Black Ice Boost

Kun Joensuun raviradalle saatiin pitkän hiljaiselon jälkeen harjoitusravit, oli paikalla väkeä ku pipoa ja hevosia kaksi pipoa - enemmän kuin lounasraveissa konsanaan. Tänään lauantaina katokset täyttyivät, sillä paikalla oli lähemmäs 60 kavioeläintä ja näiden joukossa kaksi ponia. Neljä noista kavioista kuului meidän Paille. Ei tiennyt pikkupoika-Pai, kun aamulla kuljetusautoon käveli, että raviradalla olisi vähän eri meno kuin normaalisti. Hevosen korvat pyörivät kuin ropeli ja se hirnui tuon tuosta kuin ekaa kertaa oriutensa tajunneena. Taisi poijjaan hevosenkatsomus laajentua aika tavalla tänään. Ei tiennyt tää hevosharrastelija, miten paljon jotenkin osasi jännittää ja huolettaa ja hirvittää nämä ravit. Se lataus, kun oma hevonen on raviradalla, on ihan kamalaa ja ihan kamalan ihanaa, vaikka tänäänkin vain leikkiraveista oli kysymys. Raviurheilu on upeaa katsojallekin, mutta oma hevonen on siihen vielä + 100 .... x 1 000. Myös leikkiraveissa. Halusimme hevoselle hyvän fiilikse

On se koira miten viisas tahansa ja ihmisen paras ystävä, mutta ei se hevonenkaan tuosta kauaksi jää, ellei jopa edelle mene. Monenlaiset tarinat kertovat hevosen viisaudesta: Aikaa ennen autoja oli luotettu ruuna joka kerran osannut tuoda sammuneen isäntänsä juottolasta kotiin. Tamma oli pelastanut piikkilanka-aitaan sotkeutuneen varsansa astumalla varovasti lankojen päälle. Jos punarautias valjastetaan aitatolpassa reen vieressä, niin se osaa astua itse tarvittavat sivuaskeleet aisojen väliin, kun aika on. Pai muistutteli minua edellisellä yksinäisellä raviratareissulla miten voltataan: lämmittelykiekkojen jälkeen hevonen kääntyi itse volttiympyrään ja ihan täsmälleen vanhoilla renkaanjäljillä. Hevosen kauniiseen ja viisaaseen päähän tarttuu oppi niin hyvässä kuin pahassakin ja meidän ihmisten tehtävä on varjella sitä hyvää. Jossain kohti hevosen viisaus sitten puolestaan meitä haastaa. Niin kuin vaikka esimerkiksi nyt Black, joka Ypäjällä on kävelytreenissä toipilaana. Hevonen taj

Huhtikuu. Harmaa taivas. Räntäsade. No, sentään pitkä viikonloppu ja pääsiäisen varjolla ihana tekosyy vetää pääsiäismunien muotoon valettua suklaata. Luvan kanssa voi napostella useamman, sillä onhan toi suklaakuori luvattoman ohut. Muovirihkamayllätykset ei tässä iässä enää niin innosta, joskin "miunpieniponi" -tarrat on ihan jees. Vanhemmiten kun nuo yllätykset tulee useimmiten "nautittua" aavistuksen negatiivissävytteisenä hajonneina pesukoneina, autoina, koukistajajänteinä... niin onhan lohtusuklaa paikallaan joka päi... pääsiäinen. Uunissa parhaillaan kypsyvä lampaanviulu määrittänee tänään sen, nautitaanko positiivisista vai vähemmän positiivisista ylläreistä. Nimimerkillä "Ei se nyt niin vaikeeta voi olla". Hevosista ei nyt sen erityisempää kerrottavaa. Perusarkea vain. Blackin päivät toistuvat samanlaisina muutaman viikon: kylmäystä, kävelyä, kylmäystä, kävelyä... Edistymisestä tiedottelen sitten sitä mukaa, kun tiedotettavaa on. Eläinlääkärin k