Black Ice Boost

Tämä viikko on hukkunut työkiireisiin ja talvimyrskyyn ja näihin selityksiin turvautuen miulla ole Blackistakaan tuoreita kuvia tai tuoreita kuulumisia, ainakaan noin sivumitalla. Sen verran Vastuuvalmentajan kanssa juttelin, että Blackille kuuluu hyvää ja hevosta on ajettu säännöllisesti. Keskiviikkona oli kurjan sään vuoksi huilipäivä, mutta tänään Oppisopimusvalmentaja oli käynyt treenilenkin pyörähtämässä ja huomenna olisi tarkoitus itsekin kavuta kärryille yli viikon tauon jälkeen! Siis, wtf mitä ihmettä?! Vieroitusoireita, pahoja sellaisia. :) On tainnut tulla joskus luvattua, että Blackin sivuilla saattaa vilahdella muitakin tallituttuja kuin pelkästään kavioeläimiä. Blackin kuulumisten puutteessa on aika esitellä pari muuta kaveria, jotka tosin eivät ole hevosta nähneetkään. Tai itse asiassa: tämä kaveri on nähnyt kymmeniä hevosia. Saanko esitellä, mielikuvituskukkasen nimeämä kissa: Jack Vesseli Viirunpoika. Etsi kuvasta harmaa kissa. Vinkki: Pallon lähellä. Helpo

Kiire - tuo salakavala vihollinen, jolla selitämme sen, ettemme osaa oikeasti priorisoida tärkeää tekemistämme niistä vähemmän tärkeistä. Okei, syyllinen. Tunnustan. Vastuuvalmentaja on joutunut (saanut!) lukea Blackille iltasadut monena iltana, kun omasta vuorokaudesta tunnit loppuivat kesken. Viikonloppuna näin hevosia, tietenkin: Autonikkunasta mennen tullen matkalla eteläiseen Suomeen. JippiKayjei! No, sen reissun tuloksena aikaisemmin parjattu Foordi jäi sille tielleen ja pihaamme muutti toista saksalaista autorotua edustava nuorempi yksilö. Niinhän se on, että autot saksalaisena ja hevoset suomalaisena (anteeksi Black - Sinä olet tietenkin Poikkeus). Iltasatujen ohella Black on saanut nauttia myös treenistä ihan entiseen malliin. Viikonloppuna Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja olivat ajaneet porukassa Blackilla ja punarautiaalla ja olivatpa kuulemma pistelleet aika kyytiä jossain vaiheessa. Mikäs siinä kaverin kirittäessä ja, kun itse hevonen innostui lunta pölly

Tässä poijjaat vielä tarhakavereina Takana on melkoisen mainio viikonloppu - siitäkin huolimatta, että juuri äsken katselin, kuinka hinausauto vei foordinretkumme mennessään. Vaikka moottorihevosvoimat sanoivat työsopimuksen irti (ja vit... hatuttaahan se), näiden meidän fiksumpien, ja tällä hetkellä myös autoa paljon mieluisempien, hevosvoimien kanssa treenilenkit kuuluivat päiväohjelmaan sekä lauantaina että sunnuntaina. Tässä on tainnut jäädä mainitsematta, että varsoillehan tuli välttämätön asumusero keskiviikkona. Hyvin tulevat pojat juttuun edelleenkin, vaan Liitävä sai kengät takasiinsa tukemaan ja parantamaan takajalkojen asentoa, eikä orimaiset leikit ja hokkikengät oikein enää sovi yhteen. Tosin olihan tuo leikki asteittain jo melkoisen rajua ja, vaikka Black pesee Liitävän vauhdissa mennen tullen, on Liitävällä sitten voimaa jo sen verran enemmän, että se sai Blackista jo melkoisen painiotteen. Black pärjäilee vielä ilman kenkiä, sillä tämä talvi on kelien puolesta su

Ja tämä blogiotsikko on sitten kirjoitettu kaikella rakkaudella. Raviharrastus on tosiaan toisinaan hullujen hommaa, vaan eipä sitä itsekään ole aina ihan järkevimmästä päästä. Vaan kyllähän sitä miettii pieni ihminen eloaan ja oloaan, kun pakkasta on -23 ja nahkaohjatkin jäätyy käteen kuuraan, että eikö todellakaan - TODELLAKAAN - ole muuta tekemistä kuin istua kärryssä ja tuijottaa mustan hevosen harmaaksi kuurautunutta takapuolta?! Ja sitten siltikään sitä ei juuri sillä hetkellä vaihtaisi mihinkään muuhun.   Aloitetaanpa alusta. Tänäänkin edellisen torstain tavoin järjestelin hieman töitäni, karkasin kello kahden jälkeen ja ajoin hevosemme luo kilpaa hämärtyvän talvi-illan kanssa. No valoisaa onneksi riittää jo hyvin päälle neljään ja olipa outo ihana valoilmiökin taivahalla. Upea oriimme oli tarhassa vastassa innokkaana ja malttamattomana... Black tarhassa No niin. Yllä oleva kuva on "lavastettu" ja tulihan se Black ensin tervehtimään ja vähän orimaisesti porh

No niin, tästä tulee hauskaa! Minä - me, Black Ice Club - saimme haasteen 11 kysymyksen muodossa. Niihin kysymyksiin ja vastauksiin palataan aivan pian, vaan ensin hieman taustaa tälle. Raviurheiluhan on parasta omakohtaisten kokemusten ja elämysten kautta. Seuraavaksi parasta raviurheilussa on myötäeläminen. Näiden elämysten ja kokemusten jakamiseen, hevosen kuulumisten ohella, on blogi mitä mainioin työkalu silloin, kun ei olla raviradan varrella juttelemassa. Juuri tästä samaisesta syystä tähän hommaan tuli itse aikoinaan lähdettyä. Samalla on erittäin suuri ilo seurata muiden samanhenkisten eloa toisten ylläpitämien blogien kautta. Ravihevosihmisten ja ylipäätään hevosihmisten blogeja ja nettisivuja löytyykin monituisen monta ja parhaimmat ovat jo tulleet niin tutuiksi, että niiden pariin palaa päivittäin. Toisen blogia lukemalla omat murheet ja vastamäet saavat kohtuullisemmat mittasuhteet ja toisaalta ne riemut ja ilot ovat jaettuina mukavampia, vaikkakin sitten iloitsisi sen &

Hieman hiljaiseloa, tiedän. Tammikuu on puolessa välissä ja Blackin treenit jatkuvat suunnitellusti. Lauantain ratoksi kävin muutaman kilometrin edestä istumassa Black Ice Boostin kyydissä ja, jos kuskin ja hevosen pientä aamu-unisuutta ei lasketa, niin ihan mainiosti meni. Sittemmin Blackin kunnosta ja opettamisesta ovatkin huolehtineet Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja ja tänäänkin on kuulemma hankittu lisää metrejä ja kokemusta ravurin oppikoulussa. Taakse jätettyjen kilometrien myötä Blackin kuntokin kasvaa kohisten. Sunnuntaina tuli käytyä vuoden ensimmäisissä raveissa. Ei sitä oikein osaa ajatellakaan, että joskus tulevaisuudessa saatetaan olla menossa mukana. Enää ei tarvitse kuin tuplata vauhti ja huimapäisyys (Nimimerkillä: "Etsitään eläköitynyttä rauhallista ravuria sunnuntaiajelulle kaveriksi"). No ei, leikinlasku sallittakoon ja onhan meille jonkinlainen lottovoitto osunut kohdalle, kun on tällainen suhteellisen järkevästi toimiva orivarsa. Haastelipa ni

Ei puhunut Vastuuvalmentaja pehmoisia, kun sanoi joulun jälkeen, että sitten härkäviikoilla alkaa treeni! Siinä, missä työssäkävijä ahdistuu seuraavien arkivapaiden koittaessa vasta pääsiäisenä, hevosihminen ilahtuu: 2-vuotias valjaisiin sen 3-4 kertaa viikossa, vähitellen matkaa lisää ja ennen kaikkea lisää oppia korvien väliin (myös minulle). Viisaat sanovat myös päivän pidenneen kukonaskeleen verran ja eikös lie kohta toisen. Hevosihminen ilahtuu jälleen: iltapäivällä näkee kärryistä muutakin kuin mustan hevosen persuksen vasten mustaa metsämaisemaa. Alkuviikosta hevoset saivat tehosterokotuksen, joten muutama päivä pidettiin lepoa. Rauhallisemmasta viikonaloituksesta huolimatta on tosiaan Blackin karvakorvien väliin tarttunut uusia oppeja tulevaisuuden raviuraa varten. Vastuuvalmentaja ajoi rauhallisen lenkin Blackillä eilen ja ensimmäistä kertaa hevonen oli reissussa siten, että se lähti matkaan ihan yhden ihmisen kanssa. Hetki siitä, kun päästää hevosen irti riimunnarusta ja

Tänään oli jotenkin kaikki kohdallaan ja päivän ikävin asia taisi olla se, että piti luopua joulukuusesta. Sää oli selkeä ja aurinkoinen ja vajaa kymmenisen pakkasastetta ilman tuulta oli suoranainen lottovoitto. Mitähän ravurinosaomistaja tekee tällaisena vapaapäivänä? Niinpä. Hevosemme luo ja mitä aikaisemmin sen parempi. Kaikki kolme hevosta pääsivätkin tänään lenkille. Tässä Liitävän ja Oppisopimusvalmentajan tyylinäyte Liitävä kipaisi ensin ja sitten oli tallikavereiden vuoro. Black jo odotteli malttamattomana, kun punarautiasta valjastettiin reen eteen - taisi poika tietää, että kaverin kanssa pääsee baanalle. Blackin kanssa kahdestaan ajelimme peltoradalle, missä treenikaveri jo odotteli. Metsäteille ei kengättömällä ollut asiaa, sillä tiet oli aurattu puunajoa varten ja kovastikin siis liukasta piisasi. Peltorata on kuitenkin mitä mainioin treenipaikka ja siellä saavutettiinkin tänään monta henkilökohtaista ja hevoskohtaista voittoa. Potkuremmi hylättiin tältä reis

Täytyy sanoa, että on meillä vaan maailman parhaat valmentajat! Tänään, kun iltapäivä uhkasi jo hämärtyä iltaan Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja odottelivat meikeläistä, että pääsen Blackin ohjiin. Sanoin toki miehille, että miulle on aivan yhtä suuri ilo hevosen paijauspuolella tai vaikka pellon reunalla treeniä katselemassa, mutta niin vain pihalla minua odotteli kaksi hevosmiestä ja tarhassa valmennusta vailla oleva hevonen. Työelämä siis onneksi joustaa sen verran, että näin pimeään talviaikaan voi toisinaan ottaa varaslähdön ja ehtii vielä ajamaan hevosen ilman, että täytyy pelkkien tähtien avulla suunnistaa. Tallin kaksi muuta hevosta olivat jo oman treeninsä saaneet ja Black vaikuttikin hieman uniselta, kun kutsuin sitä tarhasta. Taisi poika jo miettiä, että kyllä normaalisti tähän aikaan iltapäivästä aletaan huudella talliin, eikä enää mihinkään töihin. Black käveli omaan kilttiin tyyliinsä kärryjen edessä, vaan taisi ajatukset olla toisinaan jo iltakauroissa tai s

Loppuvuoden pakkaset ja jäätävässä tuulessa kärryillä vietetyt hetket saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että tarvitsen uuden toppapuvun. Vanhaan oli tullut vikaa kesän aikana - se oli kutistunut. Lisäksi ihan käytännössäkin havaittuna, kylläpä haalari tai housut korkealla vyötäröllä ja henkseleillä pitävät paremmin viimaa ja lämmittävät selkää.   Finn-Tackin muotia Kuva: Ravikauppa.fi Koska välineurheilu on toisinaan (aina) hienoa, lajista riippumatta, pääd yin Finn- Tacki n Action E ndura -talvitakkiin ja housuihin, jotka saavat sitten palvella kaikkea talviliikuntaa raviharrastelun lisäksi. Onhan ne hiano t! Pitkään kyllä poh din, kun värivaiht oehdois sa ei mustaa enää sopivassa koossa ollut saatavi lla ja olisin niin kovin mielelläni ollut Bla ckin kanssa black . Miten pahasti riitelee musta hevonen punaisilla ajovarusteilla sinisen kuskin kanssa? Tosin tulin po htineeksi myös, että metsän keskellä lie aivan sama, vaikka ravai lisimme kaikissa sateenkaaren väreissä! Ja löy