Hevoskimppa toteuttaa unelman omasta hevosesta
Opeista ja ikäkriisistä tuli mieleeni muut viime aikoina saadut opit ja lähinnä tuo Kimppahevostallien vetäjien koulutus, johon osallistuin marraskuun alussa Tampereella. Koulutus oli valtavan hyödyllinen ja ajatusten- ja kokemustenvaihto muiden hevoskimpan vetäjien kanssa oli mielenkiintoista ja opettavaista. Tässäpä joitakin mieleeni jääneitä asioita sekä linkkejä nettisivuille, joiden pariin palaan aina yhä uudestaan ja uudestaan.
Koulutus oli osa Maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön tukemaa Hevosenomistajuuden kehittämishanketta ja koulutuksen tarjosivat ja toteuttivat Hippolis - Hevosalan osaamiskeskus ry, Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto (SHKL), Suomen Hippos ja Suomen Ratsastajainliitto. Kehittämishankkeen myötä avautuu myös kokonaan uusi nettisivusto www.hevosenomistaja.fi, mistä tulee löytymään kattavasti tietoa niin ravurin kuin ratsun omistamisesta, kimppaomistajuudesta sekä hevosenomistamiseen liittyvästä juridiikasta ja verotuksesta. Lisätietoa tiedonnälkäinen hevosenomistaja tai hevosenomistajuutta vasta suunnitteleva löytää myös jo aikaisemmin mainittujen muiden linkkien takaa.
Koulutuksesta jäi käteen valtavasti uutta ja hyödyllistä tietoa, joita hyödynnettiin jo heti käytännössä, kun hevoskimppamme Black Ice Club sai aukikirjoitettuna ja yhteisesti sovittuna yhteisomistussopimuksen myötä hevoskimpan säännöt. Virallisesti joulukuun alusta toimin kimppamme vetäjänä ja, vaikkei meidän kimppa olekaan jatkuvasti saunailtoja tai ravimatkoja järjestävä, toiminnan kautta elävä yhteisö, ovat riittävä tiedotus hevosen kuulumisista sekä avoin ja säännöllinen yhteydenpito hevoskimpan elinehtoja. Suuresta, markkinoidusta hevoskimpasta kannattaa käydä kurkkaamassa mallia vaikka Callela Longshotista. Tämä Sulo-lempinimen omaavan ravurioriin omistaa Tuhannen Talli -niminen hevoskimppa ja kimpan edustajana ja tiedottajana toimiva Ilkka Nisula oli kouluttajana myös kimpanvetäjien koulutuksessa.
Mietin myös omia motiivejani hevosenomistajana. Jo pikkutytöstä asti hevoset ovat kulkeneet elämässäni mukana aina tavalla tai toisella, välillä aktiivisemmin ja välillä vähän satunnaisemmin. Oppeja on haettu kakarana paikallisilta ravitalleilta, missä mikä vain hevosiin liittyvä kelpasi: karsinoiden puhdistus oli mahtavaa! Ratsastuksen opit haettu enemmän tai vähemmän säännöllisillä ratsastustunneilla, hevosvaelluksilla tai kavereiden hevosilla tunti toisensa jälkeen metsissä rymyten. Tällä hetkellä minulla on suuri ilo ja etuoikeus opetella raviurheilun puolta kokeneiden ravimiesten opissa ja kertakaikkisen hienojen hevosten kanssa. Lapsuuden haavekuva omasta hevosesta on kuitenkin vuosien myötä selkeytynyt siihen tosiasiaan, että hevosenomistajuus on elämäntapa, mikä pitää olla koko perheen yhteinen. Oma hevonen antaa sellaisen sisällön elämään, mitä ei saa mistään muualta, mutta samaan hengenvetoon pitää olla valmis luopumaan ja rajoittamaan elämäänsä luontokappaleen ehtojen mukaisesti. Muun muassa näistä syystä minulla on vain 1/10 hevosta.
Unelma omasta hevosesta ei ole kuitenkaan suurin syy siihen, miksi hankin osuuden Blackista. Oikeastaan loppupelissä oli täysin sattumankauppaa, että tällä hetkellä edes omistan tuon osuuden. Minulle tekeminen ja oleminen hevosen kanssa antaa niin paljon tuonne henkiselle puolelle (hevosterapiasta olen puhunut aikaisemminkin), että on aivan sama, kuka hevosen omistaa. Alkuvuodesta kävi vain niin, että sain tutustua Blackiin, viettää aikaa ja opetella uusia taitoja siinä missä ravurivarsakin ja, kun yksi osuus Blackista oli vielä myymättä, kuinka olisin voinut enää miettiä mitään muuta vaihtoehtoa, kun musta ori oli jo vallannut sydämen?
Ja kun tuli nyt tuo tunnepuoli puheeksi, niin lienee sanomattakin selvää, etteivät tulevat (?) ikäkausikilpailuvoitot ja muut suurvoitot ole se ensisijainen syy hevosenomistajuuteeni. En edes koskaan uskonut omistavani hevosta, saati sitten ravuria, mutta tunnustan, että jännitys antaa kyllä mukavan säväyksen hevosenomistajuuteen. Jännitän jo nyt muiden tuttujen ravihevosten juoksuja katsoessa, joten mitähän tapahtuu sitten, kun oma juoksee. Paino sanalla kun. "Esimerkiksi ravurivarsoista vain yli puolet tulee ikinä radalle. Mitä vain voi sattua, lupaavallekin hevoselle." (Lähde: Matkalla hevosen omistajaksi, Opas hevosen hankinnasta ja omistamisesta, Hippolis 2012) Tunne- ja tuotto-odotukset voivat siis hevoskimpassa erota hyvinkin paljon ja mm. siksi kimpan säännöistä sopiminen on tärkeää. Hevosen ylläpitö maksaa kuukausittain, vaikkei se vielä olisi juossut metriäkään, saati ikinä nähnyt ravirataa ja se ylläpito maksaa yhä silloinkin, vaikka ravirata olisi jo nähty, mutta ilman menestystä. On siis melkoinen onnenpotku, että Tuhannen Tallin Sulo-ori on osoittautunut yhdeksi ikäluokkansa parhaista ja samalla ravannut ja raivannut tietä kimppahevosen keulakuvana.
Jos nyt tähän loppuun vielä jotakin konkreettista, niin kimpanvetäjien koulutuksessa opin, että:
(Lähde: Kimppahevostallien vetäjien koulutus 2.-3.11.2012, muistiinpanot; Matkalla hevosen omistajaksi, Hippolis 2012)
Koulutuksen käyneiden henkilöiden vetämät, laatukriteerit täyttävät kimppatallit voivat hakea kimppatallien laatumerkkiä ja tuoda näin hyvää mainosta niin hevoselle kuin kimppaomistajuudelle ja raviurheilullekin. Hevosemme Black Ice Boost on laatuheppa, mutta tulevaisuudessa myös Black Ice Club voi olla laatukimppa.
Koulutus oli osa Maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön tukemaa Hevosenomistajuuden kehittämishanketta ja koulutuksen tarjosivat ja toteuttivat Hippolis - Hevosalan osaamiskeskus ry, Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto (SHKL), Suomen Hippos ja Suomen Ratsastajainliitto. Kehittämishankkeen myötä avautuu myös kokonaan uusi nettisivusto www.hevosenomistaja.fi, mistä tulee löytymään kattavasti tietoa niin ravurin kuin ratsun omistamisesta, kimppaomistajuudesta sekä hevosenomistamiseen liittyvästä juridiikasta ja verotuksesta. Lisätietoa tiedonnälkäinen hevosenomistaja tai hevosenomistajuutta vasta suunnitteleva löytää myös jo aikaisemmin mainittujen muiden linkkien takaa.
Koulutuksesta jäi käteen valtavasti uutta ja hyödyllistä tietoa, joita hyödynnettiin jo heti käytännössä, kun hevoskimppamme Black Ice Club sai aukikirjoitettuna ja yhteisesti sovittuna yhteisomistussopimuksen myötä hevoskimpan säännöt. Virallisesti joulukuun alusta toimin kimppamme vetäjänä ja, vaikkei meidän kimppa olekaan jatkuvasti saunailtoja tai ravimatkoja järjestävä, toiminnan kautta elävä yhteisö, ovat riittävä tiedotus hevosen kuulumisista sekä avoin ja säännöllinen yhteydenpito hevoskimpan elinehtoja. Suuresta, markkinoidusta hevoskimpasta kannattaa käydä kurkkaamassa mallia vaikka Callela Longshotista. Tämä Sulo-lempinimen omaavan ravurioriin omistaa Tuhannen Talli -niminen hevoskimppa ja kimpan edustajana ja tiedottajana toimiva Ilkka Nisula oli kouluttajana myös kimpanvetäjien koulutuksessa.
Mietin myös omia motiivejani hevosenomistajana. Jo pikkutytöstä asti hevoset ovat kulkeneet elämässäni mukana aina tavalla tai toisella, välillä aktiivisemmin ja välillä vähän satunnaisemmin. Oppeja on haettu kakarana paikallisilta ravitalleilta, missä mikä vain hevosiin liittyvä kelpasi: karsinoiden puhdistus oli mahtavaa! Ratsastuksen opit haettu enemmän tai vähemmän säännöllisillä ratsastustunneilla, hevosvaelluksilla tai kavereiden hevosilla tunti toisensa jälkeen metsissä rymyten. Tällä hetkellä minulla on suuri ilo ja etuoikeus opetella raviurheilun puolta kokeneiden ravimiesten opissa ja kertakaikkisen hienojen hevosten kanssa. Lapsuuden haavekuva omasta hevosesta on kuitenkin vuosien myötä selkeytynyt siihen tosiasiaan, että hevosenomistajuus on elämäntapa, mikä pitää olla koko perheen yhteinen. Oma hevonen antaa sellaisen sisällön elämään, mitä ei saa mistään muualta, mutta samaan hengenvetoon pitää olla valmis luopumaan ja rajoittamaan elämäänsä luontokappaleen ehtojen mukaisesti. Muun muassa näistä syystä minulla on vain 1/10 hevosta.
Unelma omasta hevosesta ei ole kuitenkaan suurin syy siihen, miksi hankin osuuden Blackista. Oikeastaan loppupelissä oli täysin sattumankauppaa, että tällä hetkellä edes omistan tuon osuuden. Minulle tekeminen ja oleminen hevosen kanssa antaa niin paljon tuonne henkiselle puolelle (hevosterapiasta olen puhunut aikaisemminkin), että on aivan sama, kuka hevosen omistaa. Alkuvuodesta kävi vain niin, että sain tutustua Blackiin, viettää aikaa ja opetella uusia taitoja siinä missä ravurivarsakin ja, kun yksi osuus Blackista oli vielä myymättä, kuinka olisin voinut enää miettiä mitään muuta vaihtoehtoa, kun musta ori oli jo vallannut sydämen?
Ja kun tuli nyt tuo tunnepuoli puheeksi, niin lienee sanomattakin selvää, etteivät tulevat (?) ikäkausikilpailuvoitot ja muut suurvoitot ole se ensisijainen syy hevosenomistajuuteeni. En edes koskaan uskonut omistavani hevosta, saati sitten ravuria, mutta tunnustan, että jännitys antaa kyllä mukavan säväyksen hevosenomistajuuteen. Jännitän jo nyt muiden tuttujen ravihevosten juoksuja katsoessa, joten mitähän tapahtuu sitten, kun oma juoksee. Paino sanalla kun. "Esimerkiksi ravurivarsoista vain yli puolet tulee ikinä radalle. Mitä vain voi sattua, lupaavallekin hevoselle." (Lähde: Matkalla hevosen omistajaksi, Opas hevosen hankinnasta ja omistamisesta, Hippolis 2012) Tunne- ja tuotto-odotukset voivat siis hevoskimpassa erota hyvinkin paljon ja mm. siksi kimpan säännöistä sopiminen on tärkeää. Hevosen ylläpitö maksaa kuukausittain, vaikkei se vielä olisi juossut metriäkään, saati ikinä nähnyt ravirataa ja se ylläpito maksaa yhä silloinkin, vaikka ravirata olisi jo nähty, mutta ilman menestystä. On siis melkoinen onnenpotku, että Tuhannen Tallin Sulo-ori on osoittautunut yhdeksi ikäluokkansa parhaista ja samalla ravannut ja raivannut tietä kimppahevosen keulakuvana.
Jos nyt tähän loppuun vielä jotakin konkreettista, niin kimpanvetäjien koulutuksessa opin, että:
- Hevoskimpassa jaetaan elämykset ja ilot, surut ja kulut.
- Kimppa ei sido liikaa ajallisesti tai rahallisesti.
- Raviurheilun harrastaminen on kiehtovinta oman hevosen kautta.
- Hevoskimppa voi tuoda näkyvyyttä raviurheilulle ja hevosenomistajuudelle.
- Toiminnan perusedellytyksiä ovat hyvä ja aktiivinen kimpanvetäjä, avoin ja säännöllinen tiedotus ja yhteydenpito niin kimpan sisällä kuin sidosryhmiin päin (esim. valmentaja), tarkka taloudenhoito sekä selkeät pelisäännöt.
- Hevoskimpan asiat kannattaa aina sopia kirjallisesti: tämä on jokaisen osuuden haltijan turvaksi, mutta ennen kaikkea myös hevosen hyvinvoinnin parhaaksi.
- Verottaja katsoo hevosharrastuksen tappiolliseksi toiminnaksi, mutta harrastuksen menot kannattaa pitää ylhäällä. Niitä voi tarvita silloin, jos verottaja kiinnostuu verottamaan mahdollisia voittoja.
- Vaikka kimppaomistamisen myötä hevosenomistamisen kulut vähentyvät, vastuu on silti olemassa: vastuu itseään, muita ja hevosta kohtaan.
(Lähde: Kimppahevostallien vetäjien koulutus 2.-3.11.2012, muistiinpanot; Matkalla hevosen omistajaksi, Hippolis 2012)
Koulutuksen käyneiden henkilöiden vetämät, laatukriteerit täyttävät kimppatallit voivat hakea kimppatallien laatumerkkiä ja tuoda näin hyvää mainosta niin hevoselle kuin kimppaomistajuudelle ja raviurheilullekin. Hevosemme Black Ice Boost on laatuheppa, mutta tulevaisuudessa myös Black Ice Club voi olla laatukimppa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille