Porukkatreenit à la Black ja Liitävä

Normaalisti aina niin ankea maanantai oli tänään suorastaan jopa kohtuullinen, kun toimiston sijaan suuntana oli talli. Kevään lempeä keli ja vain muutaman asteen pakkanen, hento auringonpaiste, hienot hevoset ja hyvä seura tekivät loistavat puitteet treenille. Kyllä lomailu on mukavaa!

Nythän arkirutiineihin on sen verran tullut muutosta, että tallin punarautias muutti "korkean paikan leirille", niin kuin sanonta kuuluu eli lähti kisakaudeksi valmentajalle. Näin ollen meitä on kolme treenaria ja kaksi varsaa. Liitävä on tähän asti liitänyt lenkkinsä omassa ylhäisessä seurassaan ja Black on toisinaan saanut lenkillä seuraa vanhemmasta oriista. Tänään päädyimme sitten laittamaan varsat yhtä aikaa valjaisiin. Liitävä sai peräänsä komiat, kahdenistuttavat koppakärryt ja pääsi tien päälle ensimmäisenä. Minä ja Black teimme seuraa jonkin ajan kuluttua.

Ensin harjoittelimme kohtaamisia pellolla. Vaikka Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja olivat etukäteenkin sitä mieltä, että eihän tässä mitään, yllätyin täysin, miten sopuisasti varsat kulkivat. Black nyt on sellainen "meijänpikkumussukka", että sen kanssa lähtisin vaikka maailmanympärysmatkalle. Mutta meinaan toi Liitävä on välillä sellainen pikkuinen (reippaasti yli 160 cm säkä 2-v.) kakara, että kieltämättä mietin, mitähän se veikeä oripoika tästä tuumaa... Vaan siinä ne varsat menivät kuin olisivat ikänsä porukassa kulkeneet. Ja niinhän ne ovatkin! Hyvin sujui yhteiselo myös tauon jälkeen, vaikka eivät hetkeen olekaan yhdessä tarhanneet, vaan ainoastaan tallissa jutelleet.

Kävimme koko konkkaronkka myös sen 3 kilometrin lenkin tien päässä ja takaisin. Liitävä johti retkuetta Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja kyydissään. Me Blackin kanssa annoimme hieman tasoitusta ja kirimme puolet matkasta reipasta ja iloista kyytiä ja saavutimme johtovaljakon juuri parahiksi kääntymispaikalla. Myös varsajuna onnistui mainiosti, sillä osan paluumatkaa taitoimme kävellen. Black kuunteli valmentajien juttuja turpa kiinni edellä menevässä kärryssä. Loppumatkaksi Black otti keulat ja irtopisteitä sateli varsoille myös jälleen pellolle palattuamme ja vierekkäin rennosti kävellessä. Taitaa niistä ihan hevosia tulla...

Liitävä suuntasi kärrymiehityksensä kera kotia kohti ja Blackin lenkki jatkui vielä muutaman reippaan suoran verran, kun kävimme tien päässä toistamiseen. Loppuun palauttelimme pari kierrosta pellolla ja vaihdoimme enimmät höyryt rentoon oloon ja Black sai venytellä askeliaan. Vaan eihän tuo ori juurikaan puhallellut, vaan tervettä, rasituksen jälkeistä hikeä siinä vähän kuivailimme ja juttelimme mukavia.

On ollut valtavan hienoa ja opettavaista oppia tuntemaan Black tässä reilun vuoden aikana niin, että osaa jo hevosen elekielestä lukea seuraavien metrien ja sekuntien tapahtumat: Korvien ja hännän asennosta ennustaa reagointi mutkan takana odottavaan sapelihammastiikeriin, tuntea ohjiin hevosen jännittyminen siinä missä rentoutuminenkin ja vaikkapa vaan katsellessa ja jutellessa havaita hevosen senpäiväinen mielentila ja vireys. Pikku hiljaa alkaa olla jonkinlainen perstuntuma myös Blackin vauhteihin, kun ensin on muutamana kertana kalibroinut perstuntuman Sports Trackerin kanssa: "Tältä tuntuu Blackin noin 20 km/h eli noin 3 minuutin kilometrivauhti." "Tältä tuntuu Blackin 25 km/h, jolloin päästään jo alle 2.30." "Huiiiijjjj! Tältä tuntuu noin 40 km/h, jolloin mennään jo 1.30." Koska nuo viimeisimmäksi mainitut eivät tähän meidän peruskunnon ja kestävyyden rakentamiseen pääsääntöisesti vielä kuulu, sanoisin, että tänään mentiin noin 20-25 km/h vauhdeissa ja välillä ehkä vähän reilu Liitävän kadotessa näkyvistä... ;)

Huomenna hevosilla on vapaapäivä. Itsellä ohjelmassa puusavottaa. Moottorikelkka saa vetää metriset halot metsästä, ellen sitten jostakin keksi metsätyöt taitavaa (suomen)hevosta tähän hätään. On se mahtanut ennen vanhaan toi ravihevosenkin treenaus olla monipuolista ja peruskunto ja -kestävyys on tullut sen kummemmin pohtimatta. Hevonen on ollut metsässä töissä ja raviurheilua on sitten vain "harrastettu". Ensin taittaen tietysti muutaman sadan kilometrin matka rekipelissä radalle ja sitten kilpailtu parit lähdöt viikonlopun aikana. Juu-u, toista se oli ennen. Kuulemma. Vaan näihin kuvioihin taasen keksiviikkona. Kyllä lomailu on mukavaa!

Nykyravuri metsätreenissä (metsä näkyy)