Black Ice Boost

Niinhän ne meillä olivat sen verran tuurit kohdillaan, että paitsi totosija, niin Porista oli tuomisina myös jonkinlainen taudinpoikanen. Keskiviikkona oli valmentaja vielä Forssin sedän kanssa juoninut sunnuntain taktiikoita. Kuski olikin Blackin edellisen startin videokirjastosta ehtinyt opiskelemaan ja, että kuulemma ehdottomasti kannattaa lähteä koittamaan Vermoon, ettei pitäis tuolla hävetä (paljon). ;) Torstaina olikin sitten Blackillä jalat tukkina, silmät sikkurallaan ja olo nuutunut - sen tietää siitäkin, ettei häntä tötteröllä porhalla tarhassa. Varsa kävi vähän ihmisten ilmoilla poikittaisel puolel Suomee ja niin sitä sitten rookieseen heti jokin virus iski. Niinpä seuraavana päivänä jouduttiin kuskillekin kertomaan, ettei se tällä meidän suurlupauksella päässyt Vermoa valloittamaan. Harmin paikka. Vaikka vähän turhaa, ni paremman puutteessa sit vaikka jossitellaan vähän. Vermo oli vihjannut Bläksän kolmossuosikikseen sanoin: "7 BLACK ICE BOOST punnersi Porissa keula

Pailla se meni niin, että kolmas kerta toden sanoi. Black väläytti jo toisella yrittämällä. Tässä oltiin pari päivää sen verran jännän äärellä, että meinasi syöminen ja nukkuminen olla koetuksella, mutta ihmeellisesti sitä aina hengissä näistä selviää. Maalikamerakuva (Kuva: porinravit.fi) Pari sanaa Paista alkuun. Sunnuntain startti tiedettiin kelin ja lähtöpaikan puolesta haastavaksi. Pieni hevonen, jolla on valtava moottori, tarvitsee pitävän radan. Kuski oli lämmitykseen tyytyväinen ja ainoa toive olikin, että jos penkki ei olisi rapainen ennen starttia. ;) Pai oli tosi pörhäkkänä jäähdyttelyssä ja esittelyringissäkin. Ekaan lähtöön rata oli vielä suhteellisen hyvä, mutta pinta liukas. Hokeissa olisi pitänyt sitten kuitenkin olla enemmän poweria, ku mitä kultakengän pienissä nastoissa. Heppa lähti hyvin, mutta pidon puute näkyi tietynlaisena varmisteluna menossa. Hieman siinä hirvitti, kun laukkoja tuli ympärillä koko ajan, mutta Pai ei niistä onneksi häiriintynyt, eikä hä

Isänpäivän aatto. Pain ravilähdön aatto. Blackin ravilähdön aatonaatto. Yllättävän levollinen mieli vielä tässä vaiheessa. Jos kehitystä on tapahtunut hevosissa, niin onneksi myös omistajassa. Siinä, missä Pain heinäkuinen koelähtö oli jotain järjettömän kamalaa, olen viime aikoina omaksi ylpeydekseni pystynyt katsomaan kuitenkin noin 80 %:a lähdöstä. Kun hevosen kanssa puuhaa ennen ravilähtöä, on silloin vain hevosta varten. Siinä vaiheessa, kun ohjat on annettu kuskille, on radan varressa odottaminen, katsominen, jännittäminen yhä se pahin. Saati sitten telkun tai TotoTV:n välityksellä katsoessa - siinä ei sohvalla istuta, jos on tuttu hevonen radalla. Ne lähdöt katsotaan seisten ja välillä vähän kurkitaan, jos uskaltaa silmät avata. Molempia siis luvassa lähipäivinä: huomenna Pai, maanantaina Black. No, jos sitten jonkinlainen kisaennakko esiintymisjärjestyksessä. Bay Pailla lähtöpaikka (10) on varmasti vähän vastaan ja nyt, kun hevosia lähtee joka puolelta, on siinä taas uut

Jälleen junassa, mutta nyt matka jo kotiin päin. Pimeetä on, vaan mieli on valoisa. Blackin eilistä starttia on katsottu videokirjastosta täältä ja tuumailtu ja tutkailtu ja analysoitu yhdessä valmentajan ja taustajoukkojen kanssa. Ensinnäkin täytyy olla ihan tyytyväinen hyväksyttyyn suoritukseen, joskin ainahan sitä muttailulle ja jossittelulle on tilaa. Aloitetaan kuitenkin alusta. Tässä keväällähän Kiisken ravitalli vaihtoi paikkaa lähemmäs Forssaa. Kun ennen oltiin aakeella laakeella keskellä peltoja, joskin todella hyvillä treenausmahdollisuuksilla varustettuna, niin nyt talli löytyy idyllisestä maalaismaisemasta valkoaitaisten tarhojen ja suojaisan metsän keskeltä - yhä niillä hyvillä treenausmahdollisuuksilla varustettuna. Talli on suuri ja toimiva ja siellä on tilaa toisenkin valmentajan hevosille niin, että kummallakin on oma, rauhallinen siipensä. Forssan ravirata on vain pienen matkan päässä ja oma ratakin löytyy. Aina sitä haluaisi toivoa, että hevonen muistaa ja tunni

En muistanutkaan, miten paljon on tunneleita junamatkalla Pieksämäeltä Tampereelle. Korvat epämukavasti lukossa vähän väliä ja muuten niin terhakka 4G joutuu taipumaan junan sukeltaessa tunneliin. Joensuusta Veeärrän kyytiin aamulla kello 7 hypänneelle raidematkaa on jonkin verran jo takana. Näin kello 11 kieppeillä vielä on reilun parin tunnin verran raiteita kulutettavana ennen kuin juna pysähtyy Humppilaan. Noo, bloggaillaan vaik sit... Jostain luin jonkun jälkikasvun kysyneen oikeaa sanaa "hevoshullulle" hakiessaan, että "onko noi ravipönttöjä?" RAVIPÖNTTÖJÄ! Loistavaa ajatuksenjuoksua tenavalta ja niin totta. Tässä sitä yks kappaletta pahimman laatuisia ravipönttöjä istuu junassa liian aikaisin heränneenä liian pitkän matkan ajan ja vain matkalla Forssaan iltaraveihin. Ilmiselvää ravipönttöyttä siis. Pyhiinvaellusmatka Blackin luo oli tältä syksyltä vielä tekemättä kaiken maailman aikataulukiireisiin vedoten. Ja vieläpä, kun pikkuinen Pai vastoin kaikkia en