Ravikesä on kuumimmillaan, vaikkei kelit sitä olekaan aina olleet. Miun viiden viikon loma on kohta takana: lomailtu on täysillä, muttei vedetty lonkkaa. Tähän mennessä on ollut ihan superhieno kesä ja niin hieno, ettei ole paljon tietokoneen äärellä viittiny istua. Miun henkinen kesä alkoi toki jo Elitloppet-reissusta ja hienot ravielämykset ovat sittemminkin jatkuneet. Edellisessä narisin, että jos nyt jollain turboponilla edes raveihin pääsisi, ni voi pojat ois hienoo. Ennen kuin palataan niihin jo toteutuneisiin haaveisiin, niin otetaan pari sanaa tämän blogin ykköstoivosta Bläkki-herrasta. Jännevamman ehdoilla on menty sitten maaliskuun ja nyt pikku hiljaa sitä valoa tunnelin päässä. Toinen kontrolli heinäkuun alussa (tänään) kertoi, että paraneminen on ollut - jos ei nyt täydellistä, niin hyvin lähellä sitä. Treenit ovat sujuneet myös hyvin, jalka ei reagoi ja vauhti uppoaa poikaan kuten ennenkin. Nyt sit ruuvii tiukennellaan taas, pian kaksi kertaa viikkoon hiitit, joista toin
