Black Ice Boost

Vuoden vaihtuessa uuteen on yleensä tapana vielä hetkeksi kääntää katseet taaksepäin kuluneeseen vuoteen. Mitäpä merkittävää, sykähdyttävää, ikimuistettavaa vuodesta jäi käteen - tai niin kuin tässä tapauksessa - kavioon? Blackin vuosi 2012 Alkuvuodesta Black sai valjaat selkäänsä ensimmäisen kerran. Ori on aina ollut helppo käsitellä ja luottaa ihmiseen, joten valjastus ja ensimmäiset ohjasajot sujuivat ilman suurempia ongelmia. Noihin aikoihin myös minä sain tutustua nuoriherra Black Ice Boostiin, ja jos tämä ei välttämättä Blackin vuoden huippuhetkiin kuulukaan, niin sellainen se on ehdottomasti minulle. Kevättalvella ikätoveri Liitävä muutti Blackin kaveriksi. Ensimmäiset kerrat yhdessä tarhassa olivat vauhdikkaita ja hurjannäköisiä, vaan siitäpä lähtien kaverukset ovat olleet erottamattomia. Kesän ja syksyn Black vietti kesälaitumella. Yhdessä Liitävän kanssa pidettiin kuntoa yllä ja hyttyset kaukana kirmaamalla suuren suurella laitumella. Kesästä (sateesta!) saat

Tänään Black pääsi hieman pidemmälle lenkille ja saimmepa rauhallista metsätien pätkää päästellä vähän lujemminkin kuin mitä peltoradalla ehtii (tai on edes järkevää) kiihdyttää. Ja täytyy sanoa, että tämän päivän ajeluun kiteytyi ne haaveet idyllisestä sunnuntaiajelusta metsän hiljaisuudessa luonnosta ja mustan oriin kyydistä nauttien - sitä ihan melkein unohti, että kyseessä on oikesti treenistä ja mikäpä sen mukavampaa! Ensin oli Liitävän treenivuoro. Oppisopimusvalmentaja ajeli varsalla muutaman kiekon peltoradalla ja pienen pätkän metsätietä siihen päälle. Liitävän valmennuksellahan ei vielä kiireellisiä tavoitteita ole, sillä kakara on kuitenkin vasta kääntymässä 2-vuotiaaksi ja suomenhevosilla kehitysvauhti on hieman lämminveristä toveriaan hitaampi. 3-vuotiaana alkaa Liitäväkin olla jo kova sana, vaikka onhan hevonen jo nytkin nuoresta iästä huolimatta melkoisen kookas ja vahva ja mainittakoon myös, että erittäin kylmäpäinen. Auton mallikkaasta ja rauhallisesta ohitukses

Kimpanvetäjän velvollisuutena on pitää yhteyttä hevosen ja kimpan sidosryhmiin, kuten treenariin... ehheh. Siispä pirauttelin iltani ratoksi Oppisopimusvalmentajalle, jonka tiesin tänään käyneen ajamassa hevoset. ( Saamarin työelämä, kun sitoo minut arkisin valoisaan aikaan pois hevosten luota... ) Kyselin siis kuulumiset ja hyvää kuului. Keli oli lauha ja muutaman sentin lumikerros taikoi tuoreita jälkiä pellolle. Blackin kanssa on menty peltolenkkiä pari kierrosta ja muutama kierros myös hangessa vedättäen. Nyt sitten suurella ylpeydellä kerron, että poikasemme on selättänyt aikaisemmin kovasti pelottavana koetun umpihangen ja käveli kuulemma hankeen ihan muina hevosina! Voi persus, kun poijjaalla kohta vieläkin komiammat lihakset persuksissa! Siinä se voima kasvaa ja meitä kärryillä istujia kun on joka sorttia, niin valmennus ja vastus monipuolistuu ihan itsestään. Huominen on vapaapäivä ja Black valjastetaan viimeisen kerran tänä vuonna todennäköisesti 30. päivä sunnuntaina. Uu

Se olis niinku joulu juhlittu ja tässä parhaillaan tapaninpäivä. Tapaninpäivään kuuluvat tietysti myös erilaiset perinteet, joista hassuin lienee se, että aamuvarhaisella käydään laittamassa naapurin sauna lämpiämään, mutta naista ei saa kohdata ensimmäiseksi. :) No, naapurin sauna jäi tänään lämmittämättä ja samoin tapanintanssit jäi välistä, koimme kuitenkin ehdottomasti mieluisimman tapaninpäivän perinteen: tapaninajelun - ja tottakai hevosella! Mietiskelin tässä, että liekö lapsuuteni tapaninpäivät tähän asti ovat menneet kokonaan ilman hevosajelua eli johan se oli korkea aika! Otimme sitten vahinkoa takaisin sen verran, että varmuudeksi ajettiin kolmea hevosta. Elää saa niin riemullisen hetken se, ken tekee reippaan rekiretken... Bla ck tai si myös päästä ensimmäiselle tapaninajelulleen ja sen ori aloittikin komealla tanssilla, kun naap urin ruuna samaan aikaan meni t alon ohi aisakello kilkattaen. Joululevon jälkeen riitti intoa Blackillakin ja varsinkin, kun meillä oli

Nosta, orhi jalkaa, rekiretki alkaa, helkkää tiu’ut pienet, iloiset. Tähti kirkas hohtaa,sinne matka johtaa, missä loistaa valot lämpöiset. Elää saa niin riemullisen hetken se, ken tekee reippaan rekiretken Orhi, parhaas koita! Soita, tiuku, soita hilpeät ja hauskat sävelet! Orhin vauhti kiihtyy, reessä kyllä viihtyy. Käsi käteen eksyy, tottakai! Tiuku kalkkaa, kilkkaa, väsymystä pilkkaa, joka hetki on kuin sunnuntai. Orhi puistaa harjaa, taivaan tähtikarjaa kuuhut kirkas yössä paimentaa. Juokse, hepo, juokse kotimökin luokse! siellä lämmin liesi odottaa. Sävellys: Toivo Kärki . Sanat: Reino Helismaa  

Black sai joululahjansa etukäteen, kun tämä tonttu kiikutti maanantaina hevosille tarhaan punaisen pallon! Liitävä - Litti-lempinimellä myös toisinaan kutsuttu - on omannut selvästi piileviä jalkapalloilijan kykyjä, sillä ori hoksasi heti, mistä on kyse. Eikun pallolle vauhtia ja perään! Hetken hämmästelyn jälkeen myös Black retuutti palloa kuin vanha tekijä. Lahja taisi olla pojille mieluinen ja onpahan puuhaa tarhassa, ettei tarvitse vesiastian kanssa telkuta. Riemua riitti katselijoillekin poikien futispeliä selostaessamme. Ja ettei ihan leikiksi mennyt, niin olihan meillä ajopäiväkin. Tällä kertaa Vastuuvalmentajan kanssa kahteen pekkaan laiteltiin Black valjaisiin ja tiemme vei kohti peltorataamme. Black tuntui ohjiin kovin innokkaalta ja sehän on vain hyvä juttu se. Filosofiamme mukaan hevosta treenataan niin, että sillä on hyvä mieli ja aina jää vielä jotain annettavaa eli liian tiukoille ei saa mennä. Radamme lyhyemmät suorat tuntuvat olevan kovastikin Blackin miel

Tänään pääsimme treenaamaan jo viime talvesta tutulle "maaseuturaviradallemme". Sivullisen silmiin se saattaa näyttää traktorilla pellolle ajetulta ringiltä, mutta minulle ja Blackille se oli tänään maailman paras harjoitusravirata. Kelikin oli mitä mainioin: noin kymmenen pakkasastetta, taivas selkeä, jopa hieman aurinkoinen. Pieni miinus talvisesta tuulenvireestä, mutta tänään myssy lepatti ihan vauhdistakin, eikä vain tuulesta. Tässä treenin jälkeen nautitaan heinistä tarhassa. Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja korkkasivat harjoitusradan Liitävän kanssa ja oli kuulemma ori tarjonnut takasiaan pariin otteeseen protestina metsästäjille ja heidän autoilleen, jotka-eivät-aina-ole-olleet-tuossa-kohden. Potkuremmistä ollaan montaa mieltä, mutta näillä nuorukaisilla opetusvaiheessa se on ollut tarpeen ja ennen kaikkea se on ollut turvallisuustekijä hevosellekin. Jälki voisi olla ikävää, jos konin koipi lipsahtaa aisan väärälle puolelle. Hieman myöhemmin minä ja

Itsenäisyyspäivän ajopäivästä Black ja Liitävä ovat saaneet palautua kunnolla ja lomailu hieman myös vielä jatkuu, sillä pojat saivat ensimmäisen rokotuksen maanantaina. Toinen perusrokote annetaan varsoille noin kuukauden kuluessa ensimmäisestä rokotuksesta ja tämän jälkeen ravihevoset on rokotettava vähintään vuoden (enintään 365 vrk) välein. Näin on määritelty myös Hippoksen sääntöihin ja vain rokotusohjelman mukaisesti rokotetuilla ravihevosilla on kilpailuoikeus. Tässä mielessä siis Black Ice Boostin ravuriura etenee suunnitelman mukaisesti... ;) Kuva 6.12.2012: Tässä halataan kaveria! Kävinkin tänään hevosten luona. Black ja Liitävä köpöttelivät tarhasta hörähdellen vastaan. Tai no, Black hörähteli. Liitävä on liian kova jätkä osoittamaan kiintymystä, vaikka oikeasti tykkää hurjasti hellittelystä. Tallin puolella punarautiaskin hörähteli, mutta siinä äänessä taisi kuulua enemmän käsky kauroille kuin aito ilahtuminen varsojentaputtelijan näkemisestä. Talvi oli tuiskuttanu

Unohduin television ääreen tänään - kuinkas muutenkaan kuin Ravisuoran pariin. Olen oppinut eläytymään ja samaistumaan noihin television kautta välittyviin hetkiin katsellessani kaikkensa antavaa, loistavan kilpailupään omaavaa hevosta tai sitä, joka viimeisellä sadalla metrillä laukkaa voittonsa tai sitä, joka loistavan juoksun jälkeen taipuu turvan mitalla kakkoseksi tai sitä, joka tulee maaliin viimeisenä. Mainitsin jo aikaisemmassa kirjoituksessani kimpanvetäjien koulutuksesta erään mieleeni jääneen asian: raviurheilu tarjoaa jännittävimmät ja elämyksellisimmät hetket silloin, jos ne voi elää oman hevosen kautta. Nuo sykähdyttävät hetket radan varrella oman hevosen juostessa ovat vielä edessä päin - jos hyvin käy ja radoille todellakin päästään. Katsellessani kuvaruudun välityksellä toisten ainutkertaisia hetkiä jäin miettimään, että jos jännitän jo niitäkin tähän malliin, miten ihmeessä pärjään, jos kaikkensa antava, maalisuoralla laukkaava, niukka kakkonen tai maaliin viimeisen

Hrrr... TALVI! Juu-u, on kylmä, mutta ihan aikuisten oikeesti niin ihanata! Talvi-ihminen on vihdoin saanut talven. Pakkanen on sirotellut kuuraansa kauniisti puihin ja peltoihin, ikkunoihin ja puupintoihin, iltaisin meitä tervehtii taivas täynnä tähtiä, hevosten turpakarvat jäätyvät suloisesti, askeleet narisevat lumisella tiellä ja kärryssä on ihmisen persus ihanasti jäässä! Kärryssäpä hyvinkin, sillä Vastuuvalmentaja ilmoitti talven treenikauden alkavan ja tämä, jos mikä, toi mukavan ja odotetun muutoksen itsenäisyyspäivän lukujärjestykseen. Säätietäjien ennustama kirpakka -15 astetta tosin vaihtui kirpakkaampaan reilun -20 asteen pakkaseen, vaan ketä se muka pelotti - talvesta tykkäys on pitkälti pukeutumiskysymys! Siispä pari, kolme, neljä kerrosta vaatetta niskaan ja tallille mars! Rekikeli ei aivan vielä ollut, sillä reen jalakset nostivat soratien kivet lumen päälle. Tämän saivat Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja todeta pyöräytettyään lyhyen lenkin tallin itseoik

Se olis sitten ystävät kuulkaa joulukuu ja onneksemme myös talven pakkaset ovat muistaneet ilmaantua näihin maisemiin! Pakkasten tuleminen meinaa peltopohjien jäätymistä hevosta kestäväksi, mutta sen lisäksi myös sitä, että varsojen oli aika muuttaa takaisin kotitalliin. Siispä torstaina me Vastuuvalmentajan ja Oppisopimusvalmentajan kanssa tuumimme talvisen tuulen jäätäessä keliä entisestään, että näppärimmin saadaan pollet pihaan pellon poikki. Mihis me nyt traileria, kun meillä on pari toimivaa varsaa ja riimut? Matkaa ei tullut kuin muutama sata metriä ja matkaseuranamme oli myös pari lumipukuun pukeutunutta jänistä. Laitumen takaa metsätien päästä sähkölanka laskettiin alas ja talutimme varsat langan yli. Käsittelyyn tottuneet innokkaat karvakorvat kävelivät kuuliaisesti perässä, mutta olipa lysti huomata, kun vielä laitumen puolella kuljettiin rennosti riimun jatkona, niin turvan siirtyessä laitumen rajojen ulkopuolelle, alkoivat korvat pyöriä ja oriit pärskyä - seikkailu! Ilma