Varsahuutokauppareissu
Kuvaspesiaalia tästä ei kyllä tullut. Innoissani ennätin blogin ääreen, että NYT mie kirjoitan kuvien kera auki viime loppuviikon ja viikonlopun. No, kuinkas kävikään. Miulla on puhelimessa kuvia punaisesta hevosesta, suomenhevosista, seinistä ja kissasta. Ei Bläksästä. Toimitus pahoittelee virhettä.
Huutokauppareissu, jonne miun ei tänäkään vuonna pitänyt lähteä, toteutui kuitenkin. Vahingossa olikin töistä vapaata jo torstaista alkaen eli eikun torjantaina aamusta jo kiskojen päälle ja isolle kirkolle, siitä vajaan tunnin siirtymä punaiseen onnelliseen bussiin ja - tadaa - seitsemän tunnin jälkeen olet Forssassa. Eipä tarinamme ja matkani siihen tosin päättynyt: siitä pari tuntia ja olen Turussa. Taas.
Hevosenomistajuus tosiaan avartaa ystäväpiirin lisäksi myös maailmaa. Olin tuskin koko pikkuisen ikäni aikana käynyt Turussa paria kertaa enempää ja nekin yleensä matkalla Ruotsiin. Nyt olen viime vuosina löytänyt sieltä itseni kerta toisensa jälkeen, useimmiten vähemmän suunnitellusti. Ja mitä siihen ystäväpiiriin tulee, ja ihan pieni piiri miulla onkin, olen iloinen ja kiitollinen, että siihen saan laskea myös Bläksän valmentajan perheineen. Sellainen ystävyys tarkoittaa sitä, että kun metsänpeikon saa riuhtaistua bussista Forssan maaperälle, viskataan sille riimunnaru käteen ja ruvetaan hommiin niin kuin ois aina yhdessä tehty. Hevosten haku sisälle (- Ota ne, jotka tunnistat. - Öö. Bläksä. Puolitoista vuotias musta varsa. Ori. Suuri Hemppa. Epämääräinen määrä tammoja. Aa. Santun tunnistaa silmistä. Hmm. Keatonzettiläinen.) sujui muutamien koordinaattien tarkistamisen jälkeen hyvin ja nopsaan. Metsänpeikko hevosautoon (sain istua ihan apukuskin paikalla, toim. huom.) ja keula kohti Suamen Turkua. Etelän eläjien suuruudenhulluuden tunnistaa muuten kauppakeskuksista. Eksyimme matkalla - aikaa kun oli - Myllyyn heräteostoksille. Tuliaiset ja pakolliset kenkäostokset hoituivatkin näppärästi. Reissun varsinainen shoppailukohde oli kuitenkin hevonen ja sellaisen saimme mukaan sieltä Suamen Turusta. Ja millaisen saimmekaan! <3
Jos palataan pääaiheeseeni eli varsahuutokauppaan, niin tässä kohden on varmaan hyvä mainita, että kyllä me sielläkin kävimme. Hienoja varsoja olikin ja hinnatkin osoittivat alan hienoa piristymistä, ja sitä, että huutokauppavarsat ovat edelleen ulottumattomissani. Paikalliseen raviliigavarsaan, hienoon Callela-poikaan ehdimme sentään tutustua ihan lähemminkin. Niin tai näin, hienot suunnitelmamme koko päivän varsojen katselusta kutistuivat kuitenkin muutaman tunnin pikapyörähdykseen, sillä jotenkin onnistumme aina pitämään itsemme kiireisenä. Toki täysi tallillinen hevosia auttaa siinä suunnitelmassa kovasti. Ilo oli täysin miun puolella, kun tallin hienot kilpahevoset saivat ulkoiluttaa miuta kärryjen kanssa. Ilo oli täysin miun puolella, kun saa ajaa hevosille pyhitetyssä ympäristössä, suunnata radalle ja ajaa suunniteltu treeni suunnitellun mittaisena. Iloa riittää kotikonnuillakin, mutta suunniteltuun treeniin kuuluu kuitenkin aina kääntöpaikalla kääntymisiä, karhun ja muiden metsäneläinten väistelyä, kävelypätkiä ja naapurin koiranulkoiluttajan kanssa jutustelua. Ei sillä, rikkautta kaikki ja eksotiikkaa nämä treeniympäristöt tarjoavat katselipa kumminpäin vain. :)
Ja ihan totta, minä kyllä yritin ottaa kuvia Bläksästä, mutta kun suuret hassut ruunat ovat sylimallin hevosia, niin heistä saa vain hyvin läheisiä lähikuvia. Tai sitten tilanteet tulevat niin nopeasti (todella nopeasti) vastaan ja huisin hieno kuvaustilanne meni jo. Sellaisia olisi ollut esimerkiksi silloin, kun unohdin toisen hevosen loimen pesupaikan eteen ja toin Bläksää ulkoa jalkojen pesulle ennen karsinaan menoa. Se suuri musta kasa siinä pesupaikan vierellä OLI todella pelottava suuren hassun ruunan mielestä. Varuilta kannatti suhtautua epäluuloisesti noin pesupaikkaan yleensäkin, siinä kuitenkin vasta muutama sata kertaa käyty. Silloinkin olisi saanut mielenkiintoisen kuvan, kun Bläksän vierustoveri kolisteli hieman äänekkäämmin ja suuri hassu ruuna katsoi asiakseen järkyttyä ja hyppiä pystyyn karsinassaan.
Toivottavasti näiden kuvien puute saadaan korvattua piakkoin vaikkapa livekuvalla. Kaviopaise on parantunut hyvin ja vaikka jalassa vielä erikoiskengitys pohjallisineen ja täytteineen onkin, seuraavaa starttia on jo katsottu. Useampiakin mahdollisia itse asiassa olisi, mutta vaakakuppi on kallistunut joko Porin tai Forssan puoleen ensi viikolla. Siellä Pilvenmäellä nyt tutkaillaan Bläksän korvien ja mielenliikkeitä, notta jaksaako se pitkän matkan vai menisikö se mailin vauhdikkaasti ilman, että tossut on solmussa. Kinttuja on hieman laseroitu ja torstaina ajellaan reippaamin ja katsotaan, mitä laitetaan.
Varsahuutokaupan jälkeinen lauantaiaamu ja siinä samalla kotiinlähtö koittivat tälläkin kertaa liian pian. Tuomisina jälleen läjäpäin ihania muistoja, naurua ja ne pakolliset kengät.
Huutokauppareissu, jonne miun ei tänäkään vuonna pitänyt lähteä, toteutui kuitenkin. Vahingossa olikin töistä vapaata jo torstaista alkaen eli eikun torjantaina aamusta jo kiskojen päälle ja isolle kirkolle, siitä vajaan tunnin siirtymä punaiseen onnelliseen bussiin ja - tadaa - seitsemän tunnin jälkeen olet Forssassa. Eipä tarinamme ja matkani siihen tosin päättynyt: siitä pari tuntia ja olen Turussa. Taas.
Hevosenomistajuus tosiaan avartaa ystäväpiirin lisäksi myös maailmaa. Olin tuskin koko pikkuisen ikäni aikana käynyt Turussa paria kertaa enempää ja nekin yleensä matkalla Ruotsiin. Nyt olen viime vuosina löytänyt sieltä itseni kerta toisensa jälkeen, useimmiten vähemmän suunnitellusti. Ja mitä siihen ystäväpiiriin tulee, ja ihan pieni piiri miulla onkin, olen iloinen ja kiitollinen, että siihen saan laskea myös Bläksän valmentajan perheineen. Sellainen ystävyys tarkoittaa sitä, että kun metsänpeikon saa riuhtaistua bussista Forssan maaperälle, viskataan sille riimunnaru käteen ja ruvetaan hommiin niin kuin ois aina yhdessä tehty. Hevosten haku sisälle (- Ota ne, jotka tunnistat. - Öö. Bläksä. Puolitoista vuotias musta varsa. Ori. Suuri Hemppa. Epämääräinen määrä tammoja. Aa. Santun tunnistaa silmistä. Hmm. Keatonzettiläinen.) sujui muutamien koordinaattien tarkistamisen jälkeen hyvin ja nopsaan. Metsänpeikko hevosautoon (sain istua ihan apukuskin paikalla, toim. huom.) ja keula kohti Suamen Turkua. Etelän eläjien suuruudenhulluuden tunnistaa muuten kauppakeskuksista. Eksyimme matkalla - aikaa kun oli - Myllyyn heräteostoksille. Tuliaiset ja pakolliset kenkäostokset hoituivatkin näppärästi. Reissun varsinainen shoppailukohde oli kuitenkin hevonen ja sellaisen saimme mukaan sieltä Suamen Turusta. Ja millaisen saimmekaan! <3
Jos palataan pääaiheeseeni eli varsahuutokauppaan, niin tässä kohden on varmaan hyvä mainita, että kyllä me sielläkin kävimme. Hienoja varsoja olikin ja hinnatkin osoittivat alan hienoa piristymistä, ja sitä, että huutokauppavarsat ovat edelleen ulottumattomissani. Paikalliseen raviliigavarsaan, hienoon Callela-poikaan ehdimme sentään tutustua ihan lähemminkin. Niin tai näin, hienot suunnitelmamme koko päivän varsojen katselusta kutistuivat kuitenkin muutaman tunnin pikapyörähdykseen, sillä jotenkin onnistumme aina pitämään itsemme kiireisenä. Toki täysi tallillinen hevosia auttaa siinä suunnitelmassa kovasti. Ilo oli täysin miun puolella, kun tallin hienot kilpahevoset saivat ulkoiluttaa miuta kärryjen kanssa. Ilo oli täysin miun puolella, kun saa ajaa hevosille pyhitetyssä ympäristössä, suunnata radalle ja ajaa suunniteltu treeni suunnitellun mittaisena. Iloa riittää kotikonnuillakin, mutta suunniteltuun treeniin kuuluu kuitenkin aina kääntöpaikalla kääntymisiä, karhun ja muiden metsäneläinten väistelyä, kävelypätkiä ja naapurin koiranulkoiluttajan kanssa jutustelua. Ei sillä, rikkautta kaikki ja eksotiikkaa nämä treeniympäristöt tarjoavat katselipa kumminpäin vain. :)
Ja ihan totta, minä kyllä yritin ottaa kuvia Bläksästä, mutta kun suuret hassut ruunat ovat sylimallin hevosia, niin heistä saa vain hyvin läheisiä lähikuvia. Tai sitten tilanteet tulevat niin nopeasti (todella nopeasti) vastaan ja huisin hieno kuvaustilanne meni jo. Sellaisia olisi ollut esimerkiksi silloin, kun unohdin toisen hevosen loimen pesupaikan eteen ja toin Bläksää ulkoa jalkojen pesulle ennen karsinaan menoa. Se suuri musta kasa siinä pesupaikan vierellä OLI todella pelottava suuren hassun ruunan mielestä. Varuilta kannatti suhtautua epäluuloisesti noin pesupaikkaan yleensäkin, siinä kuitenkin vasta muutama sata kertaa käyty. Silloinkin olisi saanut mielenkiintoisen kuvan, kun Bläksän vierustoveri kolisteli hieman äänekkäämmin ja suuri hassu ruuna katsoi asiakseen järkyttyä ja hyppiä pystyyn karsinassaan.
Toivottavasti näiden kuvien puute saadaan korvattua piakkoin vaikkapa livekuvalla. Kaviopaise on parantunut hyvin ja vaikka jalassa vielä erikoiskengitys pohjallisineen ja täytteineen onkin, seuraavaa starttia on jo katsottu. Useampiakin mahdollisia itse asiassa olisi, mutta vaakakuppi on kallistunut joko Porin tai Forssan puoleen ensi viikolla. Siellä Pilvenmäellä nyt tutkaillaan Bläksän korvien ja mielenliikkeitä, notta jaksaako se pitkän matkan vai menisikö se mailin vauhdikkaasti ilman, että tossut on solmussa. Kinttuja on hieman laseroitu ja torstaina ajellaan reippaamin ja katsotaan, mitä laitetaan.
Varsahuutokaupan jälkeinen lauantaiaamu ja siinä samalla kotiinlähtö koittivat tälläkin kertaa liian pian. Tuomisina jälleen läjäpäin ihania muistoja, naurua ja ne pakolliset kengät.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille