Forssan poika huutelee ja treenailee
"Nyt poika saunoo, se kylpee, se laulaa ja huutaa kannusta samppanjaa. Meidän poika on tullut kotiin. Nyt poika saunoo, se valvoo se riekkuu ja rällää, katseella mällää. Meidän poika on tullut kotiin..."
Juu ei, ei tullut kotiin kiekkokulta, eikä edes pronssi (saakeli), vaan tuo otsikon poika, mustanruunikko lämminverinen oripoikamme voisi lauleskellakin noilla laulun sanoilla.
Nykyään forssalainen Black on siis jo kohta parin viikon ajan ihmetellyt uusia maisemia ja treenitahdilla joka toinen päivä mennään. Talli ja tallikaverit alkavat jo olla tuttuja, vaan Sanna-valmentajan mukaan radalle mennessä malttaa Black vielä huutaa ja morjestella jokaiselle vastaantulijalle ja ratatallin tarhailijoille. Tosin tämä meidän kotikonnujen Vastuuvalmentaja totesi mielestäni osuvasti: hevonen seuraa vain skarppina ympäristöä! Silloin on vireystila ja into kohdillaan, kun jaksaa vielä hirnua. Sanna puolestaan sanoi, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja tosiaan vasta pari viikkoa takana, niin eikös tuon tuosta luulisi tasoittuvan. Muille huudellessaan Black on treenilenkillä saattanut toisinaan keskittyä enemmän kuulumistenvaihtoon kuin työntekoon, mutta tietynlainen rento letkeys on meistä tässä vaiheessa vain hyvästä. Sitten, kun alkaa treeni koveta ja hevoselta aletaan odottaa enemmän panostusta, alkaa rentokin kaveri terävöityä kummasti. Sitä ennen Black saa puolestamme opetella vaikka kaikki Pilvenmäen mainoskyltit ulkoa. Eipähän tarvitse ihmetellä sitten, kun mennään lujaa kilpailusuuntaan.
Black-poika siis laulaa ja huutaa. Nykyisin hevosille on myös omia saunoja. Pitää kysyä, josko Black pääsisi sellaiseen joskus. Shampanjat jätetään kuitenkin odottamaan hetkiä tulevia.
Juu ei, ei tullut kotiin kiekkokulta, eikä edes pronssi (saakeli), vaan tuo otsikon poika, mustanruunikko lämminverinen oripoikamme voisi lauleskellakin noilla laulun sanoilla.
Nykyään forssalainen Black on siis jo kohta parin viikon ajan ihmetellyt uusia maisemia ja treenitahdilla joka toinen päivä mennään. Talli ja tallikaverit alkavat jo olla tuttuja, vaan Sanna-valmentajan mukaan radalle mennessä malttaa Black vielä huutaa ja morjestella jokaiselle vastaantulijalle ja ratatallin tarhailijoille. Tosin tämä meidän kotikonnujen Vastuuvalmentaja totesi mielestäni osuvasti: hevonen seuraa vain skarppina ympäristöä! Silloin on vireystila ja into kohdillaan, kun jaksaa vielä hirnua. Sanna puolestaan sanoi, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja tosiaan vasta pari viikkoa takana, niin eikös tuon tuosta luulisi tasoittuvan. Muille huudellessaan Black on treenilenkillä saattanut toisinaan keskittyä enemmän kuulumistenvaihtoon kuin työntekoon, mutta tietynlainen rento letkeys on meistä tässä vaiheessa vain hyvästä. Sitten, kun alkaa treeni koveta ja hevoselta aletaan odottaa enemmän panostusta, alkaa rentokin kaveri terävöityä kummasti. Sitä ennen Black saa puolestamme opetella vaikka kaikki Pilvenmäen mainoskyltit ulkoa. Eipähän tarvitse ihmetellä sitten, kun mennään lujaa kilpailusuuntaan.
Black-poika siis laulaa ja huutaa. Nykyisin hevosille on myös omia saunoja. Pitää kysyä, josko Black pääsisi sellaiseen joskus. Shampanjat jätetään kuitenkin odottamaan hetkiä tulevia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille