Black Ice Boost

Nyt on pari päivää pitänyt niitä toivottuja kauniita ja kuulaita syyskelejä. Tänäänkin säiden haltija meitä suosi, kun aamupäivästä matkasimme poikien luokse. Niin - siis juurikin näiden herrojen luokse: Kunnon harjaukset olivat paikallaan, sillä tomua, irtokarvaa ja kuraa riitti. Tämännäköisenä ei näyttelyyn ole asiaa! On se vaan jotenkin makeeta, kun kaksi suurta eläintä irrallaan laitumella antavat itsensä ihmisen käsiin ja vieläpä nauttivat. Näitä kavereita ei tarvitse laitumen tolppaan kiinnitellä, kun harjataan tai kavioita katsotaan tai vaikkapa laitetaan suitsia. Päitset vaan ensin alle ja sitten suitset ja sopivat viritykset riimuun ja eikun menoksi! Pojat osasivat odottaa tätä treeniä. Varmaankin jo suitset nähdessään tietävät, että pääsee ulkoilemaan laitumen ulkopuolelle ja taitavat myös siitä tykätä. Ensimmäinen kertahan meni kaiken jännittämiseen, mutta sittemmin ei ole tarvinnut pällyillä kaikkea liikkuvaa luonnossa, kunhan vain käpytellään. Laitan muutaman kuvan t

Sovitun mukaisesti tänään oli treenipäivä - varsinkin, kun Blackin nimi komeilee jo Joensuun näyttelyn osallistujalistalla. Tosin osallistujia on vielä vajaa kymmenkunta ja ilmeisesti se 15 tarvitaan täyteen, että näyttely järjestetään. Ilmoittautumisaikaa on keskiviikkoon asti ja tämä siis meidän osalta hoidettu. Myös talutustreeni on hoidossa! Kelistä huolimatta uskaltauduimme ulos harmaan taivaan alle raskaiden ja ankeiden sadepisaroiden takoessa niskaan. Black hörisi saapuessani (todennäköisesti porkkanoille ja iltakauroille). Pienen tauon jälkeen hevosilla tuntui olevan virtaa, vaikka ensimmäiset minuutit käytettiinkin siihen, että laitumen toiselta puolelta piti päästä liejuisen ojan pohjan yli. Torstaisesta huolenaiheesta, ähkyntekeleestä, ei ollut tietoakaan. Siispä päitset ja suitset niskaan ja eikun liejussa tarpomaan! Olihan tuo ostamani ketju hieno, mutta kuten ennakolta vähän arvelinkin ajatuksen voimalla toimivalle Blackille ihan liikaa. Ketjuriimu - tai kuten tällä k

Sitten edellisen talutustreenin viikko hukkui sateeseen ja työkiireisiin ja hieman murheisiinkin. Vastuuvalmentajaa odotti torstaiaamuna kipeältä näyttävä musta hevonen, joka pyrki jälleen makuulle. Elokuussa luonamme vieraillut synkkä pilvi siis yllätti jälleen. Pahin ehti mennä ohi jo ennen eläinlääkärin tuloa, sillä kävelytys sai ähkyn oireet väistymään. Varuilta eläinlääkäri oli kuitenkin kipupiikin laittanut. Itse olin yli 500 kilometrin päässä, enkä siis paikan päällä, mutta tästä myöhemmin kuullessani riitti sydämentykytyksiä vielä pitkäksi aikaa. Mikä kumma tuota ähkyä Blackille tekee? Ruokinnassa ei ole tapahtunut muutoksia, eikä esimerkiksi keväällä mitään vastaavia oireita ollut, vaikka kuivaheinästä siirryttiinkin tuoreeseen ruohoon. Syksyn tullessa laitumella riittää vielä hyvää heinää, eikä sekään missään vaiheessa ole jäähän ole ehtinyt. Kauraa hevoset ovat saaneet pienen määrän aamuin illoin koko kesän ajan. Onko se sitten huolellisesti hamutussa lyhyessä heinässä ja

Totuttelutreenit jatkuivat tänään kotimaisemissa. Edellisen kerran riehaantumisen myötä eivät odotukseni olleet korkealla, mutta olin viikonlopun mittaan kahlannut jos jonkinlaisen nettisivun hevosnäyttelyistä, näyttelyihin valmistautumisesta, oriin pidosta ja varsan talutusharjoituksista. Jotta varsammekin ymmärtäisivät, että välillä ihmisen kanssa täytyy tehdä hommiakin, eikä vain tökkiä tuttavallisesti turvalla, saivat molemmat treenivarusteeksi suitset kuolaimineen. Päitset jätettiin rennosti suitsien alle ja varuilta Blackille testasin ketjuriimua siten, että ketju oli pujotettu molemmista kuolainrenkaista ja sitten yhteen turvan alta. Talutusharjoituksissa käytin kuitenkin normaalisti päitsissä kiinni olevaa marhamintaa ja tämä toinen oli vain "muodon vuoksi" varalla. Taskut oli ladattu täyteen porkkanaa, tuttu laidun jätettiin taakse ja treenikenttänämme oli sorapiha ja pitkä pihatie. Ensin piti vähän telkuta ja Liitävä varsinkin puri energiaansa sinkoiluun ja töyt

Nyt mennään ajassa todella kauas ja melko epäolennaisiinkin asioihin, mutta mielestäni sitäkin mielenkiintoisempiin. Vai mitä pidätte tästä: Blackin emänäidinisänisänisänisänisä on kuuluisa Peter The Great -ori, jonka suku puolestaan alkaa amerikkalaisen ravurin kantaisänä pidetystä, vuonna 1849 syntyneestä Hambletonian-oriista. Tätä ennen amerikkalainen hevosrotu on jalostunut pitkälti maahantuoduista arabialaisista täysverisistä. Hambletonianin pojanpojanpoika, vuonna 1895 syntynyt Peter The Great on jättänyt ravuri-isälinjojen kaksi merkittävintä oria: Peter Scott (s. 1909) ja Peter Volo (s. 1911). Ravipiireissä sanotaankin, että useimpien nykypäivän mestariravureiden suonissa virtaa Peter The Greatin verta. Sukutaulu Peter The Great (klikkaa suuremmaksi) Hambletonian-kantaoriin mukaan on nimetty myös suuri amerikkalainen ikäluokkakilpailu, New Jerseyn Meadowlands-radalla ajettava The Hambletonian , jonka voittoa tavoittelevat vuosittain parhaat 3-vuotiaat. Blackin sukutaulu

Tähän väliin pieni uutisraportti Blackin isoveljistä: Vuonna 2010 syntynyt isoveli Zombi Kemp kävi syyskuun alussa Ruotsin puolella juoksemassa ensimmäisen lähtönsä, paransi ennätystään ja nappasi rahakkaan kakkossijan. Toinen isoveikka, vuonna 2009 syntynyt Yale Kemp oli ensimmäisessä startissaan 9.9. tiukan taiston ja mallikelpoisen juoksun jälkeen neljäs. Tätä sijoitusta puolestaan paranneltiin tänään 15.9., kun Rovaniemellä ori kipaisi komeasti toiseksi. Kerron nämä uutiset ja tulokset kannustukseksi ja esimerkiksi aina myös pikkuveli-Blackille. Jonain päivänä kiidetään radoilla veljien lailla. Tai niin kuin tähän malliin: Derby-voittaja 2012 Brad De Veluwe Kuva: Pirje Paananen Lähde: Suomen Hippos

Jos hyvin käy, osallistuu Black varsanäyttelyyn lokakuun alussa. Ja vaikka ulkoiset seikat ja loistava luonne ovat hevosellamme kunnossa, ihan varmuuden vuoksi ajattelimme treenata hieman talutuksessa kulkemista käynnissä ja ravissa ja myös paikallaan seisomista. Otimme kevyen startin - jos nyt laitumella vähän riimun jatkona kulkisi. Siispä päitset päähän ja palkintoporkkanat taskuun. Mutta kuinkas kävikään! Laitumella varsat tykkäävät kulkea vain samaan suuntaan. Black seurasi tottelevaisesti ja uteliaasti perässä, mutta Liitävä, voi Liitävä - taisi innostua jo heti alkuun: "Mikäs uusi leikki tämä on!?" Ja voi miten mukava oli näykkiä kaveria, kun toinen oli narun päässä ja itse juosta hölkötti perästä. Eihän siitä mitään tullut, vaan Black piti päästää irti ja hetken hevoset juoksivat ympäri laidunta. Pieni tauko ja yritys uudelleen. Ensimmäinen kierros meni hyvin. Kun näytin Blackille porkkanaa, se seurasi kiltisti lähes kolmion muotoista kaviouraamme, siis sellaista,

Tein tänään itselleni uuden aluevaltauksen, kun osallistuin Suomen Hevostietokeskus ry:n ja Mikkelin ja Pohjois-Karjalan Hevosjalostusliittojen järjestämään Hevosten kengitys ja kavioterveys -koulutukseen Joensuun raviradalla. Tähän ikään mennessä olen lukemattomat kerrat nostellut sujuvasti erikokoisia kavioita, mutta kaviokoukkua vaarallisempaa asetta en ole niihin kokeillut. Kengittäjäksi ei tämän koulutuksen perusteella voi vielä ryhtyä, mutta koulutuspäivän aikana kengitysseppä Jukka Kemiläinen ja eläinlääkäri Tuomas Kulmala osoittivat monta kertaa vanhan sanonnan pitävän paikkansa: "Ei hevosta ilman kavioita". Sain kosolti lisätietoa oikeanlaisen ja yksilöllisen kengityksen merkityksestä (kengityksellä ei saada luonnollisista kyvyistä suurempia, mutta voidaan helposti pilata kehityskelpoinen varsa). Olen aina ollut siinä uskossa, että kengitys on melkoista rakettitiedettä ja koulutuksen jälkeen olen vahvasti sitä mieltä, että näin todellakin on! Onneksi on kuitenkin

Let a horse whisper in your ear and breathe on your heart...

Black sai tänään perusteellisen määrän hoitamista, silittelyä ja rapsuttelua omilta ihmisiltään, ja tallikaveri Liitäväkin samalla mitalla. Harjauksen lisäksi katseltiin ja kuopsuteltiin myös kengittämättömät kaviot. Pojat osaavat tämän toimenpiteen jo hienosti. Liitävä tosin hieman kärsimättömämpänä tarvitsee pari rohkaisuruisleipää, mutta muutoin molempien hevosten kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat laitumella ilman kiinni sitomista. Lisäksi ohjelmassa oli hierontaa, kokovartalorapsutuksia alá Ponityttö (molemmat hevoset nauttivat silmät ummessa), korvien kutitusta (itikat kun purevat sieltä tosi ikävästi), harjan ja hännän siistimistä ja ylen määrin rapsutuksia ja hevoskuiskailua. Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja tuumasivat, että kaviot ovat vuolemista vaille ja kengittäjä-Antti on varmastikin tässä juuri alkaneen kuun aikana kutsuttava kylään. Samaan ääneen myös pohdittiin, josko hyvinkin syksy ja talvi meitä lempeydellään suosisivat ja pahimmilta jäätiköiltä vältyttäis