Näyttelytreeniä

Jos hyvin käy, osallistuu Black varsanäyttelyyn lokakuun alussa. Ja vaikka ulkoiset seikat ja loistava luonne ovat hevosellamme kunnossa, ihan varmuuden vuoksi ajattelimme treenata hieman talutuksessa kulkemista käynnissä ja ravissa ja myös paikallaan seisomista. Otimme kevyen startin - jos nyt laitumella vähän riimun jatkona kulkisi.

Siispä päitset päähän ja palkintoporkkanat taskuun. Mutta kuinkas kävikään! Laitumella varsat tykkäävät kulkea vain samaan suuntaan. Black seurasi tottelevaisesti ja uteliaasti perässä, mutta Liitävä, voi Liitävä - taisi innostua jo heti alkuun: "Mikäs uusi leikki tämä on!?" Ja voi miten mukava oli näykkiä kaveria, kun toinen oli narun päässä ja itse juosta hölkötti perästä. Eihän siitä mitään tullut, vaan Black piti päästää irti ja hetken hevoset juoksivat ympäri laidunta.

Pieni tauko ja yritys uudelleen. Ensimmäinen kierros meni hyvin. Kun näytin Blackille porkkanaa, se seurasi kiltisti lähes kolmion muotoista kaviouraamme, siis sellaista, jota kuuluu näyttelyssä kävellä ja ravata. Liitävä poukkoili ja riekkui. Siitä tämä leikki oli tosi kiva. Niin kiva, että karkuunhan sitä piti päästä. Takakaviot korkealle ilmaan ja iloista laukkaa karkuun. Totesin, että parasta oli päästää Black myös irti ja sitten sen puoli tuntia seurasimme, kun kaksi oria pitivät hevosen leikkiä ja kirmasivat pitkin ja poikin. Tietysti kamera on juuri silloin kotona, kun käsillä olisivat parhaimmat otokset kiitävistä hevosista. Tässä kuitenkin muistin perukoille tallentunut otos:

Kyllä meilläkin naurua riitti! Hevoset juoksivat itsensä hikeen ja välillä kävivät ihan muina hevosina meitä ihmisiä moikkaamassa ja sitten ralli taas jatkui. Totesimme, että harjoitukset saivat tältä päivältä riittää. Ensi kerralla otetaan sitten suitset ja harjoitellaan aikuishevosten oikeesti kävelemään kuuliaisesti. Hevoset saivat vielä kunnon harjailut ja iltakaurat sitten nautittiinkin jo sulassa sovussa. Ja lähtiessä taisivat nelijalkaiset haluta mukaan, vaan kun tavalliseen perhefarkkuun ei tämän kokoluokan oriit mahdu. Seuraavalla kerralla sitten harjoitellaan sitä kuljetusautoon menemistä ja kävellään ihan oikeasti ja nätisti. - Silleen niin kuin näyttelyssä. Ainakin I-palkinnon arvoisesti. :)

Kommentit

Luetuimmat

Ois voinu käydä huonomminkin...

Tikusta asiaa - hematologiaa

Uskonpuutetta ja toivonkipinöitä