Kymppikerhon kaipuu

Sikäli mikäli täällä on ketään lukijoita jäljellä, niin lienee korkea aika käydä sanomassa välillä "heippa". Heippa!

Ihminen on siitä outo otus, että sillä on olevinaan ainainen kiire, mutta eihän se kiire tosiaan taida olla muuta kuin vaan asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista. Pahoittelen suuresti, että olen tämän Blackin blogin priorisoinut arvojärjestyksen häntäpäähän, mutta koetetaanpa uutta ryhtiliikettä tässä kohden ja vedetään mennyt aika yhteen kuvien ja kuvatekstien kera.

Pahoittelen myös, että blogin taso ei tällä välin ole sitten noussut yhtään. Jatketaan tutulla pilkkeellä silmäkulmassa ja vähän kieli poskessa kirjoitetuilla jutuilla, joten vastuu on täysin lukijalla. :)

Kymppikerhon eli sen Black Ice Boostin 10. voiton metsästys jatkui Porissa 2.6.2018 ja jatkui sen jälkeenkin - niin tai ehkä Bläksä vain kässäs homman toisin. Hän tosiaan sai sieltä sen kympin. Nimittäin sijoituksen 10. Ei voinut moittia hevosta: avaus alta kymppiä mailin hurjalla alkukiihdytyksellä ja meidän ruudit oli siinä. "BLACK ICE BOOST: Taipui loppusuoralla kovavauhtisessa juoksussa 3. sisältä ja jäi enintään 20 000 euroa tienanneiden lähdössä viimeiseksi tuloksella 13,3", kirjoitti Pori juoksuselostuksissaan. Käteen jäi uusi ennätys ja hurjasti tilannekomiikkaa: "Bläksä on todella nopea. Pätkällä. Yhdellä kirillä. Selästä kääntämällä. Hyvällä radalla. Muttei liian kovalla. Eikä kuralla. Loppusuoralla. Jos se ei ole pitkä. Mutta ei liian lyhyt...

Kesäloma. Minulla ja hevosilla. Nyt marraskuun pikkupakkasissa kunnon kurakauden jälkeen voi olla hankala palautella mieleen, mutta meillähän oli ihan kohtuullisen kivat kesäkelit. Nämä seuraavat kuvat ovat miu ottamia kesälomareissultani Ypäjältä. Komiat kesäkelit tarkoittivat kuitenkin myös sitä, että oli pitkään sateetonta etenkin tuolla Ypäjällä. Myös raviradat olivat todella kovia, kuivia ja pöyisiä. Ja ne vauhdit kovia. Hevosetkin vähän tukkoisia. Pientä taukoa siis. Bläksä tässä koittaa kertoa, että saisi vaikka vähän sadella. Pappa vieressä komppaa.

Nämä kuvat on otettu ennen juhannusta. Hevoset tosiaan nauttivat olostaan laitumella, vaikka vettä saikin kannella ihan riittämiin. Ja nämä kaksi varsaa ottivat kyllä kaiken ilon irti vapaapäivistään. Ei uskoisi, että ovat jo ikämiehiä. Huomatkaa suuret juoksijan korvat. Jos on hyvä keli. Ja sopiva rata. Ja juoksunkulku. ;)

Bläksä takana, Pappa edessä. Pojat pitivät toisensa paitsi liikkeessä, myös tyytyväisenä ja kutiamattomana. Kyllä tämmöistä vanhaa hevosta kummasti piristää, kun pääsee toisen hevosen kanssa tarhailemaan. Pojathan on parhaat kaveritkin ja viihtyvät myös ravireissuilla mainiosti yhdessä.

Kesäillan fiilistelykuva. Tässä Bläksä iltakauroilla, paras kaveri Pappa näkyy takana. On muuten melkoinen sylikaveri Bläksä edelleenkin. Mahottomasta koostaan huolimatta. Ja juuri siitä johtuen melkein sai karkuun juosta. En tiedä, muistiko se Pohjois-Karjalan aikansa tai minut, mutta kyllä siitä juttukaveria sai. Ja halikaveria. Ja milloin oli hampaissa sanko tai vesiletku. Tai Pappa. Hevonen on seitsemän ja käyttäytyy kuin pahainen kakara. Eipä sillä, oikein mukava kakara silti.

Valmennuspalaveri Sannan kanssa heidän kotitalonsa terassilla. Kyllä on kesäilta kaunis Ypäjällä(kin) ja sellainen sielunhoitomaisema hevosten laiduntaessa aivan silmän alla. Laidunsivat siellä kyllä peuratkin. Ja mikä jotenkin mystistä, taas tällä reissulla löysin itseni Turusta. Taivaalle kiitos, ei sentään hevosta tarttunut matkaan. Kilometrejä takaisin Kontiolahdelle senkin edestä.

Vielä yksi ämpärileikkikuva. Maistuis varmaa siulleki.

Maisemia Ypäjältä. Sannan hevosten laitumet rajoittuvat Loimijokeen.

Ja tässä kuva laitumista. Kyllä kelpaa ja toki kelikin kohdillaan. Hyttysiä, mäkäriä, paarmoja, ötyköitä tai öttiäisiäkään ei ollut, kun oli sen verran kuivaa. Toki se toi omat haasteensa vaikkapa heinäntekoon tuottajille, kun kuivuus teki omat jipponsa sadolle.

Joen ylittävä heppasilta. Tästäpä palaillaan Ypäjän Hevosopiston talleilta kotitallille. Sannalla on talliyksikkö myös Opistolla. Siellä majailee varsat ja nuoret, ja siellä reenataan. Kotitallilla on kilpahevoset. Kuten Black.

Tämä ja nämä loput kuvat on ottanut valmentaja, joten copyrightit menee Ypiksen suuntaan. Kesätaukoa toi siis kovat radat ja kovat vauhdit ja oli jonkinlainen kova flunssakin Bläksä-herralla. Pidettiin siis kesäloma ja pieni peruskuntokausi, ja treenattiin peurojen kanssa. Tauoltapaluustarttia tähdättiin Poriin syyskuun alkuun, mutta jonkinlaista virusta oli tallissa ja silmät rähmien Bläksä jäi startista pois. Itse hän ei nähnyt syytä. Olihan virukset edelleen niin pieniä, ettei Black niitä huomannut. Ja joka tapauksessa talvi on meidän aikaa. Toivottavasti.

Ja niin meni meidän nätti kesä. Kymppikerhon metsästys jatkui 16.10. Teivossa ja se kymppihän sieltä tuli. Sijoituksena jälleen. Bläksä oli jopa pettymys. Toki tauolta palatessa ei odotuksetkaan olleet korkealla, mutta liikaa antoi periksi lopuksi. Tautikierteiden jälkeen tähystettiin paikan päällä ja hevonen sai puhtaat paperit. Sisältä ja ulkoa. Mutta pahasti tukkoinen se oli, vaikkei puhaltanutkaan tai mitään - ei vaan saanut itsestään irti. Koitettiin vähän ruokintamuutoksia ja heinän laatuakin tarkkailtiin uudelleen. 29.10. nähtiinkin Forssan Magic Mondayssa jo vähän entistä Bläksää. Kuskin mukaan ei vieläkään parhaimmillaan, mutta jo parempi, sijoitus 4.

Todettiin, että on ihan sama ajaa isommasta rahasta, kun aivan yhtä kovaa saa mennä iltaraveissakin ja vielä vähemmän jää käteen. Vermossa startattiin marraskuun 10. päivä 76-raveissa nousijadivisioonakarsinassa. Lähtöpaikka oli hyvä eturivi, mutta siinä piilee aina se vaara, että Bläksä haluaa olla nopeampi kuin lähtöauto ja jos lähtöauto ei lähde ruunan mielestä heti, ni herne palkoineen on nenässä. Ja niinhän siinä kävi ja lähtölaukka tuli. Kuskikin tätä harmitteli, vaan sitten kun tarpeeksi pitkään spekuloi, niin tulihan se sekin kulma mieleen, että ilman lähtölaukkaa Bläksä olisi ollut kovassa alkukiihdytyksessä mukana. Ja ensimmäisen kuvan teksteihin palataksemme - se taitaa nyt ihan kaiken rehellisyyden nimissä olla sen yhden kirin hevonen. Ja se yksi kova kiri tuli tälläkin kertaa: takapareista, viimeisten joukossa ja kun kärki lopetti 16,5, Bläksä tuli monin verroin kovempaa ja tuon lähtölaukkansa kanssa oli hienosti neljäs.

Ja koska edelleen kaikki jalat olivat tallella, polle iloisella mielellä, niin eikun tällä sopivalla kahden viikon starttivälillä uutta matoa koukkuun, kuten sanonta kuuluu. T76-ravit Turussa tarjosivat sopivasti taas nousijadivisioonaa, mutta kuinka #¤¤#%## ollakaan tottakai, kun on 76-lähtö, lähtöratamme on 8. Jälleen ja taas ja aina kahdeksan näissä lähdöissä. Tuossa kovassa seurassa tuolta paikalta Bläksä teki hyvän suorituksen, mutta kun kärkikin lopettaa kovaa, ei tuolta enää ehdi. Kuski sanoi, että käänsi vielä sitten hevosen iloksi lopussa, jotta sai pikkasen spurtata, niin oikein oli vielä pykälän sieltä kehittänyt, vaikkei se minnekään enää sieltä ehtinytkään. Kaikki oljenkorret ja narut jäi käyttämättä. Ensi kertaan. Ja se on 5.12. Vermossa mailin ryhmäajo. Ja arvatkaas rakkaat ystävät, mikä on meidän lähtörata.

Ja kuinkas se miun kesä? Monta hienoa highlightia, eikä vähäisempänä tässä yksi niistä. St. Michel -viikonloppu, shampanjaa ja mansikoita. Ja pitipähän hellettä sielläkin! Kotimaisemissa sielunhoitoa on tarjonnut Pai, josta on kuoriutunut miun ikioma tätikuljetin (tällä iällä voi jo sanoa niin) ja kun ei enää niin tavoitteellista raviurheilua ole, niin ratsastellaan ja toimitaan suomenvarsan seura- ja reenikaverina. Ja mitä nyt näitten ihmisotusten sielua siinä samalla hoitaen. Ja kiitos kysymästä, ihan hyvää kuuluu. Töitä ja kiirettä. Mutta palataan tälle areenalle pian. Kivaa alkavaa joulukuuta!