Pohjois-Karjalan poika lähti maailmalle

Tunnistatko paikan?

Niin siinä vain kävi, että varsasta on kasvanut hyvännäköinen ravurinalku ja, kuten puheissa on ollut, on aika vaihtaa tutut ja pienet kotiympyrät hieman suurempiin. Vaihtoehtojen seulonnan, huolellisen pohdinnan ja suositusten jälkeen päädyimme valmentajaan, jonka kotirata on juurikin tuo kuvassa oleva: Black on saapunut Forssaan! (Kuva: www.pilvenmaki.fi)

8.5.2013 alkaen Black Ice Boostin valmentajana toimii Sanna Kiiski. Sannalla on valmennuksessaan ennen viimeisimpiä lisäyksiä 14 ajohevosta, joista osa vanhempia, osa nuorempia. Valmentaja on hyvän iskuryhmänsä kanssa saanut hoidon ja kärsivällisyyden kautta uutta vauhtia hevosista, jotka aikaisemmissa paikoissa ovat saattaneet olla hieman rikkikin. Myös uusia toivoja on kasvamassa neljän tänä keväänä syntyneen varsan myötä. Niin, ja onhan valmennuksessa yksi Lintumaan heppakin! :)

Sannan valmennustalli on aivan Forssan raviradan tuntumassa. Ratatallista ei kuitenkaan ole kyse, vaan mäen päällä omassa rauhassaan sijaitsee upea tallirakennus, jolle raviradan läheisyys tarjoaa loistavat puitteet. Tämä oli meille Blackin omistajille valmentajan ammattitaidon lisäksi yksi tärkeimmistä valintakriteereistä, ettei hevosemme (Kyllä! Sen meijänpikkukullanmurun) tarvitse olla yksi ratatallin hevosista, vaan se saa yksilöllisen hoidon, valmennuksen ja rauhallisen, pienemmän tallin, missä ajovuoroa ei ole odottamassa viisikymmentä muuta hevosta. Ja mitä tässä olen kuluneiden viikkojen aikana ehtinyt Sannan kanssa jutella ja ajatuksia vaihtaa, niin emme olisi voineet paremmin valita!

Kotimaisemissa Black pyörähti viimeiset lenkit maanantaina ja tiistaina. Ajoin itse maanantaina sellaisen matovauhtisen lenkin siinä toivossa ja harhaluulossa, että jospa se ei koskaan loppuisi. Valmentajat viimeistelivät varsan huippukunnon tiistaina ja keskiviikkona Black saikin huilata tulevaan matkaan valmistautuen.

Pohjois-Karjalan poika valmiina matkaan,
helatorstain aamu klo 5 aikoihin

Joko mennään?

Eipä osannut poika varmaan arvata, minne matka vie, kun aamusella traileriin asteli. Jännitin etukäteen kovasti, miten tuo reilun 500 kilometrin matka sujuu, vaan huoleni oli turha. Black käyttäytyi kopissa rauhallisesti ja oli kerrassaan mainio matkustaja. Taukopaikoille pariin otteeseen pysähtyessämme Black hirnui kuuluvasti kopissa ja tervehti uusia paikkoja.

Tämä odotti meitä perillä. VAU!

Ja suloisia tapauksia viereisessä tarhassa.

Black viritteli jälleen äänijänteitään, kun peruuttelin hevosen pois kopista. Tallin käytävää pitkin tepasteli komea ori, joka kotimaisemista uutta taustaa vasten näytti minunkin silmiini suurelta. Black pääsi karsinaan tutustumaan uuteen kotiinsa ja näytti heti siltä kuin olisi kotonaan. Lähellä on nyt paljon uusia hevosia ja tietenkin tammoja, joille täytyy huudella vähän väliä. Maalaispojalla toki alkuun myös hieman opittavaa, sillä Black ensi töikseen kuopsutteli ja piehtaroi oljet karsinan reunoille, täytti vesiämpärin oljilla ja keskittyi syömään niitä. Heinääkin toki olisi tarjolla, vaan pureskellaan nämä pehmusteet ensin...

Black uudessa karsinassa

Black kuin kotonaan

Eihän tuo valmentajakaan tainnut pahaa tykätä uudesta tulokkaasta - tai ei ainakaan lähettänyt samantien takaisin... Loimen alta kuoriutui kiiltävässä karvassa (juu, pestiin ja hangattiin edellisenä päivänä) ja hyvässä kunnossa oleva ori, joka saa nyt muutaman päivän kaikessa rauhassa tutustua uusiin maisemiin ja uusiin kavereihin.

Soittelin Sannalle ja kysyin, kuinkas Blackin ensimmäinen vuorokausi uudessa paikassa on sujunut. Sanna kertoi, että hyvin on mennyt ja Blackille ruoka maistuu. Tämän päivän Black on viettänyt tarhassa energiaansa purkamassa ja on kuulemma hirnunut kohta äänensä käheäksi. Niin paljon kavereita, joille morjestella ja tyttöjä, joita hurmata! Tämän viikonlopun Black saa vielä huilta, vaan maanantaille on suunnitelmissa ensimmäinen ajokerta ja emmeköhän me sitten saa kuulla, mitä valmentaja tuumaa valmennettavastaan. Jatkossa saamme lukea Sannan valmennusterveisiä myös tästä blogista ja tietenkin Blackin kuulumisia tulen kirjoittelemaan ihan entiseen malliin.

Black pärjäilee hyvin uudessa kodissaan ja haikeudesta huolimatta sai turvallisin ja hyvillä mielin jättää Blackin hienoon paikkaan ja hyviin käsiin. Vilkutelkaahan Forssan kävijät mäen päälle meidän mustalle oriillemme ja minä puolestaan alan suunnittelemaan seuraavaa "etelänmatkaa" Pilvenmäen suunnalle.

"Tiesin, vaikka maan ääriin minä kulkisin,
ei yksi jää mun mielestäin."