Hammaskeijulle töitä

Perjantaina aamusta kävimme oikein mukavalla ajolenkillä auringon paistaessa. Liitävä ja Vastuuvalmentaja kulkivat omia omia polkujaan ja me omiamme. :) Hevosella oli mukavasti virtaa ja, koska tie oli kuivempi ja hyvässä kunnossa, sai Black ravailla useamman kilometrin putkeen. Lenkkimme deadline oli eläinlääkärin ilmoittama saapumisaika "suurinpiirteinsillävälillä". Ehdin kuitenkin vielä oikein kunnolla harjailla ja puunata ajolenkin jälkeen pölyisen ja valjaiden alta hikisen, mutta kuitenkin pesun jäljiltä aikaisempaa puhtaamman, oriimme. Harjakin tuli selvitettyä pitkästä aikaa ja selvisihän se, kun nippukaupalla jouhia tarttui kampaan.

Hello Sunshine

Ennemmin tai myöhemmin on hyvä kurkistaa myös varsan suuhun. Eläinlääkärin visiitti oli siis sovittu perjantaiksi, kun vappuaattona ei raviradan klinikalle aikojen puolesta sopinut. Pian Black olikin jo rentoa poikaa, sillä ensimmäisestä hammaslääkärikerrasta päädyttiin tekemään pojalle mukava pienen rauhoittavan myötä. Kieltämättä itsellekin kelpaisi samankaltainen transsi ennen omaa hammaslääkäriä...

Rauhoitus olikin paikallaan, sillä oikealle puolelle ylös oli puhjennut sudenhammas. "Sudenhampaat ovat jäänne ensimmäisestä poskihampaasta. Se on ylimääräinen hammas hevosen suussa ja voi olla hyvin kivulias. Sudenhampaat puhkeavat ylhäälle yleensä 70% hevosista ja alhaalle 0,1% hevosista. Yleensä sudenhampaat puhkeavat 6-12kk:den ikäiselle hevoselle." (Lähde: www.hevoseni.fi/hammashuolto). Puhjennut sudenhammas taisi selittää osaltaan myös hevosemme ajoittaisen vinouden: Löysin ohjin, kepeällä kädellä menee suoraan, mutta sekki kiinni, kunnon tuntumalla kääntyy pää vinoon. Toiselle puolelle hammas ei ollut vielä puhjennut, mutta ell sanoi sen kuitenkin todennäköisesti jonkin ajan kuluessa puhkeavan, joten sitä kannattaa seurata. 

Tuo jo puhjennut ilkimys päätyi siis poistettavaksi samantien ja melkoinen ilkimys se olikin, sillä ell sai tehdä ihan urakalla töitä hampaan irrottamiseksi. Tuota katsellessa tuli mietittyä, ettei haluaisi oman viisaudenhampaan kanssa pitää kiirettä, sen verran hurjalta meno näytti. Vaan hevosen olo oli rauhotettuna mukava ja lähtihän se hammaskin lopulta! Hammashoito viimeisteltiin hampaiden raspauksella. 

Tokkuraisen hevosen vointia seuratessa ehti pesemään tallin seinät verestä ja myös lihansyöjältä näyttävän Blackin veriset suupielet. Olisi tehnyt mieli jollakin keinolla harjata vielä hampaat puhtaaksi, mutta muutenkin jo valmentajat minua hulluksi katsoivat. Niinpä tyydyin vain rapsuttelemaan rentoa hevostamme ja hieroin ja silittelin ja pyytelin anteeksi, että olin keksinyt tällaisen eläinlääkäritempauksen hevosen kiusaksi. Uninen Black vain hankasi päätään minuun. Vastuuvalmentaja raportoi hevosen toipuneen hyvin ja illemmasta ruokakin maittoi entiseen malliin. Hyvä siis, että tämäkin keikka tuli nyt tehtyä ja kiusaava sudenhammas tuli poistettua. Operaatio toi kuitenkin pari vapaapäivää Blackille näin viikonlopun ratoksi.

Kameran muistikortille on jossain vaiheessa tallentunut loppukevennysmateriaalia tähän malliin:

(Klikkaa suuremmaksi.)

Ps. Sudenhammas on tallella. Aion laittaa sen tyynyn alle ja hammaskeiju saa luvan tuoda hevosen starttien myötä muutamia satoja tuhansia Blackin tilille.