Black Ice Boost

Liitävää voisi vielä vähän hypettää, sillä niin liitäväiset on yhä fiilikset eilisen opetuslähdön jäljiltä. Otetaan tähän kohtaa kuitenkin pari sanaa blogin varsinaisesta sankarista, Bläksästä. Hienosti menneen harjoistusravien jälkeen olivat fiilikset tuolloinkin korkealla. Pari hiittiä alle ja eikun nimi listaan ja Moilanen rattaille. Tai joku. Vaan sitten tuli poikaseen syysflunssa siihen malliin, että treeneihin tuli luova tauko. Verta otettiin hevosesta kahteen otteeseen ja teinkin laboratoriotutkimustulosten kanssa vähän kotiläksyjä. Muun muassa kuopiolaisen Movet-eläinlaboratorion sivuilta löytyy hevosen verenkuvan viitearvot. Selvisi muuten sekin, että se B siinä edessä tarkoittaa veri (blood), mikä osoittaa tutkimuksen lähteen: B-leuk, B-eryt... Kaikkee sitä oppii ku vanhaks elää. Itsehän en vieläkään tiedä, mikä on ihmisellä hyvä verenpaine, mutta hevosen hematologia on kohta hallussa. :) Blackin ensimmäinen veriarvojen tutkimustulos kertoi, että leukosyytit, valkosolut,

Kauniina marraskuisena iltana Joensuun ravirata kietoutui järven nostattamaan usvaan. Tosin ihan sama, vaikka olisi satanut vettä tai vihaisia akkoja, hetki ei olisi voinut olla yhtään vähemmän taianomaisempi. En tiedä, miten vinoon ravikansa seuruettamme katsoi, kun puhuimme voittajaesittelyyn menosta, valmentajan heittämisestä järveen ja shampanjapullon avaamisesta. Tarina kertoi jopa omistajattaren juhlineen myöhään yöhön jo etukäteen hevosen ravuriuran avausta. Niinpä niin, tänään se tapahtui, Liitävän suuri ensiesiintyminen, opetuslähtö, ja siitä oli syytä ottaa kaikki ilo irti. :) Lehdet kirjoittivat ja ihmiset puhuivat... Sitten viime näkevän Markus oli saanut kovakuntoisesta Liitävästä kuorittua hienon, urheilijakroppaisen nuorukaisen. Suuri liinaharja, ihana tuttu turpa seisoi katoksilla kuin olisi aina ollut siinä. Ennen starttia - tätä läsipäätä sitä on ollut ikävä! Pakkasen setä oli ajanut Liitävällä jo lämmityksen ja mielellään tuntui kyytiin istuvan toistamis

Pitkä ja raskas työviikko, matalapainetta säässä ja ihmiselossa ynnä marraskuinen musta mieliala. Joku vaipuu synkkyyteen, toinen haaveilee kaukomatkasta. Yksi sinnittelee perjantaihin, toivottaa hyvät viikonloput ja ajaa lyhyen matkan tutun tallin pihaan. Ilta jo hämärtyy, kun kaksi tuttua ja rakasta sukkaa näkyy tarhassa. Terapian aika. Siinä se möllöttää, ehkä hieman pieni, mutta silti vaikuttavan ja linjakkaan näköinen, ori. Aina valmiina ja innokkaana ihmisen kaveriksi, kärryjen eteen antamaan parastaan. Meidän Pai. <3 Tykkään kääriä kaikennäköistä, niin kuin lahjoja pakettiin ( joululahjojen kääriminen on niin parasta! ), mutta niin myös nopeita sukkajalkoja pinteleihin ja suojiin. Jep jep, hokkireikäkammoinen ilmoittautuu. Vaikkakin edessä rento lenkki ja tutuilla teillä, sivuaskeleita osaa tehdä se varmajalkaisinkin, nyt jo muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa hokkikenkään kengitetty turbomopo. Pai, joka on aina ollut arka päästään, laskee kauniin turpansa syliin, k

Osoitin viime lauantaina tukeni julkiselle liikenteelle ja kipaisin Veeärrän kyydillä Kouvolan seiskaviitosissa. Kun kerran ei hevosemme ei ollut paikalla, oli ainakin yksi omistajista katsomassa ikäluokan kovaa kärkeä Kymenlaakso-ajon finaalissa. Siinä oli Winter's Icemanillakin tekemistä ja pitkä kausi näkyi, kun takamatkalta kirittävää riitti ja kuolemasta sai tulla ja taipua loput. Hieno Speed Sniper kuittasi kasvattajansa, valmentajansa ja kuskinsa ansioksi hienon yllätysvoiton Pohjois-Karjalaan. Vaikka voittoon riitti tänä vuonna 16.1, tuli siinäkin jo eroja kärjen ja häntäpään kesken. Onhan se totta, että kauhean "valmiilta kilpahevosilta" nuo parhaat 3-vuotiaat näyttävät - tämä jotenkin konkretisoitui, kun noita Blackin ikätovereita katselin. Niillä on ajettu vuotiaasta katse horisontissa ja suurissa rahoissa ja kaksivuotiaana paineltu radalla alle 1.30. Me ollaan lauleskeltu ja lasketeltu pitkin metsäteitä, kasvatettu ja kasvettu korkeutta ja lihasmassaa - hevose