Linnunlahti valloitettu - ja melkein myös Vermo
Minun hevoseni ovat juosseet tänä vuonna kilpaa jo kaksi kertaa. Nyt pitäis ymmärtää lopettaa urani huipulla. :)
Kotikoe-eläin, 7-vuotias wannabe-ravuri ja karvainen elämäntaidonohjaajani Pai sitten Joensuun avausraveissa teki sen, mitä ihan salaa ja vähän julkisestikin olen toivonut ja uskonut - joskin enemmän epäuskonut - ja silti se voitti. Vaikka on korkeutta just sen verran, että hokit jalassa tunnistaa sen hevoseksi. Kirppu juoksi koko matkan kuolemanpaikalla ja runttasi lopussa vielä ohi koko matkan johtaneesta hevosesta. Ruuna voitti juoksunkululla, jolla en ihan heti olisi sen uskonut voittavan. Kirppu teki niin sitkaan esityksen, että varikolla, kun selkää alettiin läpytellä, en uskonut sen voittaneen. Siinä vaiheessa kun en enää radalle kuunnellut, enkä katsellut, kun eihän se voi tosta enää tulla ohi. No tuli se. Ja vaikkei se olekaan mikään Midnight Hour, Pain voittoon siivitti Iikka. Voiton avaimina ehkä myös kovakuntoinen (joskaan ei siis -vauhtinen) hevonen ja toivottavasti taakse jätetyt murheet.
Blogimme sankarieläin, yläpuolen kuvassa keskittyvä Black Ice Boost puolestaan starttasi 17.1. Vermossa. Nappimaili oli kuin tilaussarja edellisen volttilähtöräpellyshoopeeällän jälkeen. Kylmäävä oli tunne tuotakin lähtöä alussa katsoessa, kun Bläksä kympin avauksessa eteni kolmatta kuolemanpaikalle. Luulen, että vielä jokin aika sitten ei Bläksä tuosta olisi spurtannut enää lopussa, ei noista vauhdeista. Lumisateisessa Vermossa meidän selkäjuoksujen kiritykki kuitenkin hankki vauhdikkaan mailin loppusuoralla otteen johtohevosesta ja vain hieman maalilinjaa ennen ulkoa spurttasi selistä kaveri ohi. Kimpparuuna teki niin upean juoksun ja paransi jälleen (toim. huom. mikä keli!) ennätystään lukemiin 14,3aly ja avaus oli 10,5 ja Bläksä kolmannella ja ja ja... Siis mitä täällä tapahtuu?! Ruuna oli hienosti toinen ja kahden tonnin ykkösestä puolet kelpasi meille.
Enkä minä ymmärtänyt lopettaa hevosenomistaja-apuvalmentajaurani huipulla.
2/3 juoksee kilpaa alkavalla viikollakin. Joensuun maagisessa maanantaissa katsotaan, kuinka maagista se nyt onkaan varikkokurvissa katsoessani. Pailla lähtö on kovempi ja paikka takarivissä, mutta nousujohteinen suoritus olisi taas kova juttu. Onneksi Linnunlahdella saa nykyisin pizzaa - katsantokannasta riippuen lohtu- tai voittopizzaa. Iikasta ei homma ainakaan kiikasta. Lupaan kirjoittaa joskus vielä nuorten ohjastajien asiakaspalvelutaidoista. Olen varsin vaikuttunut.
Perjantaina sitten Pori ja siellä Bläksä lähdössä neljä, rattailla Irri. Takariviä oli tarjolla täälläkin, joskin sieltäkin joskus korkealla oltu on... Ravitalli Sanna Kiisken alkuvuosi on lähtenyt ihan mukavaan vauhtiin, stall formista puhui Herr Lähdekorpikin. Toivotaan sille jatkoa myös Porissa. Kunnossa on niin ikään seitsemänvuotias Herra Bläksä, ja hiljaiset haaveet taivaalle kuiskittu, että terveitä päiviä riittää. Jos talvikelissä pöperöisellä radalla mennään talvialut takana, rautakengät edessä hokeilla 14,3, niin mihin se vielä piisaa häntä tötsällä bläksämäisesti antenniletti päässä heiluen.
No mutta. Nautitaan nyt. Raviurheilu on kivaa. Ja Linnunlahdelta saa pizzaa.
Kotikoe-eläin, 7-vuotias wannabe-ravuri ja karvainen elämäntaidonohjaajani Pai sitten Joensuun avausraveissa teki sen, mitä ihan salaa ja vähän julkisestikin olen toivonut ja uskonut - joskin enemmän epäuskonut - ja silti se voitti. Vaikka on korkeutta just sen verran, että hokit jalassa tunnistaa sen hevoseksi. Kirppu juoksi koko matkan kuolemanpaikalla ja runttasi lopussa vielä ohi koko matkan johtaneesta hevosesta. Ruuna voitti juoksunkululla, jolla en ihan heti olisi sen uskonut voittavan. Kirppu teki niin sitkaan esityksen, että varikolla, kun selkää alettiin läpytellä, en uskonut sen voittaneen. Siinä vaiheessa kun en enää radalle kuunnellut, enkä katsellut, kun eihän se voi tosta enää tulla ohi. No tuli se. Ja vaikkei se olekaan mikään Midnight Hour, Pain voittoon siivitti Iikka. Voiton avaimina ehkä myös kovakuntoinen (joskaan ei siis -vauhtinen) hevonen ja toivottavasti taakse jätetyt murheet.
 |
| "Keskitytään koitokseen" "Osaako se keskittyä?" Kuvan ja keskustelun copyright: Joonas |
Blogimme sankarieläin, yläpuolen kuvassa keskittyvä Black Ice Boost puolestaan starttasi 17.1. Vermossa. Nappimaili oli kuin tilaussarja edellisen volttilähtöräpellyshoopeeällän jälkeen. Kylmäävä oli tunne tuotakin lähtöä alussa katsoessa, kun Bläksä kympin avauksessa eteni kolmatta kuolemanpaikalle. Luulen, että vielä jokin aika sitten ei Bläksä tuosta olisi spurtannut enää lopussa, ei noista vauhdeista. Lumisateisessa Vermossa meidän selkäjuoksujen kiritykki kuitenkin hankki vauhdikkaan mailin loppusuoralla otteen johtohevosesta ja vain hieman maalilinjaa ennen ulkoa spurttasi selistä kaveri ohi. Kimpparuuna teki niin upean juoksun ja paransi jälleen (toim. huom. mikä keli!) ennätystään lukemiin 14,3aly ja avaus oli 10,5 ja Bläksä kolmannella ja ja ja... Siis mitä täällä tapahtuu?! Ruuna oli hienosti toinen ja kahden tonnin ykkösestä puolet kelpasi meille.
 |
| Maalikameran kuva ja juoksuselostukset www.vermo.fi |
Enkä minä ymmärtänyt lopettaa hevosenomistaja-apuvalmentajaurani huipulla.
2/3 juoksee kilpaa alkavalla viikollakin. Joensuun maagisessa maanantaissa katsotaan, kuinka maagista se nyt onkaan varikkokurvissa katsoessani. Pailla lähtö on kovempi ja paikka takarivissä, mutta nousujohteinen suoritus olisi taas kova juttu. Onneksi Linnunlahdella saa nykyisin pizzaa - katsantokannasta riippuen lohtu- tai voittopizzaa. Iikasta ei homma ainakaan kiikasta. Lupaan kirjoittaa joskus vielä nuorten ohjastajien asiakaspalvelutaidoista. Olen varsin vaikuttunut.
Perjantaina sitten Pori ja siellä Bläksä lähdössä neljä, rattailla Irri. Takariviä oli tarjolla täälläkin, joskin sieltäkin joskus korkealla oltu on... Ravitalli Sanna Kiisken alkuvuosi on lähtenyt ihan mukavaan vauhtiin, stall formista puhui Herr Lähdekorpikin. Toivotaan sille jatkoa myös Porissa. Kunnossa on niin ikään seitsemänvuotias Herra Bläksä, ja hiljaiset haaveet taivaalle kuiskittu, että terveitä päiviä riittää. Jos talvikelissä pöperöisellä radalla mennään talvialut takana, rautakengät edessä hokeilla 14,3, niin mihin se vielä piisaa häntä tötsällä bläksämäisesti antenniletti päässä heiluen.
No mutta. Nautitaan nyt. Raviurheilu on kivaa. Ja Linnunlahdelta saa pizzaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille