Kimppatreenit, osa II
Maaliskuu on tähän asti ollut kylmin 30 vuoteen, mutta kuitenkin paikoin aurinkoisin 40 vuoteen - näin uutisissa kerrottiin. Molemmat kelpaavat: Yön kylmyys ei paljoa enää haittaa, kun jo aamupäivän puolella alkaa aurinko lämmittää. Toisaalta pakkanen pitää vielä lumen metsäteillä ja näin meillä treenikausi vielä jatkuu ennen kuin tiet ovat täynnä loskaa, kuraa, pas... ja loskaa. :)
Hevosillahan oli tikkutiistaina vapaapäivä ja niin kuin jo aikaisemmin tuli luvattua, tänään kellokeskiviikkona oli taas treenipäivä. Kärryvuorossa olivat niin Black kuin Liitäväkin, ajovuorossa Vastuuvalmentaja ja minä. Hetken tuumittuamme ja malkamaanantain hyvien kokemusten rohkaisemina päätimme valjastaa molemmat varsat yhdessä lenkille. Ensin Liitävä aisojen väliin ja kuinka ollakaan Liitävä - olenainaaikaaniedellä - suomenhevonen seistä kökötti sen enempää mesuamatta ja odotteli, kun Black valjastettiin. Yllättäen myös Black -minnesekaverinythävisi - amerikkalainen seisoi tyynesti, kun päästin sen irti riimusta ja kiipesin kyytiin, VAIKKA Liitävä oli jo mennyt ja MILTEI kadonnut näkyvistä! Siis nää o iha mahottomia nää orriit!!
Liitävä-Vastuuvalmentaja-Black-mie-juna eteni pellolle oikein sopuisasti, ja sen sijaan, että olisivat häntä suorana painaneet kohti horisonttia, taisivat varsatkin vain nauttia naapurin lasten ihastuneista kiljahduksista. Pellolla menimme muutaman kierroksen rinnatusten, eikä voi edelleenkään kuin kehua hevosia. Taitavat tosiaan nauttia toistensa seurasta ja se tuo mukavaa vaihtelua lenkkeihin ja varmasti tekee hyvää myös hevosen korvien välille. Tosin huomasi, että ympäristön tarkkailun sijaan varsat keskittyivät enemmän tarkkailemaan toisiaan. Toisella kun karva hieman värähti, niin toinen valmistautui jo loikkaamaan metrin... Kuulunee asiaan. Se on tuo nuoruus.
Kävimme myös tien päässä kääntymässä. Black johti tällä kertaa ja hölkkäilimme rennosti, Liitävä tuntumassa ja iskuetäisyyden päässä. Viimeinen suora mentiin sitten ihan kaksistaan, kun Liitävä kääntyi takaisin jo hieman aikaisemmin. Ei kyllä voi päivää paremmin viettää, tuumin. Ohjista tosin sai pitää kiinni, sillä kevät, aurinko ja sulava lumi saa jokaisella kerralla lenkin näyttämään erilaiselta. Puiden varjot taikovat lumimöhkäleistä esiin vaikka mitä tiikereitä, rosvoja ja banderilloja, jotka tietysti näyttävät eri pelottavalta toisesta suunnasta!
Viimeeksi taisin mainita, miten on ollut hienoa oppia lukemaan hevosta, mutta kyllä - näitäkin näköjään käy: Joko yhteys ei toimi, linja on huono, vastaanottaja unessa tai koodi tuntematon, mutta saapuessamme takaisin pellolle (missä Liitävä jo odotteli), etenimme muutaman metrin pitkästä aikaa kaninloikilla. Ihan en ole varma, mistä se Black - gangnamstyle - amerikkalainen nyt noin reagoi, joko vauhtia oli liikaa tai liian vähän TAI Liitävä jättää, mutta ihan vähän piti jo käskeä käyttäytymään! Kaikesta huolimatta Black saa pisteitä (täysistä pisteistä tosin jäimme), sillä joka tapauksessa hevosen reaktiot ovat useimmiten aina kohtuullisia. Jos pitää säikähtää tai osoittaa mieltään, se tapahtuu kerran ja menee ohi, eikä jää niin sanotusti "moodi päälle" ja hevonen tosiaan katoa sinne kuuluisaan horisonttiin. Pientä varusterikkoakin sitten koimme potkuremmin ja yhden aisaremmin pettäessä, niin ja yksi hokkikin katosi. Näistä pistevähennykset merkitään tasan sekä miun että Blackin pistetiliin. Jos tämä olisi ravintola, jäisin tiskaamaan. Nyt taidan ottaa noi karsinanpuhdistusvuorot kontolleni ainakin hetkeksi... Kuulemma ovat remmit sen kolmekymmentä vuotta palvelleet. On se kumma, ettei nämä nykyajan systeemit kestä mitään! :D
Hauska sattuma oli myös jo lenkin loppupuolella, kun Liitävä oli jo palannut tallille ja tulimme Blackin kanssa toiselta metsälenkiltä. Peltoradalla oli naapurin emäntä ruunallaan ratsastamassa ja tätäkös Black sitten hämmästeli. Hevosen se tunnisti hevoseksi, mutta taisi Black pitää ilmeisen naurettavana tapaa, että ihminen kiikkuu selässä! Ei siinä sitten ottanut selkoa, että onko se lintu vai kala ja varmuuden vuoksi täytyi näyttää suurelta, ravata isosti korvat hörössä ...ja heti mutkasta pinkaista karkuun kotiin päin.
Loppuverryttely käynnissä meinasi siis mennä sinkoiluksi, kun ei noista ruunista koskaan tiedä, jos ne vaikka ajaa takaa! Ei tainnut hevonen tietää, että vanhan kansan sanonnan mukaan pääsiäisviikkona pitää elää ihmisiksi (ja hevosiksi): Riitely on kiellettyä, kehräys ja siivous rajoitettua. Muusta en tiedä, mutta tämä ihminen ainakin tykkää, että siivous saa jäädä! Uskottiin myös, että pääsiäisviikkona tehdyt taiat tehoavat paremmin kuin muina aikoina tehdyt. Lisää taikoja luvassa siis huomenna! Eihän kukaan tietäisi yhtään toimivaa menestysravuritaikaa?
Hevosillahan oli tikkutiistaina vapaapäivä ja niin kuin jo aikaisemmin tuli luvattua, tänään kellokeskiviikkona oli taas treenipäivä. Kärryvuorossa olivat niin Black kuin Liitäväkin, ajovuorossa Vastuuvalmentaja ja minä. Hetken tuumittuamme ja malkamaanantain hyvien kokemusten rohkaisemina päätimme valjastaa molemmat varsat yhdessä lenkille. Ensin Liitävä aisojen väliin ja kuinka ollakaan Liitävä - olenainaaikaaniedellä - suomenhevonen seistä kökötti sen enempää mesuamatta ja odotteli, kun Black valjastettiin. Yllättäen myös Black -minnesekaverinythävisi - amerikkalainen seisoi tyynesti, kun päästin sen irti riimusta ja kiipesin kyytiin, VAIKKA Liitävä oli jo mennyt ja MILTEI kadonnut näkyvistä! Siis nää o iha mahottomia nää orriit!!
Liitävä-Vastuuvalmentaja-Black-mie-juna eteni pellolle oikein sopuisasti, ja sen sijaan, että olisivat häntä suorana painaneet kohti horisonttia, taisivat varsatkin vain nauttia naapurin lasten ihastuneista kiljahduksista. Pellolla menimme muutaman kierroksen rinnatusten, eikä voi edelleenkään kuin kehua hevosia. Taitavat tosiaan nauttia toistensa seurasta ja se tuo mukavaa vaihtelua lenkkeihin ja varmasti tekee hyvää myös hevosen korvien välille. Tosin huomasi, että ympäristön tarkkailun sijaan varsat keskittyivät enemmän tarkkailemaan toisiaan. Toisella kun karva hieman värähti, niin toinen valmistautui jo loikkaamaan metrin... Kuulunee asiaan. Se on tuo nuoruus.
Kävimme myös tien päässä kääntymässä. Black johti tällä kertaa ja hölkkäilimme rennosti, Liitävä tuntumassa ja iskuetäisyyden päässä. Viimeinen suora mentiin sitten ihan kaksistaan, kun Liitävä kääntyi takaisin jo hieman aikaisemmin. Ei kyllä voi päivää paremmin viettää, tuumin. Ohjista tosin sai pitää kiinni, sillä kevät, aurinko ja sulava lumi saa jokaisella kerralla lenkin näyttämään erilaiselta. Puiden varjot taikovat lumimöhkäleistä esiin vaikka mitä tiikereitä, rosvoja ja banderilloja, jotka tietysti näyttävät eri pelottavalta toisesta suunnasta!
Viimeeksi taisin mainita, miten on ollut hienoa oppia lukemaan hevosta, mutta kyllä - näitäkin näköjään käy: Joko yhteys ei toimi, linja on huono, vastaanottaja unessa tai koodi tuntematon, mutta saapuessamme takaisin pellolle (missä Liitävä jo odotteli), etenimme muutaman metrin pitkästä aikaa kaninloikilla. Ihan en ole varma, mistä se Black - gangnamstyle - amerikkalainen nyt noin reagoi, joko vauhtia oli liikaa tai liian vähän TAI Liitävä jättää, mutta ihan vähän piti jo käskeä käyttäytymään! Kaikesta huolimatta Black saa pisteitä (täysistä pisteistä tosin jäimme), sillä joka tapauksessa hevosen reaktiot ovat useimmiten aina kohtuullisia. Jos pitää säikähtää tai osoittaa mieltään, se tapahtuu kerran ja menee ohi, eikä jää niin sanotusti "moodi päälle" ja hevonen tosiaan katoa sinne kuuluisaan horisonttiin. Pientä varusterikkoakin sitten koimme potkuremmin ja yhden aisaremmin pettäessä, niin ja yksi hokkikin katosi. Näistä pistevähennykset merkitään tasan sekä miun että Blackin pistetiliin. Jos tämä olisi ravintola, jäisin tiskaamaan. Nyt taidan ottaa noi karsinanpuhdistusvuorot kontolleni ainakin hetkeksi... Kuulemma ovat remmit sen kolmekymmentä vuotta palvelleet. On se kumma, ettei nämä nykyajan systeemit kestä mitään! :D
Hauska sattuma oli myös jo lenkin loppupuolella, kun Liitävä oli jo palannut tallille ja tulimme Blackin kanssa toiselta metsälenkiltä. Peltoradalla oli naapurin emäntä ruunallaan ratsastamassa ja tätäkös Black sitten hämmästeli. Hevosen se tunnisti hevoseksi, mutta taisi Black pitää ilmeisen naurettavana tapaa, että ihminen kiikkuu selässä! Ei siinä sitten ottanut selkoa, että onko se lintu vai kala ja varmuuden vuoksi täytyi näyttää suurelta, ravata isosti korvat hörössä ...ja heti mutkasta pinkaista karkuun kotiin päin.
Loppuverryttely käynnissä meinasi siis mennä sinkoiluksi, kun ei noista ruunista koskaan tiedä, jos ne vaikka ajaa takaa! Ei tainnut hevonen tietää, että vanhan kansan sanonnan mukaan pääsiäisviikkona pitää elää ihmisiksi (ja hevosiksi): Riitely on kiellettyä, kehräys ja siivous rajoitettua. Muusta en tiedä, mutta tämä ihminen ainakin tykkää, että siivous saa jäädä! Uskottiin myös, että pääsiäisviikkona tehdyt taiat tehoavat paremmin kuin muina aikoina tehdyt. Lisää taikoja luvassa siis huomenna! Eihän kukaan tietäisi yhtään toimivaa menestysravuritaikaa?
 |
| Valohoitoa lenkin jälkeen: Tässä katsotaan tarhassa oleilevaa Liitävää |
 |
| Se tarhan valoisa tapaus, Liitävä |
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille