Hyvää Joulua Black!
Black sai joululahjansa etukäteen, kun tämä tonttu kiikutti maanantaina hevosille tarhaan punaisen pallon! Liitävä - Litti-lempinimellä myös toisinaan kutsuttu - on omannut selvästi piileviä jalkapalloilijan kykyjä, sillä ori hoksasi heti, mistä on kyse. Eikun pallolle vauhtia ja perään! Hetken hämmästelyn jälkeen myös Black retuutti palloa kuin vanha tekijä. Lahja taisi olla pojille mieluinen ja onpahan puuhaa tarhassa, ettei tarvitse vesiastian kanssa telkuta. Riemua riitti katselijoillekin poikien futispeliä selostaessamme.
Ja ettei ihan leikiksi mennyt, niin olihan meillä ajopäiväkin. Tällä kertaa Vastuuvalmentajan kanssa kahteen pekkaan laiteltiin Black valjaisiin ja tiemme vei kohti peltorataamme. Black tuntui ohjiin kovin innokkaalta ja sehän on vain hyvä juttu se. Filosofiamme mukaan hevosta treenataan niin, että sillä on hyvä mieli ja aina jää vielä jotain annettavaa eli liian tiukoille ei saa mennä. Radamme lyhyemmät suorat tuntuvat olevan kovastikin Blackin mieleen. Niille se aina haluaa omatoimisesti lisätä vauhtia, enkä henno lasta kieltää, ettei tule estoja. Siispä peltokiekollemme mahtui myös hölkkäpätkiä (ja yksi vauhdikas kaarre laukkapomppujen kera, mutta se oli vain ja ainoastaan kuskin vika). Loppuverryttelynä menimme mainion metsätien pätkän molempiin suuntiin ja mukavaa oli!
Ja vaikka kärryillä on ihan mahdottoman mukavaa, opettavaista ja antoisaa, olen tullut siihen tulokseen, että nyt pitää joku kerran saada nämä valmentaja-nimikkeellä kulkevat henkilöt Blackin ohjiin ja ihan jo senkin vuoksi, että saisin kuvia mustasta hepastamme. Ei mahda kukaan kohta uskoa, että kyllä se ravihevonen on, kun kaikki kuvat on vaan tarhasta. Tässä kuitenkin pari kuvaa samaiselta päivältä Liitävästä, jonka rattailla istuu Oppisopimusvalmentaja. Kuvista näkyy mahtavat treenipuitteemme ja kylläpä vain noista jäljistä useammat ovat myös Blackin!
Tässäpä alkaa olla aika hiljentyä sitten joulun viettoon kera läheisten ja ruokapöydän herkkujen. Hevosetkin saavat muutaman vapaapäivän ja ehkäpä tallitonttu tuo niille pari ylimääräistä porkkanaa juhlan kunniaksi.
Ja ettei ihan leikiksi mennyt, niin olihan meillä ajopäiväkin. Tällä kertaa Vastuuvalmentajan kanssa kahteen pekkaan laiteltiin Black valjaisiin ja tiemme vei kohti peltorataamme. Black tuntui ohjiin kovin innokkaalta ja sehän on vain hyvä juttu se. Filosofiamme mukaan hevosta treenataan niin, että sillä on hyvä mieli ja aina jää vielä jotain annettavaa eli liian tiukoille ei saa mennä. Radamme lyhyemmät suorat tuntuvat olevan kovastikin Blackin mieleen. Niille se aina haluaa omatoimisesti lisätä vauhtia, enkä henno lasta kieltää, ettei tule estoja. Siispä peltokiekollemme mahtui myös hölkkäpätkiä (ja yksi vauhdikas kaarre laukkapomppujen kera, mutta se oli vain ja ainoastaan kuskin vika). Loppuverryttelynä menimme mainion metsätien pätkän molempiin suuntiin ja mukavaa oli!
Ja vaikka kärryillä on ihan mahdottoman mukavaa, opettavaista ja antoisaa, olen tullut siihen tulokseen, että nyt pitää joku kerran saada nämä valmentaja-nimikkeellä kulkevat henkilöt Blackin ohjiin ja ihan jo senkin vuoksi, että saisin kuvia mustasta hepastamme. Ei mahda kukaan kohta uskoa, että kyllä se ravihevonen on, kun kaikki kuvat on vaan tarhasta. Tässä kuitenkin pari kuvaa samaiselta päivältä Liitävästä, jonka rattailla istuu Oppisopimusvalmentaja. Kuvista näkyy mahtavat treenipuitteemme ja kylläpä vain noista jäljistä useammat ovat myös Blackin!
 |
| Päivä jo hämärtyy illaksi - Liitävä radalla |
 |
| Maalisuoralla |
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille