Ois voinu käydä huonomminkin...
Näyttää siltä, että tässä raviurheilussa sitä saa koko ajan odottaa ja jännittää jotain: Onko se loimi tänään(kin) revitty kappaleiksi? Miten startti menee, kun lähtöpaikka on se ja se tai ensi kertaa riisutaan kenkiä? (Toivottavasti vielä joku päivä.) Viime aikoina on jännitetty jalan turvotuksen määrää seuraavana päivänä tai niin kuin tänään - eläinlääkärin lausuntoa ja valmentajan puhelinsoittoa.
No, eläinlääkäri kävi ja valmentaja soitti. Tänään Blackin jalka siis ultrattiin ja eläinlääkärin kommentti oli ollut kuta kuinkin, että "Huh-huh! Vähällä olette selvinneet. Olisi voinut käydä hullustikin." Sovitaan, että tässä vaiheessa tuo on lohduttava kommentti ja sitähän se on. Diagnoosi (ja luonnollisesti myös se lasku) kolahtaa vielä postilaatikkoon, mutta tässä se lyhyesti:
Pinnallisen koukistajajänteen tapaturmainen vamma. Vamman laajuus on 15 %.
Jo viime viikolla, kun tätä ja kaikkea tätä pahempaa mielessä pyöritteli, tuli luettua jos jonkinlaista jännevammoista ja kai sitä sen verran pitää lukemaansa ja kuulemaansa uskoa, ettei tämä ole pahimmasta päästä. Ennuste paranemiseen on parempi kuin jos kyseessä olisi ollut rasitusvamma ja näin sanoi lekurikin. Mielenkiintoista luettavaa löytyy vaikka täältä: http://www.shkl.net/wp-content/uploads/2012/08/jannevamma-ei-paljon-naurata.pdf. Kuitenkin jalka oli tässä välissä jo aina liikkeen ja kylmäyksen jälkeen parempi, joten varovaisin valoisin mielin olimme.
Positiivisen ennusteen antoi kuitenkin siis myös eläinlääkärimme. Ultraäänitutkimuksen lisäksi vamman havaitsi tietystä kohdasta peukalo-etusormiotteella puristettaessa. Ell määräsi Blackille tulehduskipulääkekuurin ja paljon kylmäystä, paljon laseria, paljon kävelyä. Tästä eteenpäin kuukauden verran kävelyä jarrukärryillä, asteittain painetta lisäten, että kunto pysyy yllä ja hevonen saa oman energiansa purettua treeniin. Taustatietona kerrottakoon, että esimerkiksi tänään Black on varuilta kävellyt tarhassa takajaloillaan, että oliko tosiaan niin viisas, että vähensi etujalan rasitusta vai oisko poijjaalla pikkasta vaille paljon virtaa... Eli kävelyä, kävelyä, kävelyä ja kuukauden päästä luottotohtori tulee jälleen tallille ja arvioi Blackin kintun tilanteen joko tutkimuksin tai tarvittaessa ultraten. Jos tilanne on niin hyvä, kuten ennuste tällä hetkellä kertoo, niin sitten pääsiäisen jälkeen rasitusta voi lisätä ja jonkin ajan päästä tuosta saanee sit taas ihan hiittiluvankin.
Blackin kinttua on käynyt ihmettelemässä useampikin taho ja ehkä parhaat kuulemani ja valmentajan äsken välittämät lohdutuksen sanat olivat, että kuukausi on todella lyhyt aika hevosen (ja myös ihmisen elämässä) ja se tarkoittaa sitä, että jos Black on koelähtöhevonen nyt, se on sitä myös kuukauden päästä. Hengitämme siis syvään ja katsomme tämän kortin. Pikku huili tässä, katseet ja toiveet tiukasti tulevassa. Joku kun vielä saisi Blackin ymmärtämään, että se on sairaslomalla...
No, eläinlääkäri kävi ja valmentaja soitti. Tänään Blackin jalka siis ultrattiin ja eläinlääkärin kommentti oli ollut kuta kuinkin, että "Huh-huh! Vähällä olette selvinneet. Olisi voinut käydä hullustikin." Sovitaan, että tässä vaiheessa tuo on lohduttava kommentti ja sitähän se on. Diagnoosi (ja luonnollisesti myös se lasku) kolahtaa vielä postilaatikkoon, mutta tässä se lyhyesti:
Pinnallisen koukistajajänteen tapaturmainen vamma. Vamman laajuus on 15 %.
 |
| Vammajalka ja patti Kuva: Valmentaja |
Jo viime viikolla, kun tätä ja kaikkea tätä pahempaa mielessä pyöritteli, tuli luettua jos jonkinlaista jännevammoista ja kai sitä sen verran pitää lukemaansa ja kuulemaansa uskoa, ettei tämä ole pahimmasta päästä. Ennuste paranemiseen on parempi kuin jos kyseessä olisi ollut rasitusvamma ja näin sanoi lekurikin. Mielenkiintoista luettavaa löytyy vaikka täältä: http://www.shkl.net/wp-content/uploads/2012/08/jannevamma-ei-paljon-naurata.pdf. Kuitenkin jalka oli tässä välissä jo aina liikkeen ja kylmäyksen jälkeen parempi, joten varovaisin valoisin mielin olimme.
Positiivisen ennusteen antoi kuitenkin siis myös eläinlääkärimme. Ultraäänitutkimuksen lisäksi vamman havaitsi tietystä kohdasta peukalo-etusormiotteella puristettaessa. Ell määräsi Blackille tulehduskipulääkekuurin ja paljon kylmäystä, paljon laseria, paljon kävelyä. Tästä eteenpäin kuukauden verran kävelyä jarrukärryillä, asteittain painetta lisäten, että kunto pysyy yllä ja hevonen saa oman energiansa purettua treeniin. Taustatietona kerrottakoon, että esimerkiksi tänään Black on varuilta kävellyt tarhassa takajaloillaan, että oliko tosiaan niin viisas, että vähensi etujalan rasitusta vai oisko poijjaalla pikkasta vaille paljon virtaa... Eli kävelyä, kävelyä, kävelyä ja kuukauden päästä luottotohtori tulee jälleen tallille ja arvioi Blackin kintun tilanteen joko tutkimuksin tai tarvittaessa ultraten. Jos tilanne on niin hyvä, kuten ennuste tällä hetkellä kertoo, niin sitten pääsiäisen jälkeen rasitusta voi lisätä ja jonkin ajan päästä tuosta saanee sit taas ihan hiittiluvankin.
Blackin kinttua on käynyt ihmettelemässä useampikin taho ja ehkä parhaat kuulemani ja valmentajan äsken välittämät lohdutuksen sanat olivat, että kuukausi on todella lyhyt aika hevosen (ja myös ihmisen elämässä) ja se tarkoittaa sitä, että jos Black on koelähtöhevonen nyt, se on sitä myös kuukauden päästä. Hengitämme siis syvään ja katsomme tämän kortin. Pikku huili tässä, katseet ja toiveet tiukasti tulevassa. Joku kun vielä saisi Blackin ymmärtämään, että se on sairaslomalla...
 |
| "Siinä teille!" Kuva: Valmentaja |
No voi perse. Tai siis hyvä että vaurio on pieni, mutta jännevammoista jää kyllä ikuinen jälki myös omistaja/valmentajan mieleen, niiden kanssa ollaan sitten sydän syrjällään aina ja ikuisesti. Niin kuin sitä ei sitten minkään muun asian kanssa oltaisi kun tästä lajista on kysymys, mutta ju nou. Toivotaan, että tulee vielä hyvä! Ja malttia saikkulaiselle itselleen..
VastaaPoistaKiitos! Kerrotaan terveiset ruunalle... ja ehkäpä vielä tulee päivä, jolloin raviurheilu on huippukivaa. :)
Poista