Black Ice Boost

Perinteisen vuosittaisen tilinteon aika lienee nyt. Tähän vuoteen mahtui valoisia ja synkkiä hetkiä. Tavoitteita kuitenkin saavutettiin ja jopa ylitettiin ja ennen kaikkea kasvatettiin nälkää ensi vuoteen. Hevosenomistajana 3/4 enemmän tai vähemmän osaomistamistani hevosista pääsi starttiin tänä vuonna. 3/3 startanneesta juoksi rahaa. 2/3 juoksi totoon. 4/4 on sairastellut. Perussettiä siis. Blackin vuosi oli kaksijakoinen. Kovin odotuksin odoteltiin hevosta radoille jo alkuvuodesta, mutta harjoitusajossa syntynyt jännevamma murensi nuo haaveet hetkeksi. Black sai puolen vuoden kuntoutusjakson, paljon kylmäystä ja laserhoitoa ja onnettaret olivat puolellamme, kun vamma näytti paranevan. Elokuun lopussa kurasäässä ja ilman yhtä kenkää juostu hyväksytty koelähtöstartti toi yhdenlaisen saavutuksen tällekin hevoskimpalle. Ensimmäisessä startissa Forssassa oli vähän epäonneakin juoksunkulussa ja väitän edelleen sitkeästi, että ilman edelle väsyvää oltaisiin sielläkin oltu rahoilla. Hiem

Niinhän ne meillä olivat sen verran tuurit kohdillaan, että paitsi totosija, niin Porista oli tuomisina myös jonkinlainen taudinpoikanen. Keskiviikkona oli valmentaja vielä Forssin sedän kanssa juoninut sunnuntain taktiikoita. Kuski olikin Blackin edellisen startin videokirjastosta ehtinyt opiskelemaan ja, että kuulemma ehdottomasti kannattaa lähteä koittamaan Vermoon, ettei pitäis tuolla hävetä (paljon). ;) Torstaina olikin sitten Blackillä jalat tukkina, silmät sikkurallaan ja olo nuutunut - sen tietää siitäkin, ettei häntä tötteröllä porhalla tarhassa. Varsa kävi vähän ihmisten ilmoilla poikittaisel puolel Suomee ja niin sitä sitten rookieseen heti jokin virus iski. Niinpä seuraavana päivänä jouduttiin kuskillekin kertomaan, ettei se tällä meidän suurlupauksella päässyt Vermoa valloittamaan. Harmin paikka. Vaikka vähän turhaa, ni paremman puutteessa sit vaikka jossitellaan vähän. Vermo oli vihjannut Bläksän kolmossuosikikseen sanoin: "7 BLACK ICE BOOST punnersi Porissa keula

Pailla se meni niin, että kolmas kerta toden sanoi. Black väläytti jo toisella yrittämällä. Tässä oltiin pari päivää sen verran jännän äärellä, että meinasi syöminen ja nukkuminen olla koetuksella, mutta ihmeellisesti sitä aina hengissä näistä selviää. Maalikamerakuva (Kuva: porinravit.fi) Pari sanaa Paista alkuun. Sunnuntain startti tiedettiin kelin ja lähtöpaikan puolesta haastavaksi. Pieni hevonen, jolla on valtava moottori, tarvitsee pitävän radan. Kuski oli lämmitykseen tyytyväinen ja ainoa toive olikin, että jos penkki ei olisi rapainen ennen starttia. ;) Pai oli tosi pörhäkkänä jäähdyttelyssä ja esittelyringissäkin. Ekaan lähtöön rata oli vielä suhteellisen hyvä, mutta pinta liukas. Hokeissa olisi pitänyt sitten kuitenkin olla enemmän poweria, ku mitä kultakengän pienissä nastoissa. Heppa lähti hyvin, mutta pidon puute näkyi tietynlaisena varmisteluna menossa. Hieman siinä hirvitti, kun laukkoja tuli ympärillä koko ajan, mutta Pai ei niistä onneksi häiriintynyt, eikä hä

Isänpäivän aatto. Pain ravilähdön aatto. Blackin ravilähdön aatonaatto. Yllättävän levollinen mieli vielä tässä vaiheessa. Jos kehitystä on tapahtunut hevosissa, niin onneksi myös omistajassa. Siinä, missä Pain heinäkuinen koelähtö oli jotain järjettömän kamalaa, olen viime aikoina omaksi ylpeydekseni pystynyt katsomaan kuitenkin noin 80 %:a lähdöstä. Kun hevosen kanssa puuhaa ennen ravilähtöä, on silloin vain hevosta varten. Siinä vaiheessa, kun ohjat on annettu kuskille, on radan varressa odottaminen, katsominen, jännittäminen yhä se pahin. Saati sitten telkun tai TotoTV:n välityksellä katsoessa - siinä ei sohvalla istuta, jos on tuttu hevonen radalla. Ne lähdöt katsotaan seisten ja välillä vähän kurkitaan, jos uskaltaa silmät avata. Molempia siis luvassa lähipäivinä: huomenna Pai, maanantaina Black. No, jos sitten jonkinlainen kisaennakko esiintymisjärjestyksessä. Bay Pailla lähtöpaikka (10) on varmasti vähän vastaan ja nyt, kun hevosia lähtee joka puolelta, on siinä taas uut

Jälleen junassa, mutta nyt matka jo kotiin päin. Pimeetä on, vaan mieli on valoisa. Blackin eilistä starttia on katsottu videokirjastosta täältä ja tuumailtu ja tutkailtu ja analysoitu yhdessä valmentajan ja taustajoukkojen kanssa. Ensinnäkin täytyy olla ihan tyytyväinen hyväksyttyyn suoritukseen, joskin ainahan sitä muttailulle ja jossittelulle on tilaa. Aloitetaan kuitenkin alusta. Tässä keväällähän Kiisken ravitalli vaihtoi paikkaa lähemmäs Forssaa. Kun ennen oltiin aakeella laakeella keskellä peltoja, joskin todella hyvillä treenausmahdollisuuksilla varustettuna, niin nyt talli löytyy idyllisestä maalaismaisemasta valkoaitaisten tarhojen ja suojaisan metsän keskeltä - yhä niillä hyvillä treenausmahdollisuuksilla varustettuna. Talli on suuri ja toimiva ja siellä on tilaa toisenkin valmentajan hevosille niin, että kummallakin on oma, rauhallinen siipensä. Forssan ravirata on vain pienen matkan päässä ja oma ratakin löytyy. Aina sitä haluaisi toivoa, että hevonen muistaa ja tunni

En muistanutkaan, miten paljon on tunneleita junamatkalla Pieksämäeltä Tampereelle. Korvat epämukavasti lukossa vähän väliä ja muuten niin terhakka 4G joutuu taipumaan junan sukeltaessa tunneliin. Joensuusta Veeärrän kyytiin aamulla kello 7 hypänneelle raidematkaa on jonkin verran jo takana. Näin kello 11 kieppeillä vielä on reilun parin tunnin verran raiteita kulutettavana ennen kuin juna pysähtyy Humppilaan. Noo, bloggaillaan vaik sit... Jostain luin jonkun jälkikasvun kysyneen oikeaa sanaa "hevoshullulle" hakiessaan, että "onko noi ravipönttöjä?" RAVIPÖNTTÖJÄ! Loistavaa ajatuksenjuoksua tenavalta ja niin totta. Tässä sitä yks kappaletta pahimman laatuisia ravipönttöjä istuu junassa liian aikaisin heränneenä liian pitkän matkan ajan ja vain matkalla Forssaan iltaraveihin. Ilmiselvää ravipönttöyttä siis. Pyhiinvaellusmatka Blackin luo oli tältä syksyltä vielä tekemättä kaiken maailman aikataulukiireisiin vedoten. Ja vieläpä, kun pikkuinen Pai vastoin kaikkia en

3. lähtö klo 18:17 Lämminveriset tasoitusajo 2140 m p. 150 e + 20 m/ 1050 e. enintään 1200 e Etus. Suom. synt. P. 700 e. (700-350-175-105-70) Black Ice Boost, rattailla Koivusolli starttaavat lähtönumerolla 1. Pitäkeehän peukkuja!

Kun kalenteri on jo hiipinyt pitkälle lokakuun puolelle ja syyskuu jäi blogissa kokonaan välistä, on sentäs jonkinlaisen tilannetiedotuksen paikka tässä kohden. Oman elämänsä aku ankkaa Bläkkiä kohtasi sama viruspaholainen kuin niin monta muutakin raviurheilijapollea tänä syksynä. "Pieni vaisuus" paljastui sitten syyskuun alussa tehdyssä tähystyksessä sitkeäksi virustaudiksi ja kurkku oli sen verran arpeutuneella rakkulalla, että koelähtökin nähtävästi juostu taudin kourissa. Pientä kuuria siihen, kuten muillekin tallin hevosille ja niin monen muun tallin hevosille tänä syksynä. Vaan tuon jälkeen sitten kunto on ollut nousujohteinen. Valmentaja sanoi, että Black treenaa hyvin ja jos nyt pysyis tuurit ja kunto kohdillaan, niin loppukuusta starttiin. Hyvä! :) Sitä odotellessa täällä kotopuolessa olen harjoitellut raviurheilua Pain kanssa. Eka startti elokuussa oli meiltä ihmisiltä vähän suuruudenhulluutta ja pientä kevytkenkäisyyttä. Sittemmin opeteltiin vähän veriarvoista,

Oman elämänsä aku ankka Juttelin iltamyöhäisellä vielä Blackin valmentajan kanssa ja kuskiltakin sain kommentit Twitterin ihmeellisen maailman kautta, joten jatketaas vielä Blackin koelähdön tunnelmointia. Black suoritti valmentajankin mukaan koelähdössä todella hyvin. Kuskin kommentti oli puolestaan: "Ei moitittavaa" hymiön kera Twitterissä. Raskas keli suosii jaksavaa hevosta, joten kurakeli ei meitä pelottanut. Kuski oli tehnyt pitkän ja rauhallisen lämmityksen ja treenannut valmentajan pyynnöstä myös juoksuradalta lähtöä. Numerolla 6 kun joutuu voltista kääntymään vasemmalle ja tuossa paikassa kerran aikaisemmin harkkareissa oltuaan Black oli ollut vähän hämillään. Nythän startti sujui todella hyvin ja hevonen lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja ihan hyvällä tyylilläkin. Nauraen valmentaja luonnehti hevostamme "taiteilijasieluksi" ja "oman elämänsä aku ankaksi", sillä Olli Koivunen oli kertonut, että noin 500 metrin jälkeen Black oli kesk

" Se on menoa nyt ", kirjoitti valmentaja ja laittoi kuvan Blackista kuljetusautossa pari tuntia ennen koelähtöä. Ai niinko pikkasenko jännitti... kamalata tämä raviurheilu! Meidän raviurheilu, mikä Blackin kohdalla on välillä ollut ravimurheilua, saavutti kuitenkin tänään yhden etappinsa: Blackillä koelähtö suoritettu! (c) Valmentaja Koelähdön seuraaminen etänä ja mahdollisimman reaaliajassa ei ole muuten mikään helppo homma, ei käytännössä, eikä hermojen kannalta. Toto-TV ja Toto-radio olivat vielä Laivakankaan tunnelmissa. Nettisivun maaninen päivittäminen sai jo vähän tragikoomisiakin piirteitä... Juokse nyt poika, juokse, ohjasta Olli, tule tulos, tule, tule #¤¤##¤=)&%#¤...   "Hyv x" oli ensimmäinen info Blackin ravikilpailuhistoriasivuilla , sitten aika 22,8 - läpi meni, se riittää! Tulokset kertoivat, että noita hyppyjä oli vähän jokaisella koittajalla, mutta niin vain lämminverinuorisosta kaikki saivat hyväksytty-merkinnän. Väliajat 20,5/Tiffa

Hevosella on pää ylöspäin, neljä jalkaa maassa ja nenä menosuuntaan, joten nyt koetetaan jälleen: Klikkaa isommaksi ja sit tänne Peukut pystyyn, että kevättä paremmat tuurit ovat mukanamme. Ei miulla muuta. :) Jälkikirjoitus 25.8.2015: Nyt, kun ensimmäisestä järkytyksestä ja jännityksestä toipui, niin lisätääs tänne vielä tarkemmat tiedot: Jos ken ei jo hevosen tiedoista käynyt rataa kurkkimassa, niin näyttämönä Forssa 30.8.2015. Onneksi kauas on pitkä matka ja pysyn sunnuntain kotona peiton alla piilossa jännittämässä.

Valmentaja kommentoi aikaisemmin tällä viikolla, että meidän Bläksä ei ihan vielä ole siinä vireessä, mitä ennen loukkaantumistaan maaliskuussa. Tietynlainen rentous ja sellainen terävyys vielä puuttuvat. Ollaan saatu kuitenkin olla tyytyväisiä, että vammajalka ei ole oireillut ollenkaan ja hevonen on ollut kaikin puolin terve. Vajaa puoli vuotta kuitenkin mennyt, joten toivottavasti tässä kohtaa olemme onnekkaita. Blackin päivän kuntoa kuitenkin lähdettiin mittaamaan Forssan harjoitusraveihin tänään 5.8.2015. Vakioilme - liekö poika tiesi, että aikoo näyttää... (c) Valmentaja 1.30 klo 11.00 5/ 1.30 1/ 1.30 v5/ 5/ ? 1. Gincane / Peter Lindroos 1.24,3 2. Baron Stone / Jarmo Ihamäki 1.26,2 3. Scream Carambola / Pia Räikkä 1.26,2 4. Coinette / Ari Noronen 1.26,0 5. Anything For You / Mikko Huttunen 1.28,0 6. Black Ice Boost / Jouni Nummi 1.24,3 7. Cute Cat / Anssi Nurminen 1.24,3 9. Bluehill’s Storm / Tom Eriksson takaa 1.29,0 10. Victoria Beat / Terhi Jormanainen takaa

Pai - kilpailuoikeus lunastettu. Nyt puhalletaan hetki, vietetään kaikkien aikojen kunkkarit Joensuussa ja sitten kai pitäis miettiä, mitä sitä aiotaan tehdä tuolla kilpailuoikeudella. :D Ps. Black seuraa pian perässä, Forssassa ajellaan tiiviisti ratahiittejä ja jospa Blackin osalta ne vastoinkäymiset alkaisivat pikku hiljaa helpottaa.

Ravikesä on kuumimmillaan, vaikkei kelit sitä olekaan aina olleet. Miun viiden viikon loma on kohta takana: lomailtu on täysillä, muttei vedetty lonkkaa. Tähän mennessä on ollut ihan superhieno kesä ja niin hieno, ettei ole paljon tietokoneen äärellä viittiny istua. Miun henkinen kesä alkoi toki jo Elitloppet-reissusta ja hienot ravielämykset ovat sittemminkin jatkuneet. Edellisessä narisin, että jos nyt jollain turboponilla edes raveihin pääsisi, ni voi pojat ois hienoo. Ennen kuin palataan niihin jo toteutuneisiin haaveisiin, niin otetaan pari sanaa tämän blogin ykköstoivosta Bläkki-herrasta. Jännevamman ehdoilla on menty sitten maaliskuun ja nyt pikku hiljaa sitä valoa tunnelin päässä. Toinen kontrolli heinäkuun alussa (tänään) kertoi, että paraneminen on ollut - jos ei nyt täydellistä, niin hyvin lähellä sitä. Treenit ovat sujuneet myös hyvin, jalka ei reagoi ja vauhti uppoaa poikaan kuten ennenkin. Nyt sit ruuvii tiukennellaan taas, pian kaksi kertaa viikkoon hiitit, joista toin

Raviurheilun tavoitteista olen kirjoitellut useamman kerran. Itselläni tavoitteet tässä lajissa eivät koskaan ole olleet tuotto-odotukset, vaan vähäisille "sijoituksilleni" suurin vastine on ollut ehdottomasti henkisellä puolella. Tässä kohtaa voisi sanoa jopa " onneksi ", sillä parhaimmalla tahdollakaan tätä ei voi sijoitukseksi sanoa, ei ainakaan tässä vaiheessa. Välillä myös tuo henkinen pääoma on ollut koetuksella. Ja toisinaan tuo välillä on yhtä kuin koko ajan. Esimerkiksi joku aika sitten, kun tuli Blackille Välitämme toisistamme (l. itsestämme) -vakuutusyhtiöltä "eimemitäänkoskaanikinäkorvata"-päätös (kirosanoja). Tästäkin huolimatta hevosenomistajuus on ihanaa ja upeaa ja hienoa ja ihan sama oliko siitä rahasyöpöstä tulevaisuuden wannabe-menestysravurista häntäjouhi vai puoli persusta, yhtä rakas ja yhtä jännittävä on kumppanuus kimppaomistamisessakin. Siksi noita verkkoja onkin vesillä useampiakin ja näyttää siltä, että nuo Raviliiga-tyyppiset

Kun Joensuun raviradalle saatiin pitkän hiljaiselon jälkeen harjoitusravit, oli paikalla väkeä ku pipoa ja hevosia kaksi pipoa - enemmän kuin lounasraveissa konsanaan. Tänään lauantaina katokset täyttyivät, sillä paikalla oli lähemmäs 60 kavioeläintä ja näiden joukossa kaksi ponia. Neljä noista kavioista kuului meidän Paille. Ei tiennyt pikkupoika-Pai, kun aamulla kuljetusautoon käveli, että raviradalla olisi vähän eri meno kuin normaalisti. Hevosen korvat pyörivät kuin ropeli ja se hirnui tuon tuosta kuin ekaa kertaa oriutensa tajunneena. Taisi poijjaan hevosenkatsomus laajentua aika tavalla tänään. Ei tiennyt tää hevosharrastelija, miten paljon jotenkin osasi jännittää ja huolettaa ja hirvittää nämä ravit. Se lataus, kun oma hevonen on raviradalla, on ihan kamalaa ja ihan kamalan ihanaa, vaikka tänäänkin vain leikkiraveista oli kysymys. Raviurheilu on upeaa katsojallekin, mutta oma hevonen on siihen vielä + 100 .... x 1 000. Myös leikkiraveissa. Halusimme hevoselle hyvän fiilikse