Ollilta mikään maailman paras ajo. Paikkoja olisi ollut alkupuolikkaan lopussa nostaa toiselle radalle, mutta kuka olisi tiennyt, ettei tilaa tule sen jälkeen ja koko saamarin letka vaeltaa siihen madellakseen puolitoista kiekkaa!? Ja kuski ainoastaan tiesi, missä voi tuon toisohjaisen, hieman viallisella ohjaustehostimella varustetun ruunan kääntää ilman, että menee tossut solmuun. Vaikka itsekin lähtöjä katsellessa neuvon ja kiroan telkkarikuvalle kovastikin, ymmärrän kyllä, että täältä kaukaa ruudusta katsottuna puskuraktori kääntyy paljon pienemmässä tilassa ja paljon nopeammin kuin se todellisuudessa kääntyy. Ja tilanteet tulevat pikkasta nopeammin eteen siinä kärryillä istuessa kuin laajakuvalla hoodeena katsoessa. Kyllä ne kuskit tietävät itsekin, milloin ei mennyt putkeen. Me vaan usein unohdamme, kuinka helppoa on osoittaa toisten virheitä kuin löytää niitä omia, ja miten vaikeaa on osoittaa ymmärrystä ja myötätuntoa toisten virheille, vaikka ehkä sellaista toivoisimme omalle kohdallemme? Siksi se on vaan nyt miun huokastava syvään ja todettava, että v*tuiks män ja eiku uudestaa.
Se, missä jatketaa tai miten jatketaa, ei vielä ole tiedossa. Tiedä sitten, pitäskö se raviurheilua alkaa harrastamaan täällä kotiseudullaki. Kun etelämmässä on ajeltu kesäradalla jo puolen talvea, me täällä hyvästellään viimeiset jääpolanteet ja vietetään kelirikkoaikaa. Ajopaikat kehnostuu, joten onko se sit ruvettava kilpaa ajamaan täälläki ja kotona vaan pajunkissoja keräilemään, ni kattoo nyt. Todistettavasti tänään paistoi aurinko ja lämpömittari kiipesi plussalle, joten toppaloimet joutaa odottamaan kesää ja painepesurikäsittelyä. Hevoset ovat jo vaihtaneet talvikarvaa pois siihen malliin, että sitä on silmät ja korvat täynnä ajolenkeillä. Mut siis terveisiä vaan sinne etelään, että on täällä jo maata näkyvissä, eikä enää saappaan varsi hörppää lunta täyteen, ku kahlaa pellolle. Hokeista luovuttaneen näillä näkymin juhannukseen mennessä... :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille