Black Ice Boost

Tänäänkin lenkillä pyörähti kaksi hyväntuulista varsaa ja mikäpä meillä kuskeillakaan kyydissä ollessa näiden hienojen ja hyvätapaisten oripoikien ohjissa. Rauhallisemmissa merkeissä menimme tänään ja Blackilta jos kysytään, niin jännintä lenkillä oli lumen alta paljastuneet ruohotupsut. Kyllä se kevät vaan ihmeellisesti maisemaa muuttaa jokaisella kerralla. Muutoin Liitävän kanssa rinnatusten kuljettiin pellolla kuin kulmakunnan kovimmat kundit ikään. Black aina useimmiten tarhaan päästyään ottaa muutaman minuutin omatoimiset pyrähdykset riemuhyppyineen ja myös piehtarointi kuuluu kuvioon. Ihan en alusta asti ehtinyt kameroineni mukaan, mutta tässäpä maistiaiset, vaikkakin kännykkäkameran kuva ja laatu eivät ihan Blackin vauhdissa pysy mukana. :) Blackin viime syksynä varsanäyttelystä voittamat hienot päitset pääsivät siis käyttöön tuon taannoisen varusterikon myötä ja niitä tässä ulkoilutetaan ennen ajolenkille pääsyä. Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa - Iloista pääsiäis

Tervetuloa Liitävän ja Blackin matkaan maaliskuiselle treenilenkille! Tässä tulee Treenivideo 28.3.2013 - Starring Black & Liitävä, also starring Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja . Tällaisissa maisemissa me ulkoilemme ja näin hienosti nämä tämän blogin sankarit kulkevat. Kiitos kaikille videossa esiintyneille! J.k. Voi elämä! Ei miusta kyllä tosiaan elokuvantekijää tule, kun ei näköjään sujunut niin kuin Strömsössä tämä(kään). Tämän pitäisi olla TIETOkone, mutta ei siirry kuva, ei ääni, ei videoleikkeet, kuten ajattelin. Tarkempi vianrajaus tietenkin osoitti, että vika löytyy ainoastaan pöydän ja tuolin välistä - käyttäjästä , kuinkas muutenkaan. Sitten loppui usko, toivo ja ennen kaikkea kärsivällisyys. Siispä värinparannusten ja muun muokkauksen sijaan tämä video on sitä todellista elävää elämää, ilman sen suurempia muokkauksia. Tosin huomasin, että lasillinen punaviiniä nautittuna videon katselun yhteydessä voi parantaa katseluelämystä! :)

Kylläpä vaan - myös tänään valjaissa olivat molemmat komeat pojat. Minulla oli suuri ilo toimia huolto- ja paijailujoukoissa Vastuuvalmentajan ja Oppisopimusvalmentajan ollessa ajovuorossa. Paijailijan etuoikeutena on tietysti hevosten rapsuttelu ja silittely sekä koppakärryssä matkustajana toimiminen. Lisäksi tällöin on mahdollisuus kuljettaa mukana myös kameraa ja VIDEOKAMERAA! Kunhan keksin, millaisen spektaakkelin - ja ennen kaikkea miten - teen Blackin ja Liitävän ensimmäisen elokuvan, saamme videota tännekin katseltavaksi. Sitä ennen tämän päivän lenkille pääsee mukaan muutaman kuvan myötä: Suuri ja suurenmoinen suomenhevonen Kiitävä Liitävä Komea Black ja miltei kisavarustuksessa, kun päitsiä ei ole suitsien alla Black spurttaa suoralla - Huomatkaa edellisen varusterikon jälkeen tehty varustemuutos ja uudet silavaljaat. Niin ja tosiaan ne päitset hajotimme tänään juuri ennen lenkille lähtöä... :)

Maaliskuu on tähän asti ollut kylmin 30 vuoteen, mutta kuitenkin paikoin aurinkoisin 40 vuoteen - näin uutisissa kerrottiin. Molemmat kelpaavat: Yön kylmyys ei paljoa enää haittaa, kun jo aamupäivän puolella alkaa aurinko lämmittää. Toisaalta pakkanen pitää vielä lumen metsäteillä ja näin meillä treenikausi vielä jatkuu ennen kuin tiet ovat täynnä loskaa, kuraa, pas... ja loskaa. :)  Hevosillahan oli tikkutiistaina vapaapäivä ja niin kuin jo aikaisemmin tuli luvattua, tänään kellokeskiviikkona oli taas treenipäivä. Kärryvuorossa olivat niin Black kuin Liitäväkin, ajovuorossa Vastuuvalmentaja ja minä. Hetken tuumittuamme ja malkamaanantain hyvien kokemusten rohkaisemina päätimme valjastaa molemmat varsat yhdessä lenkille. Ensin Liitävä aisojen väliin ja kuinka ollakaan Liitävä - olenainaaikaaniedellä - suomenhevonen seistä kökötti sen enempää mesuamatta ja odotteli, kun Black valjastettiin. Yllättäen myös Black -minnesekaverinythävisi - amerikkalainen seisoi tyynesti, kun päästin

Normaalisti aina niin ankea maanantai oli tänään suorastaan jopa kohtuullinen, kun toimiston sijaan suuntana oli talli. Kevään lempeä keli ja vain muutaman asteen pakkanen, hento auringonpaiste, hienot hevoset ja hyvä seura tekivät loistavat puitteet treenille. Kyllä lomailu on mukavaa! Nythän arkirutiineihin on sen verran tullut muutosta, että tallin punarautias muutti "korkean paikan leirille", niin kuin sanonta kuuluu eli lähti kisakaudeksi valmentajalle. Näin ollen meitä on kolme treenaria ja kaksi varsaa. Liitävä on tähän asti liitänyt lenkkinsä omassa ylhäisessä seurassaan ja Black on toisinaan saanut lenkillä seuraa vanhemmasta oriista. Tänään päädyimme sitten laittamaan varsat yhtä aikaa valjaisiin. Liitävä sai peräänsä komiat, kahdenistuttavat koppakärryt ja pääsi tien päälle ensimmäisenä. Minä ja Black teimme seuraa jonkin ajan kuluttua. Ensin harjoittelimme kohtaamisia pellolla. Vaikka Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja olivat etukäteenkin sitä mieltä

Valjaissa pirteä Black. Mittarissa noin 10 reippaasti taivallettua kilometriä. Alussa , välillä ja lopussa palauttelu kävellen . Ei rastia tauluun. Ravi tallessa. Kaikki kengät ja hokit tallessa. Myös hevonen tallessa. Mukavaa viikonvaihdetta!

Kovat ja liukkaat tiet yhdistettynä varsan säännölliseen treenaamiseen yhdistettynä hevosen hyvinvointiin ja terveyteen sai meidät siihen johtopäätökseen, että Blackin on aika saada kengät. Ei "manoloblahnikeja" tai "dolce&gabbanoita", vaan ikiomat ensimmäiset hepankengät - tai tarralenkkarit, niin kuin Vastuuvalmentaja tuumasi. Sellaiset vilkkuvaloilla varustetut tarralenkkarit: Blackilla on jokaisessa kengässä neljä sievää pientä hokkia. Kengittäjä ei alkuviikosta ehtinyt ja viikolle riitti muutenkin ohjelmaa, joten Black sai kengät perjantaina. Kengittäessä oli kuulemma käyttäytynyt kuin vanha hevonen. No problem. Tänään saapuessani paikalle ihastelemaan uusia, kevään muotivärin mustia kenkiä ja hienoa hevostamme, Black oli tarhassa odottelemassa. Kengistä huolimatta kaikki neljä jalkaa ylsivät maahan ihan mainiosti ja Black seisoi tukevasti raudan päällä. Tosin riehakas pörhistelykin sujui entiseen malliin - eivät kengät paljon vauhdissa painaneet...

Maaliskuinen sunnuntai ja auringonpaiste ja meidän oma päivänpaiste: "Hymyilen kameralle " Tee-se-ite-oriin-talutin "Ja tähän suuntaan piti poseerata? " "Ja mie nyt aina oon niin hyväntuulinen!" Kiitos kuvista Ponitytölle! :) Kuvissa ensimmäiseksi esiintynyt herrasmies kipaisi tänään sellaiset 8 kilometriä kärryjen edessä. Ennen kuin pakkasyön kovettamat tiet auringosta pehmenenivät, hieman lipsutellen mentiin, joten katsotaan, mitä jatkoon keksitään. :) Pääasiassa siis kävellen mentiin auringosta ja keväästä nauttien. Lauantaisista ravikuulumisista innostuneena Black olisi halunnut edetä vauhdikkaamminkin, vaan pitäydyimme sunnuntaiajelun teemassa ja rauhallisessa vauhdissa. Uusi viikko taas käynnistymässä, päivät pitenevät... Pääsiäisen molemmin puolin itsellä on hieman lomaa luvassa, joten toivottavasti kelit pysyvät suotuisina, josko pestautuisin pariksi viikoksi tallihommiin ja valmentajan apukädeksi. Siinä saattaa vaan sellai

" Kuntouttamisen ohjaaminen ja toimintakyvyn parantamine n", näin lukee fysioterapian lähetteessäni. Kaikessa kiireessä ja kinkkauksessa en ole ehtinyt vielä ihmisterapeutilta tiedustella, kuinka kuntoutusta kannattaa toteuttaa, mutta hevosterapeuttini aloitti hoidot maanantaina leppoisalla metsälenkillä. Kuntouttamisessa ja vahvistamisessa riittävät toistot ovat tärkeitä, joten seuraava terapia oli jo torstaina ja lauantaina jatketaan. :) Siispä mitä meille kuuluu? Polvi siis seuraa aivan mainiosti mukana, joten enhän minä sitten ihan täyttä kahta viikkoa malttanut olla Blackin ohjista pois. Valmentajat ovat kyllä hyvää huolta pitäneet ja hevonen tarvitsemansa liikunnan ja valmennuksen saa ilman minuakin, vaan kyllähän se veri jo tuonne hevosen tuoksuun, irtoavan karvan pölinään ja hiljaisille metsäteille veti. Sitä paitsi Vastuuvalmentaja kyllä kertoi lukevansa iltasadun varsoille, mutta epäilen laulaako hän hevosille lenkillä. Tosin ei tekisi pahaa pitää itsekin joskus(?

Hevosmaailman ajanlaskun mukaisesti tässä ollaan jo kolmatta kuukautta eletty Blackin kaksivuotiskautta, vaan ihan oikeasti Black on syntynyt maailmaan aikaisena varsana 6.3.2011. Yksi hevosen vuosi vastaa noin seitsemää ihmisen vuotta, joten tässä sitä elellään teini-ikäisen pojan kanssa! Ihan mielenkiinnosta ihmettelin lukuisasta nettilähteestä varsan kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita. Kasvu ja kehitys ovat voimakkaimmillaan hevosen ensimmäisen ikävuoden aikana ja lopullisesta säkäkorkeudestaan hevoset ovat 18 kuukauden iässä saavuttaneet noin 96 %:a. Olisipa mielenkiintoista mitata Blackin säkäkorkeus nyt! Syksyllä varsanäyttelyssähän sen kirjattiin olevan 153 cm. Eläinlääkäri Antero Tupamäki on sanonut, että varsan kehityksen kannalta parasta on päivittäinen intensiivinen pyrähtely kunnon pohjalla eli ihan luonnonnurmella tai kovapohjaisessa tarhassa. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, eikös juu? Valmennuksella sitten vielä kehitetään hevosen kestävyyttä. Nopeutta li

Kuka muistaa, kantoiko tammikuussa hanki oravan? Jos näin teki, niin eikun hevosella kokeilemaan: Kohta on hankiaiset ja pelloilla kiva kiitää! No, jos nyt malttia vähän. Vasemmassa takasessa havaittua lämpöä ja turvotusta on hoidettu kylmällä ja pintelillä - minulla, hevosemme Black kinttuineen voi mainiosti. Keskiviikon operaation jäljiltä minulle määrättiin kahdeksi viikoksi karsinalepoa ja täysipainoista treenausta pitää välttää ainakin vielä kuukauden päivät. Ja tämänkin jälkeen vielä hiiteistä tulee taukoa, sillä tähystyksessä löytyikin sitten osittain revennyt eturistiside, jota tulee  k ä r s i v ä l l i s y y d e l l ä  kuntouttaa. Öö, siis millä? Tulkitsen tämän niin, että hevosterapiaa täytyy jatkaa henkisen kuntoutuksen lisäksi nyt myös fyysisellä puolella ja, kunhan tästä enimmästä ontumisesta päästään, kipuan kärryille. Ihan kelpaisi parin hassun oripojan rapsuttelu ja kuurauskin ...Voi vain kuvitella sitä irtokarvan määrää! Kuluneet päivät on tullut seurattua vai