Joulua odotellessa
Joulua odotellessa aika kuluu töissä ja hevosten parissa. Pohjois-Karjalan Ravigaalassakin tuli käytyä. Pidot senkun paranivat aamuyön tunteina, kun samanhenkisten hullujen kanssa parannettiin maailmaa. Ei illan pimeys tai kohmeisin sormin valjastaminenkaan enää ole niin pahalta tuntunut, kun kohtalontovereitten kanssa jaettiin samat ilot ja surut. Palkinnotkin menivät oikeisiin osoitteisiin. Omalle kohdalle osuvia täysosumia odotellessa voi iloita myös muiden menestyksestä!
Täällä ollaan hokeissa paineltu jo marraskuun alkupäiviltä. Vai olikos se jo lokakuuta, kun kengittäjä naputteli talvikengät alle ja pyöritteli hokit paikoilleen...? Välillä niille ei ole ollut tarvetta ja välillä taas on, kun talvi on vähän antanut ymmärtää, että ois tuloillaan. Nyt on onneksi pari viikkoa ollut ihan talvikin ja viime viikonloppuna, kun lunta tuli lisää, ihan kahlattiinkin, ainakin vuohisiin asti. Hevoselle vastus lisääntyi ihan eri tavalla pieneen hankeen kiskoessa ja sitten taas auratulla tiellä, hokin puriessa kovaan pintaan oli hyvä vähän porhaaltakin.
Niin tosiaan, lenkillä Pai on pörhäkkä. Meneväinen. Eteenpäinpyrkivä. Vauhdikas. Kokolappujen ansiosta turha pällyily on jäänyt ja hevonen on suorempi. Kovassa vauhdissa jo ihan luotisuora. Hölkässä vielä kiemurtelee. Liekö voiman puute vielä vaivaa? Ja onhan tuo metsätie ajoittain tosi epätasainen, niin ei siellä juuri hurjastella ilman lumen tuomaa tasaista pintaa. Radalla muutamalla hiittikerralla hevonen on ravissaan rennompi, kun ei puut kaadu päälle. Rauhassa on edetty, mutta on tuo Vastuuvalmentajakin Paita silloin tällöin kehunut - ei suomenhevosen veroinen, mutta sinne päin... :)
Pari viikkoa takaperin eläinlääkäri kävi fiksaamassa vähän Pain purukalustoa ja tyrkkäsi rokotteenkin ja sen jälkeen hevonen on mielestäni ollut vielä paremmin ohjilla ja hiljaisille metsäteille on kelloteltu ihme lukemia, vaikken mitään kellottelekaan, kunhan ajelen. Eräänkin lenkin jälkeen oli niin pöljä virne naamalla, kun siinä kärryllä istuessa piti olla aivan hiiren hiljaa, ettei hevonen tulkitse elettä kannustukseksi tai pyörän narahdusta imaisuksi. Vauhtia riitti ja ruunikko viiletti häntä tötteröllä talvi-ilmaan höyryten sellaista kyytiä, että ei voinut muuta kuin hymyillä. Monta päivää. Nyt talven yli peruskuntoa ja viritystä ja näinköhän siinä käy niin, että Varamiehestä tulee Ravimies
Kolmevuotiaasta toiseen. Tiedän, että moni odottaa Blackin koelähtöä kieli pitkällä. Ehkä hieman kärsimättömästi naputtaa kengän kärki lattiaan tai sormet pöydän pintaa? Valmentaja on laittanut ahkerasti viestiä Blackin edistymisestä: Black menee hyvin, mutta se viimeinen silaus vielä puuttuu ja sen valmentaja haluaa rakentaa ennen kuin lähdetään radoille. Mitäpä sitä koelähtöäkään ajamaan ennen kuin pääsee sitten kilpailemaan jo suoraan. Varsan kasvamiseen ja miehistymiseen on mennyt tämä vuosi pitkälti. Iso hevonen, isot lihakset. Mitäs se Moilanen Bret Bokosta sanoikaan? "Jäykkä pötikkä"? Lonkan tulehtuminen ja syksyn flunssa tietty vielä vähän jarruttelivat, mutta koko ajan edistytään. Seikkaperäisempää selostusta vielä tulossa tämänkin osalta, mutta tässä maistiaisiksi viestinpätkää valmentajalta viime viikolta:
"Ihan hyvää kuuluu. Mustasilmä oli hiitissä kotona eilen oikein hyvä, leiskautti keulaan ja omille teilleen. :-) Hyvä jätkä. Ja hampulääkäri kävi ma, Black vaihtaa vielä hampaita, varsa nääs. :-P"
Täällä ollaan hokeissa paineltu jo marraskuun alkupäiviltä. Vai olikos se jo lokakuuta, kun kengittäjä naputteli talvikengät alle ja pyöritteli hokit paikoilleen...? Välillä niille ei ole ollut tarvetta ja välillä taas on, kun talvi on vähän antanut ymmärtää, että ois tuloillaan. Nyt on onneksi pari viikkoa ollut ihan talvikin ja viime viikonloppuna, kun lunta tuli lisää, ihan kahlattiinkin, ainakin vuohisiin asti. Hevoselle vastus lisääntyi ihan eri tavalla pieneen hankeen kiskoessa ja sitten taas auratulla tiellä, hokin puriessa kovaan pintaan oli hyvä vähän porhaaltakin.
 |
| Sunnuntaiajelu 14.12.2014 - Persuskuviin on tyytyminen hovikuvaajan puuttuessa ja, kun tuo GoPro-kamerakin on (miun mielestä) niin hankala viritettävä... |
Niin tosiaan, lenkillä Pai on pörhäkkä. Meneväinen. Eteenpäinpyrkivä. Vauhdikas. Kokolappujen ansiosta turha pällyily on jäänyt ja hevonen on suorempi. Kovassa vauhdissa jo ihan luotisuora. Hölkässä vielä kiemurtelee. Liekö voiman puute vielä vaivaa? Ja onhan tuo metsätie ajoittain tosi epätasainen, niin ei siellä juuri hurjastella ilman lumen tuomaa tasaista pintaa. Radalla muutamalla hiittikerralla hevonen on ravissaan rennompi, kun ei puut kaadu päälle. Rauhassa on edetty, mutta on tuo Vastuuvalmentajakin Paita silloin tällöin kehunut - ei suomenhevosen veroinen, mutta sinne päin... :)
Pari viikkoa takaperin eläinlääkäri kävi fiksaamassa vähän Pain purukalustoa ja tyrkkäsi rokotteenkin ja sen jälkeen hevonen on mielestäni ollut vielä paremmin ohjilla ja hiljaisille metsäteille on kelloteltu ihme lukemia, vaikken mitään kellottelekaan, kunhan ajelen. Eräänkin lenkin jälkeen oli niin pöljä virne naamalla, kun siinä kärryllä istuessa piti olla aivan hiiren hiljaa, ettei hevonen tulkitse elettä kannustukseksi tai pyörän narahdusta imaisuksi. Vauhtia riitti ja ruunikko viiletti häntä tötteröllä talvi-ilmaan höyryten sellaista kyytiä, että ei voinut muuta kuin hymyillä. Monta päivää. Nyt talven yli peruskuntoa ja viritystä ja näinköhän siinä käy niin, että Varamiehestä tulee Ravimies
Kolmevuotiaasta toiseen. Tiedän, että moni odottaa Blackin koelähtöä kieli pitkällä. Ehkä hieman kärsimättömästi naputtaa kengän kärki lattiaan tai sormet pöydän pintaa? Valmentaja on laittanut ahkerasti viestiä Blackin edistymisestä: Black menee hyvin, mutta se viimeinen silaus vielä puuttuu ja sen valmentaja haluaa rakentaa ennen kuin lähdetään radoille. Mitäpä sitä koelähtöäkään ajamaan ennen kuin pääsee sitten kilpailemaan jo suoraan. Varsan kasvamiseen ja miehistymiseen on mennyt tämä vuosi pitkälti. Iso hevonen, isot lihakset. Mitäs se Moilanen Bret Bokosta sanoikaan? "Jäykkä pötikkä"? Lonkan tulehtuminen ja syksyn flunssa tietty vielä vähän jarruttelivat, mutta koko ajan edistytään. Seikkaperäisempää selostusta vielä tulossa tämänkin osalta, mutta tässä maistiaisiksi viestinpätkää valmentajalta viime viikolta:
"Ihan hyvää kuuluu. Mustasilmä oli hiitissä kotona eilen oikein hyvä, leiskautti keulaan ja omille teilleen. :-) Hyvä jätkä. Ja hampulääkäri kävi ma, Black vaihtaa vielä hampaita, varsa nääs. :-P"
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille