Black Ice Boost

Tänään koitti jälleen se ilonpäivä, kun oripojat pääsivät kesälaitumelle - pari päivää aikaisemmin siis kuin ihmislapset. Blackin kesälomahan tänä vuonna on minimissään, kun lomia ei uuden työsuhteen alusta ole vielä tälle kesälle juurikaan kertynyt, vaan tuolla etelän leirillä Black jatkaa valmentautumista ja onpa aika laittaa uudet kengätkin entisten kuluneiden tilalle askelta vauhdittamaan. Pyysin Sannalta, että kunhan valmentaja kiireiltään ehtii, kirjoittelisi meille jotain Blackin päivärytmistä ja valmennuksen kulusta, joten odotellaan raporttia Forsaan suunnalta. Ystävämme Liitävä siis vielä pääsi laitumelle kesän viettoon. Ja kuinkas ollakaan, järjestyihän se Liitävälle kaverikin: "Varamiespalvelusta Pai, päivää!" Pikkuinen ori on amerikkalaista rotua ja juhliipa muuten 2-vuotissyntymäpäiväänsäkin ihan piakkoin, 4. kesäkuuta. Koska tämä ori on suureen suomenhevoseen verrattuna aikamoisen miniskidi, kutsuttiin uutta tulokasta toverillisesti Kirpuksi tai suomalaisitt

Blackin ollessa kaukana kaukana kaukana, hevoseton arkeni kaipasi hieman kohennusta. Siispä heti, kun arkiset kiireet hellittivät, suuntasin kameroineni tutuille nurkille. Ja kukapa sieltä löytyikään!   Voi vitsi, miten oli tämäkin tuttu kaveri ehtinyt parissa viikossa jälleen komistua! Liitävältä oli hävinnyt viimeisetkin talvipörröt ja tykkään kyllä älyttömän paljon tuosta suomenhevosen tummanrautiaasta väristä. Tuo kuva ei tee edes ihan täyttä oikeutta kiiltävälle värille, jossa on mukavasti pieniä laikkuja - kesä-Liitävä on papurikko! Kun Black lähti maailmalle, oli Liitävä alkuun kuulemma kovastikin kaivannut kaveriaan. Sen lisäksi, että ilmassa oli pientä apeutta, oli Liitävä jekkuillut myös kaikkea pientä, mm. keksinyt, kuinka tarhasta pääsee pois. Eipä sillä, tämä kaveri ei karkaa, korkeintaan tuoreen ruohon pariin pihanurmelle tai kauraämpäreitten luo talliin. Veikeä tyyppi! Kotimaisemissa Liitävä on jatkanut omia treenejään tutuilla metsäteillä ja siellä kovasti odotel

"Nyt poika saunoo, se kylpee, se laulaa ja huutaa kannusta samppanjaa. Meidän poika on tullut kotiin. Nyt poika saunoo, se valvoo se riekkuu ja rällää, katseella mällää. Meidän poika on tullut kotiin..."   Juu ei, ei tullut kotiin kiekkokulta, eikä edes pronssi (saakeli), vaan tuo otsikon poika, mustanruunikko lämminverinen oripoikamme voisi lauleskellakin noilla laulun sanoilla. Nykyään forssalainen Black on siis jo kohta parin viikon ajan ihmetellyt uusia maisemia ja treenitahdilla joka toinen päivä mennään. Talli ja tallikaverit alkavat jo olla tuttuja, vaan Sanna-valmentajan mukaan radalle mennessä malttaa Black vielä huutaa ja morjestella jokaiselle vastaantulijalle ja ratatallin tarhailijoille. Tosin tämä meidän kotikonnujen Vastuuvalmentaja totesi mielestäni osuvasti: hevonen seuraa vain skarppina ympäristöä! Silloin on vireystila ja into kohdillaan, kun jaksaa vielä hirnua. Sanna puolestaan sanoi, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja tosiaan vasta pari viikkoa tak

Terveiset Blackiltä Forssasta! En saanut oriittamme puhelimeen, joten soittelin valmentaja-Sannalle ja kuulemma hyvää kuuluu. Black on alkanut kotiutumaan ihan mukavasti ja on tarhassakin jo rauhallisempi, kun ei ihan kaikkea tarvitse enää pällistellä tai saati sitten joka hetki ilmoittaa olemassaolostaan hirnumalla. Havaittavissa olevasta pienestä "isottelusta" huolimatta Black on maailmallakin ollut se sama kiltti poika, mitä kotiympyröissä. Viikonlopun maisemaan totuttelun jälkeen Sanna oli valjastanut Blackin tänään ensimmäistä kertaa kärryjen eteen ja näin oriimme oli saanut ensikosketuksensa Forssan Pilvenmäen ravirataan. Tietenkin mainokset olivat kovin erilaiset kuin kotimaisemissa, raviradalla ehdottomasti enemmän hevosia kuin täällä meidän suunnalla ja reitti radalle kovinkin erilainen kuin kotikulmien pienet metsätiet, mutta Black oli ainakin valmentajan sanojen mukaan käyttäytynyt asiallisesti. Pienet säikkymiset ja pällistelyt kuuluvat vain asiaan ja mahdollis

Tunnistatko paikan? Niin siinä vain kävi, että varsasta on kasvanut hyvännäköinen ravurinalku ja, kuten puheissa on ollut, on aika vaihtaa tutut ja pienet kotiympyrät hieman suurempiin. Vaihtoehtojen seulonnan, huolellisen pohdinnan ja suositusten jälkeen päädyimme valmentajaan, jonka kotirata on juurikin tuo kuvassa oleva: Black on saapunut Forssaan! (Kuva: www.pilvenmaki.fi ) 8.5.2013 alkaen Black Ice Boostin valmentajana toimii Sanna Kiiski. Sannalla on valmennuksessaan ennen viimeisimpiä lisäyksiä 14 ajohevosta, joista osa vanhempia, osa nuorempia. Valmentaja on hyvän iskuryhmänsä kanssa saanut hoidon ja kärsivällisyyden kautta uutta vauhtia hevosista, jotka aikaisemmissa paikoissa ovat saattaneet olla hieman rikkikin. Myös uusia toivoja on kasvamassa neljän tänä keväänä syntyneen varsan myötä. Niin, ja onhan valmennuksessa yksi Lintumaan heppakin! :) Sannan valmennustalli on aivan Forssan raviradan tuntumassa. Ratatallista ei kuitenkaan ole kyse, vaan mäen päällä om

Perjantaina aamusta kävimme oikein mukavalla ajolenkillä auringon paistaessa. Liitävä ja Vastuuvalmentaja kulkivat omia omia polkujaan ja me omiamme. :) Hevosella oli mukavasti virtaa ja, koska tie oli kuivempi ja hyvässä kunnossa, sai Black ravailla useamman kilometrin putkeen. Lenkkimme deadline oli eläinlääkärin ilmoittama saapumisaika "suurinpiirteinsillävälillä". Ehdin kuitenkin vielä oikein kunnolla harjailla ja puunata ajolenkin jälkeen pölyisen ja valjaiden alta hikisen, mutta kuitenkin pesun jäljiltä aikaisempaa puhtaamman, oriimme. Harjakin tuli selvitettyä pitkästä aikaa ja selvisihän se, kun nippukaupalla jouhia tarttui kampaan. Hello Sunshine Ennemmin tai myöhemmin on hyvä kurkistaa myös varsan suuhun. Eläinlääkärin visiitti oli siis sovittu perjantaiksi, kun vappuaattona ei raviradan klinikalle aikojen puolesta sopinut. Pian Black olikin jo rentoa poikaa, sillä ensimmäisestä hammaslääkärikerrasta päädyttiin tekemään pojalle mukava pienen rauhoittavan my