Black Ice Boost

Loppuviikosta ja viikonloppuna tuli nautittua hevostelusta ihan sen kaikissa muodoissaan, ja tässä sitä vielä hurjastellaan ja kirjoitellaan tekstiä toisen kerran saman vuorokauden sisällä. Alkuviikon treenivastuussa olivat valmentajat ja loppuviikosta omistajanretaleella oli hieno ja ihana etuoikeus ajaa Blackilla sekä torstaina että lauantaina ja sunnuntaina. Hevostelun kruunasivat lauantainen ratsastus ja sunnuntain ravit. Näin toimii hevosiin vinksahtanut, joka tietää, että se odotettu inhokki, väkisinkin pienen hevostauon aiheuttava polvileikkaus, on ensi viikon keskiviikkona. "Nainen! Joko mennään?!?" Torstaina töiden jälkeen kävin ajamassa letkeän vajaan kympin lenkin Blackilla - ja kyllä, karvanlähtökauden aloitus tuli pistettyä merkille. Perjantaina varsoilla oli vapaapäivä. Lauantaina oli ajovuorossa kaikki tallin kolme hevosta, joista ensimmäisinä valjaissa oli punarautias ja hetken päästä sille seuraa teki Black. Kuljimmekin suurimman osan lenkistä yhtä matk

Tällä viikolla olen ilokseni ehtinyt kolmena päivänä maailman parhaan Black Ice Boostin luo. Ennen kuin palailen noiden treenipäivien kuulumisiin, pyhitetään yksi blogiteksti kesäkuville. - Juu-u, johan se on korkea aika näin helmikuussa! Kuva-arvoitus :) Jo torjantaina huomasin Blackia harjatessa, että alkaa mustaa karvaa leijailla ja kärryssä istuessa sitä sitten oli suu ja silmät täynnä, niin että syljeskelin karvapalloja kissojemme kanssa sen illan. Suomenhevoset pistävät tässäkin paremmaksi, mutta kyllä se lämpöinenkin osaa karvaansa tiputtaa. Kuvassa siis kumisukaan tarttunut koristeellinen kuviointi, lähteenä Black! Siinä missä tiaisten jatkuva titityy, on minulle karvanlähtö lupaus kesästä. Tämä johdantona kesähaaveille, sillä saimme nimittäin haasteen Johannalta - paljon kiitoksia - ja sen myötä voidaan muistella viime kesää muutaman kuvan myötä. Kesäkuvia Kuvahaasteessa tulee valita viisi kuvaa kesästä ja kommentoida niitä jokaista yhdellä sanalla ja väl

Maailman paras Black Ice Boost kyyditsi omistajanretaletta taas tänään. Ei tuntunut oripoika olevan pahoillaan siitä, ettei viikkoon ole nähty - minä sitäkin enemmän. Tosin itsepintaisesti Black vaati leipää, kun menin karsinaan kaveria tervehtimään. Ja saihan se poika tuliaisia! Harjatessakin turpa vielä tökki selkää, että josko evästä löytyisi taskusta. Odotan koko ajan, että milloin hampailla tartutaan kiinni, mutta näin ei toistaiseksi ole vielä kertaakaan käynyt. Vaan olivatpa tuossa iltana yhtenä kuulemma Vastuuvalmentaja ja Black >keskustelleet< hampaiden käytöstä. Ja Vastuuvalmentaja lupasi olla purematta enää... :) Blackin puolustukseksi täytyy sanoa, että kunnon ja voimien kasvaessa alkaa virtaakin riittää. Siinä sitten kärsimättömyyttäkin alkaa löytyä, jos ei hevosen mielestä asiat tapahdu riittävän nopeasti. Niin kuin kaurojen ilmestyminen ruokakuppiin tai vauhdinlisäys. Sen sain myös minä huomata tänään, kun hevosella oli takanaan yksi vapaapäivä ja ori tuumi,

Tämän kuvan myötä pääsette tämän päivän lenkille mukaan. :) Näkymä siis kärryistä - joskaan nollakelissä ja lumituiskussa musta hevosen takamus harmaassa maisemassa näyttää mustalta hevosen takamukselta harmaassa maisemassa. Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja ovat viikon mittaan ajaneet Blackilla ohjelman mukaisia lenkkejä ja olipa kiriapuna ollut myös vanhempi ori niin ikään kärryjen kanssa. Tänään kävimme sitten ainoastaan 6,5 kilometrin palauttelevan (ja sielua hoitavan) kävelylenkin ja Blackille onkin seuraavaksi luvassa pari vapaapäivää. Black oli oma ihana ja rauhallinen viilipyttymäinen itsensä. Kaikessa rauhassa käppäilimme rennon lenkin ja vastasatanut lumi toi kuitenkin mukavasti vastusta tähänkin treeniin. Pitkä suora peltolenkkimme vieressä on kuitenkin Blackin (ja meidän!) lemppari ja siinä ori pyysi vauhtia ja kiihdytteli pienen pätkän. Loppumatka sitten mentiin suunnitelman mukaisesti kävelyvauhtia. Blackin kasvavista taidoista mainittakoon oriimme pettäm

Sekä perjantaina että tänään lauantaina oli sekä minun että Blackin treenipäivä. Kelihän on viime päivinä ollut luminen ja pakkasasteet nollan tuntumassa. Metsätiet olivat keskiviikkoisen myrskyn jäljiltä pyryttäneet umpeen ja perjantaina pistelimmekin Blackin kanssa paikoittain miltei koskemattomassa hangessa ja mikäs siinä mennessä, kun keli on mitä parhain kengättömälle kaviolle: Pito on hyvä, eikä lumi ikävästi tierotu kavioon niin kuin kengän kanssa väistämättä kävisi. Mikään ei ole niin parasta kuin raskaan työviikon jälkeen unohtaa työt ja huolet ja istahtaa mustan kärryille ja kadota metsään. :) Vajaa 8 kilometriä myöhemmin tallin pihaan palasivat uudestisyntynyt ohjastaja ja märästä lumesta ja treenin jäljiltä lämpimästi höyryävä Black. Tänään puolestaan pyyhkäisimme hevosten luokse jo aikaisemmin aamulla. Vastuuvalmentaja oli ajamassa kuusivuotiasta ja sillä aikaa me palkolliset ;) siivosimme karsinat ja tallin. Black oli tapansa mukaan pihalla piilossa vaan innostuipa ori