Niin on hieno Black!
Nyt on pari päivää pitänyt niitä toivottuja kauniita ja kuulaita syyskelejä. Tänäänkin säiden haltija meitä suosi, kun aamupäivästä matkasimme poikien luokse. Niin - siis juurikin näiden herrojen luokse:
Kunnon harjaukset olivat paikallaan, sillä tomua, irtokarvaa ja kuraa riitti. Tämännäköisenä ei näyttelyyn ole asiaa! On se vaan jotenkin makeeta, kun kaksi suurta eläintä irrallaan laitumella antavat itsensä ihmisen käsiin ja vieläpä nauttivat. Näitä kavereita ei tarvitse laitumen tolppaan kiinnitellä, kun harjataan tai kavioita katsotaan tai vaikkapa laitetaan suitsia. Päitset vaan ensin alle ja sitten suitset ja sopivat viritykset riimuun ja eikun menoksi!
Pojat osasivat odottaa tätä treeniä. Varmaankin jo suitset nähdessään tietävät, että pääsee ulkoilemaan laitumen ulkopuolelle ja taitavat myös siitä tykätä. Ensimmäinen kertahan meni kaiken jännittämiseen, mutta sittemmin ei ole tarvinnut pällyillä kaikkea liikkuvaa luonnossa, kunhan vain käpytellään. Laitan muutaman kuvan tuonne galleriaankin talteen, mutta tässä näin maistiaisiksi. Eikös ole komea!
Mieleni on luottavainen, mutta jännittynyt. Hevosen osaamisesta en ole huolissani, vaan omastani. Omia eleitäni, liikkeitäni, tunteitani ja mielentilaani hevonen kuitenkin peilaa. Näyttelypaikka on kovin kaukana tutuista kotiympyröistä. Ja Liitävää ei taida saada mukaan edes maskotiksi.
Eiköhän vielä kerran, pari pidetä näitä talutustreenejä ennen h-hetkeä. Pihasora ei tosin tällaiselle kengittämättömälle kaviolle ole mikään paras alusta ja siksi emme pitkiä kävely- ja raviharjoituksia pidäkään. Kavioon eksyneet ilkeät kivet pitääkin metsästää aina ennen laitumelle palaamista. Suunnitelmissa on muuten myös ottaa pesusieni ja juuriharja tehokäyttöön ja pestä varsat korvanpäistä kavioihin. Saapa nähdä, mitä pojat siitä pitävät. Ennen näyttelypäivää on edessä vielä ainakin tilapäinen paluu kotitalliin ja karsinaan, jotta lähtö suureen kaupunkiin sujuisi mahdollisimman jouhevasti.
Liitävä oli tietenkin tämän päivän treeneissä mukana ja saa siinä samalla sitten paljon oppia tulevaan. Liitävän vuoro varsanäyttelyssä on varmastikin sitten keväällä. Päivän hymypoikakuva tuleekin tässä:
Kamerani takana hääri tänään Ponityttö - kiitos kuvaajalle!
Kunnon harjaukset olivat paikallaan, sillä tomua, irtokarvaa ja kuraa riitti. Tämännäköisenä ei näyttelyyn ole asiaa! On se vaan jotenkin makeeta, kun kaksi suurta eläintä irrallaan laitumella antavat itsensä ihmisen käsiin ja vieläpä nauttivat. Näitä kavereita ei tarvitse laitumen tolppaan kiinnitellä, kun harjataan tai kavioita katsotaan tai vaikkapa laitetaan suitsia. Päitset vaan ensin alle ja sitten suitset ja sopivat viritykset riimuun ja eikun menoksi!
Pojat osasivat odottaa tätä treeniä. Varmaankin jo suitset nähdessään tietävät, että pääsee ulkoilemaan laitumen ulkopuolelle ja taitavat myös siitä tykätä. Ensimmäinen kertahan meni kaiken jännittämiseen, mutta sittemmin ei ole tarvinnut pällyillä kaikkea liikkuvaa luonnossa, kunhan vain käpytellään. Laitan muutaman kuvan tuonne galleriaankin talteen, mutta tässä näin maistiaisiksi. Eikös ole komea!
Mieleni on luottavainen, mutta jännittynyt. Hevosen osaamisesta en ole huolissani, vaan omastani. Omia eleitäni, liikkeitäni, tunteitani ja mielentilaani hevonen kuitenkin peilaa. Näyttelypaikka on kovin kaukana tutuista kotiympyröistä. Ja Liitävää ei taida saada mukaan edes maskotiksi.
Eiköhän vielä kerran, pari pidetä näitä talutustreenejä ennen h-hetkeä. Pihasora ei tosin tällaiselle kengittämättömälle kaviolle ole mikään paras alusta ja siksi emme pitkiä kävely- ja raviharjoituksia pidäkään. Kavioon eksyneet ilkeät kivet pitääkin metsästää aina ennen laitumelle palaamista. Suunnitelmissa on muuten myös ottaa pesusieni ja juuriharja tehokäyttöön ja pestä varsat korvanpäistä kavioihin. Saapa nähdä, mitä pojat siitä pitävät. Ennen näyttelypäivää on edessä vielä ainakin tilapäinen paluu kotitalliin ja karsinaan, jotta lähtö suureen kaupunkiin sujuisi mahdollisimman jouhevasti.
Liitävä oli tietenkin tämän päivän treeneissä mukana ja saa siinä samalla sitten paljon oppia tulevaan. Liitävän vuoro varsanäyttelyssä on varmastikin sitten keväällä. Päivän hymypoikakuva tuleekin tässä:
Mainiota viikonloppua!
Kamerani takana hääri tänään Ponityttö - kiitos kuvaajalle!
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille