Hevonen ämpärissä ja muita tarinoita
Kyllähän se taas aikansa otti ennen kuin blogin kirjoitus kutsui. Se on kiireistä tämä elämä niin kesälomalla kuin töissäkin ja, kun starttikuulumisia ei ole ollut kerrottavana, hiljaiseksi on vetänyt. Kuten tarinamme on tässä kuluneina vuosina edennyt voitosta EI voittoon, niin kävi tälläkin kertaa. Olisi kieltämättä ollut mielenkiintoista nähdä Bläksä silloin Tampereella. Vähän oli puheissa kengät pois ja jenkit perään ja huristella haamumaileriksi. Ei tarvinnut kuitenkaan huristella mihinkään muualle kuin klinikalle jättämään heppa pois startista. Sen enempää draamaa ei tähän kuitenkaan onneksemme sisältynyt, vaan Bläksä vain aristeli hieman jalkojaan siinä valmisteluissa ja oli vähän koheltamisen kolhuakin. Lähtöpaikka oli niin priima ja hevonen niin nousukuntoinen, että kaikki mahdolliset konstit kokeiltiin, että päästäisiin Teivoon. Olen sanonut varmaan sata kertaa tässä blogissa sanan jännevammahistoria. Ja sanon taas: Tuollla jännevammahistorialla ei kuitenkaan voitu, eikä haluttu ottaa riskejä, ja kun hevonen ei ollut letkeä ja hyväravinen vaan epämääräisen epämääräinen, päätös tehtiin starttipäivän aamuna ja ei menty Teivoon. Sittemmin ei olla menty minnekään muuallekaan.
Paljon onkin ollut puhetta siitä, että tällä jännevammahistorialla starttaillaan maltilla. Kun hevonen on kokoa keskikokoinen elefantti ja askeliltaan sulokas kuin se samainen elefantti siellä posliinikaupassa, ottaa palautuminen oman aikansa. Starttien ja harjoittelunkin välillä Bläksä saa erikoishyvää hoitoa ja jalkojen kylmäystä ja laserointia ja näillä eväillä yksi jännevammajalka ja kolme muuta ei enää niin priimaa on saatu tosi hyväksi, että niillä on voitu mennä tuollaisia aikoja ja juosta pari loimea. Kaurarahoilla on kaurojen lisäksi hankittu vähän eläinlääkintäavusteista hoitoakin.
Ihan näin pitkäksi starttivälin ei ollut kuitenkaan tarkoitus venähtää, mutta aiottua Tampereen starttia edeltävä epämääräisyys jatkui epämääräisenä kaiken aikaa. Hevonen oli hyvä ja terve ja norsunjaloistaan kuiva ja hyvä, mutta ravin se vähäinenkin sulokkuus oli poissa. Vainoharhaudestani tunnettuna olin jo varma, että NO NI, mutta ei, ei se ollut jänne, mikä reagoi mihinkään. Ei löytynyt lämpökamerasta lämpöä, ei laseroinnista apuja, mutta ei ravannut Bläksä puhtaasti laisinkaan. Hetkittäin toki kuulemma oli parempi, mutta selvää oli, ettei se ollut starttipeli.
Forssassa käännettiin ja väännettiin Blackin lisäksi kaikki kivet ja kannot, kun syitä ja seurauksia etsittiin valmentajan ja tukitahojen voimin. Tässä pari viikkoa sitten kuitenkin löytyi pieni oivallus, kun kaviopihdeillä saatiin reaktio oikean etujalan kavion kannasta. Kaviopaise! Meidän tuurilla tietenkin juuri siinä vammajalassa, jotta varmasti pelästymme aina p*t housuun, että NO NI, nyt se särky taas. Niinpä sain sen puhelun eräänä iltana valmentajalta, että Bläksä seisoo nyt sitten ämpärissä. Vielä tänäkään päivänä ei ole selvää, kuinka se Bläksä tosiaan seisoi minuutti- (ja tunti)tolkulla siinä ämpärissä, kun se ei pysy pystyssä tasaisella maallakaan, mutta siinä seisoi kaviota liemissä uitellen ja öisin vielä kaviohaude koipeen teipattuna. Liekö riittävän kauhuissaan vai olisiko viisaus hiipinyt kuusivuotiaaseen varsaan? Kuulemma mielikuvitusta sai käyttää, miten sai yöksi laitetun hauteen pysymään riittävän hyvin ilman, että Bläksä askarteli sen irti ja toisaalta ilman, että jännevamman kohtaa tarpeettomasti käärittäisiin pintelein ja teipein. Tarpeen kun oli hautoa kaviota, mutta mielellään kylmätä koukistajajännettä. Askartelua riitti ihmisilläkin siis.
Alun hautomisen jälkeen Bläksä askelsi jo hieman puhtaammin, vaikkei isompia voittoja vielä löytynytkään pehmeän kavioaineksen kaivelusta. Viimein sitten viikko löydösten jälkeen epäilty kaviopaise muuttui todetuksi kaviopaiseeksi ja märkää kuulemma riitti. Helpotuksen huokaus tietenkin tässä kohden ja samalla heipat Fast Cup -finaalille, johon onneamme koetellaksemme olisimme ilmoittautuneet mukaan. Koska toiveet nyt kuitenkin elävät, että tämä oli tämänkertainen epäonnemme syy, haudotaan kavion reikä puhtaaksi, kengitetään kombikenkään tai muutoin mukavaan rautaan pohjallisten kera ja tähdätään kilparadoille takaisin. Kengättä tuskin nyt syksyn koittaessa enää tarvitsee juosta, mutta kiva olisi, jos juoksemaan pääsisi vaikka ne kengät jalassakin.
Sitä odotellessa kutsuukohan tänäkin vuonna varsahuutokauppa ja sen myötä vuosittainen Bläksä-live? Stay tuned. :)
 |
| Bläksä ja tavaramerkiksi noussut poseeraus kieli pihalla (c) Joonas |
Paljon onkin ollut puhetta siitä, että tällä jännevammahistorialla starttaillaan maltilla. Kun hevonen on kokoa keskikokoinen elefantti ja askeliltaan sulokas kuin se samainen elefantti siellä posliinikaupassa, ottaa palautuminen oman aikansa. Starttien ja harjoittelunkin välillä Bläksä saa erikoishyvää hoitoa ja jalkojen kylmäystä ja laserointia ja näillä eväillä yksi jännevammajalka ja kolme muuta ei enää niin priimaa on saatu tosi hyväksi, että niillä on voitu mennä tuollaisia aikoja ja juosta pari loimea. Kaurarahoilla on kaurojen lisäksi hankittu vähän eläinlääkintäavusteista hoitoakin.
Ihan näin pitkäksi starttivälin ei ollut kuitenkaan tarkoitus venähtää, mutta aiottua Tampereen starttia edeltävä epämääräisyys jatkui epämääräisenä kaiken aikaa. Hevonen oli hyvä ja terve ja norsunjaloistaan kuiva ja hyvä, mutta ravin se vähäinenkin sulokkuus oli poissa. Vainoharhaudestani tunnettuna olin jo varma, että NO NI, mutta ei, ei se ollut jänne, mikä reagoi mihinkään. Ei löytynyt lämpökamerasta lämpöä, ei laseroinnista apuja, mutta ei ravannut Bläksä puhtaasti laisinkaan. Hetkittäin toki kuulemma oli parempi, mutta selvää oli, ettei se ollut starttipeli.
Forssassa käännettiin ja väännettiin Blackin lisäksi kaikki kivet ja kannot, kun syitä ja seurauksia etsittiin valmentajan ja tukitahojen voimin. Tässä pari viikkoa sitten kuitenkin löytyi pieni oivallus, kun kaviopihdeillä saatiin reaktio oikean etujalan kavion kannasta. Kaviopaise! Meidän tuurilla tietenkin juuri siinä vammajalassa, jotta varmasti pelästymme aina p*t housuun, että NO NI, nyt se särky taas. Niinpä sain sen puhelun eräänä iltana valmentajalta, että Bläksä seisoo nyt sitten ämpärissä. Vielä tänäkään päivänä ei ole selvää, kuinka se Bläksä tosiaan seisoi minuutti- (ja tunti)tolkulla siinä ämpärissä, kun se ei pysy pystyssä tasaisella maallakaan, mutta siinä seisoi kaviota liemissä uitellen ja öisin vielä kaviohaude koipeen teipattuna. Liekö riittävän kauhuissaan vai olisiko viisaus hiipinyt kuusivuotiaaseen varsaan? Kuulemma mielikuvitusta sai käyttää, miten sai yöksi laitetun hauteen pysymään riittävän hyvin ilman, että Bläksä askarteli sen irti ja toisaalta ilman, että jännevamman kohtaa tarpeettomasti käärittäisiin pintelein ja teipein. Tarpeen kun oli hautoa kaviota, mutta mielellään kylmätä koukistajajännettä. Askartelua riitti ihmisilläkin siis.
Alun hautomisen jälkeen Bläksä askelsi jo hieman puhtaammin, vaikkei isompia voittoja vielä löytynytkään pehmeän kavioaineksen kaivelusta. Viimein sitten viikko löydösten jälkeen epäilty kaviopaise muuttui todetuksi kaviopaiseeksi ja märkää kuulemma riitti. Helpotuksen huokaus tietenkin tässä kohden ja samalla heipat Fast Cup -finaalille, johon onneamme koetellaksemme olisimme ilmoittautuneet mukaan. Koska toiveet nyt kuitenkin elävät, että tämä oli tämänkertainen epäonnemme syy, haudotaan kavion reikä puhtaaksi, kengitetään kombikenkään tai muutoin mukavaan rautaan pohjallisten kera ja tähdätään kilparadoille takaisin. Kengättä tuskin nyt syksyn koittaessa enää tarvitsee juosta, mutta kiva olisi, jos juoksemaan pääsisi vaikka ne kengät jalassakin.
Sitä odotellessa kutsuukohan tänäkin vuonna varsahuutokauppa ja sen myötä vuosittainen Bläksä-live? Stay tuned. :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille