"Ekat omat tarralenkkarini"
Kovat ja liukkaat tiet yhdistettynä varsan säännölliseen treenaamiseen yhdistettynä hevosen hyvinvointiin ja terveyteen sai meidät siihen johtopäätökseen, että Blackin on aika saada kengät. Ei "manoloblahnikeja" tai "dolce&gabbanoita", vaan ikiomat ensimmäiset hepankengät - tai tarralenkkarit, niin kuin Vastuuvalmentaja tuumasi. Sellaiset vilkkuvaloilla varustetut tarralenkkarit: Blackilla on jokaisessa kengässä neljä sievää pientä hokkia.
Kengittäjä ei alkuviikosta ehtinyt ja viikolle riitti muutenkin ohjelmaa, joten Black sai kengät perjantaina. Kengittäessä oli kuulemma käyttäytynyt kuin vanha hevonen. No problem. Tänään saapuessani paikalle ihastelemaan uusia, kevään muotivärin mustia kenkiä ja hienoa hevostamme, Black oli tarhassa odottelemassa. Kengistä huolimatta kaikki neljä jalkaa ylsivät maahan ihan mainiosti ja Black seisoi tukevasti raudan päällä. Tosin riehakas pörhistelykin sujui entiseen malliin - eivät kengät paljon vauhdissa painaneet...
Kengät pääsivät myös koeajolle. Mielenkiinnolla odottelin myös, millainen höyryveturi valjaissa olisi muutaman päivän tauon jälkeen. Vaan vieläpä mitä! Ohjien päässä oli järkevä hevonen, joka ei turhia koheltanut, vaikka kengät olivat täysin uusi vakiovaruste. Otimme kunnon ja reippaan alkuverryttelyn kävellen ja sitten pientä hölkkää pellolla askelia kuulostellen. Ensin jonkin verran kavion pohjiin napsui ja myös Oppisopimusvalmentaja ajoi ja siinä sitten porukalla analysointiin kopiseeko mihin ja, jos kopisee, niin miten paljon. Kun Black löysi askelilleen, niin eihän se enää sitten kopissut. Uutta oli kuitenkin se, että kengällisistä kavioista lentelee eri tavalla lumipaakkuja vatsan alle ja kärryyn ja niitä ääniä ja tuntemuksia piti muutaman kerran hämmästellä.
Koska hevonen ja kengät vaikuttivat toimivilta, lähdimme sitten tutulle lenkillemme tien päähän, pitkien suorien kera. Etenimme juoksuvauhtia ja Black tuntui myös rentoutuvan, kun huomasi askeleen pitävän. Hieman hölmistyneeltä Black tosin vaikutti parilla ensimmäisellä kerralla, kun varovasti pyytelin vauhtia pois: Tämä junahan pysähtyy nopeasti! Kyllä, kengät myyty sekä kuskille, että hevoselle myös ajatustasolla - tämä on kivaa ja tänään koeajoa kesti sellaisen 11 kilometrin verran. Huomenna sitten vähän vähemmän kilometrejä ja reipasta hölkkää, kun on nyt talvirenkaat alla.
Moottorikelkka muuten myös hieman kiritti vauhtia jossain vaiheessa. Katselin tuntivauhtia myöhemmin kilometrivauhtiin sopeutettuna ja kylläpä vaan - koelähtö olisi läpäisty mainiosti 1.23-vauhtia. Enää ei tarvitse muuta kuin pitää vauhtia yllä sen koko matkan ja järkätä se moottorikelkka raviradalle... :)
Loppuun vielä pari mainiota kuvaa Blackista. Hieno muoto ja kaulan kaari ilman yhtään ylimääräistä ihmisen ohjaa ja remeliä. On se vaan kaunis!
Kengittäjä ei alkuviikosta ehtinyt ja viikolle riitti muutenkin ohjelmaa, joten Black sai kengät perjantaina. Kengittäessä oli kuulemma käyttäytynyt kuin vanha hevonen. No problem. Tänään saapuessani paikalle ihastelemaan uusia, kevään muotivärin mustia kenkiä ja hienoa hevostamme, Black oli tarhassa odottelemassa. Kengistä huolimatta kaikki neljä jalkaa ylsivät maahan ihan mainiosti ja Black seisoi tukevasti raudan päällä. Tosin riehakas pörhistelykin sujui entiseen malliin - eivät kengät paljon vauhdissa painaneet...
 |
| "Tällaiset kengät!" - Mahtava riemuloikka |
 |
| Nastoilla ainutkertaiset talviajo-ominaisuudet... |
Kengät pääsivät myös koeajolle. Mielenkiinnolla odottelin myös, millainen höyryveturi valjaissa olisi muutaman päivän tauon jälkeen. Vaan vieläpä mitä! Ohjien päässä oli järkevä hevonen, joka ei turhia koheltanut, vaikka kengät olivat täysin uusi vakiovaruste. Otimme kunnon ja reippaan alkuverryttelyn kävellen ja sitten pientä hölkkää pellolla askelia kuulostellen. Ensin jonkin verran kavion pohjiin napsui ja myös Oppisopimusvalmentaja ajoi ja siinä sitten porukalla analysointiin kopiseeko mihin ja, jos kopisee, niin miten paljon. Kun Black löysi askelilleen, niin eihän se enää sitten kopissut. Uutta oli kuitenkin se, että kengällisistä kavioista lentelee eri tavalla lumipaakkuja vatsan alle ja kärryyn ja niitä ääniä ja tuntemuksia piti muutaman kerran hämmästellä.
Koska hevonen ja kengät vaikuttivat toimivilta, lähdimme sitten tutulle lenkillemme tien päähän, pitkien suorien kera. Etenimme juoksuvauhtia ja Black tuntui myös rentoutuvan, kun huomasi askeleen pitävän. Hieman hölmistyneeltä Black tosin vaikutti parilla ensimmäisellä kerralla, kun varovasti pyytelin vauhtia pois: Tämä junahan pysähtyy nopeasti! Kyllä, kengät myyty sekä kuskille, että hevoselle myös ajatustasolla - tämä on kivaa ja tänään koeajoa kesti sellaisen 11 kilometrin verran. Huomenna sitten vähän vähemmän kilometrejä ja reipasta hölkkää, kun on nyt talvirenkaat alla.
Moottorikelkka muuten myös hieman kiritti vauhtia jossain vaiheessa. Katselin tuntivauhtia myöhemmin kilometrivauhtiin sopeutettuna ja kylläpä vaan - koelähtö olisi läpäisty mainiosti 1.23-vauhtia. Enää ei tarvitse muuta kuin pitää vauhtia yllä sen koko matkan ja järkätä se moottorikelkka raviradalle... :)
Loppuun vielä pari mainiota kuvaa Blackista. Hieno muoto ja kaulan kaari ilman yhtään ylimääräistä ihmisen ohjaa ja remeliä. On se vaan kaunis!
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille