Ei hevosta ilman kavioita

Tein tänään itselleni uuden aluevaltauksen, kun osallistuin Suomen Hevostietokeskus ry:n ja Mikkelin ja Pohjois-Karjalan Hevosjalostusliittojen järjestämään Hevosten kengitys ja kavioterveys -koulutukseen Joensuun raviradalla. Tähän ikään mennessä olen lukemattomat kerrat nostellut sujuvasti erikokoisia kavioita, mutta kaviokoukkua vaarallisempaa asetta en ole niihin kokeillut. Kengittäjäksi ei tämän koulutuksen perusteella voi vielä ryhtyä, mutta koulutuspäivän aikana kengitysseppä Jukka Kemiläinen ja eläinlääkäri Tuomas Kulmala osoittivat monta kertaa vanhan sanonnan pitävän paikkansa: "Ei hevosta ilman kavioita".

Sain kosolti lisätietoa oikeanlaisen ja yksilöllisen kengityksen merkityksestä (kengityksellä ei saada luonnollisista kyvyistä suurempia, mutta voidaan helposti pilata kehityskelpoinen varsa). Olen aina ollut siinä uskossa, että kengitys on melkoista rakettitiedettä ja koulutuksen jälkeen olen vahvasti sitä mieltä, että näin todellakin on! Onneksi on kuitenkin selvää, että yksinkertaisilla asioilla: kavioiden hoidolla, jalka- ja varvasasentojen päivittäisellä seuraamisella ja kengityksen oikea-aikaisuudella ja laadulla tehdään varsan kasvatuksessa ja valmennuksessa jo monta asiaa oikein.

Yksi konkreettinen mieleen jäänyt asia on, että varsaa ei mielellään koskaan kengitetä ensimmäistä kertaa hokkikenkään. Varsan ajolleopetus ilman kenkiä ja runsas liikunta hyvällä tiepohjalla on tärkeää, sillä näin kavio liikkuu ja kuluu luonnollisella tavalla. Luontoäiti kuitenkin varmaan jo tietää, millainen syksy ja talvi on tulossa, mutta ehkä meidän ihmistenkin pitäisi jossain vaiheessa ennakoida ja kengittää varsat ensimmäisen kerran jo ennen liukkaita. Näin tuohon luonnottomaan kappaleeseen hevosen jalassa saadaan jo ensituntuma ennen kuin kenkään laitetaan hokit vaikuttamaan luonnolliseen askellukseen.

Blackillä on hyvät, hienot ja vahvat kaviot. Kengittäjän viikollisen visiitin jälkeen kaviot on nyt jälleen myös sopivassa mitassa ja siistit. Kaviot ovat oikeastaan niin hienot ja koska hevosemmekin on hieno, lihaksikas, juoksijakroppainen ja kuuliainen, olemme ajatuksia vähän kääntäneet siihen suuntaan, että lokakuinen, Joensuussa pidettävä tamma- ja varsanäyttely hieman houkuttelisi... 

Kävin Blackinkin luona tänään. Syyskuisen taivaan itkiessä niskaan täytyi todeta, että hienot kaviot olivat tänään myös todella rapaiset - niin kuin koko hevonen! Siispä hieman sukaa, harjaa ja leipää kehiin ja molemminpuolinen, pahin ikävä ja rapsutuksen tarve saatiin hoidettua alta pois.

Törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa jonkun tuntemattoman joskus ääneen lausumaan viisauteen: "All I pay my psychiatrist is the cost of feed and hay, and he'll listen to me any day." Eli lyhyesti suomeksi tiivistettynä "maksan psykiatrilleni rehulla ja heinällä" ja näin se todellakin on. Jos koiran ja kissan silitys poistaa stressiä, niin saman täytyy päteä myös tähän mustan hevosen terapiaan. Kyllä sinne rapaiselle laitumen nurkalle on jätetty monet huolet ja murheet ja uusi terapia-aika varmaan tässä jo onkin tarpeen...

Tässä yllä on kuva, jossa terapeuteilla on kiire meitä tapaamaan. Todennäköisesti terapeutit, kuten kaikki valveutuneet ammattilaiset, ovat vain palkkansa perään ja kiirehtivät leipää pitelevän käden luokse. Liitävä on muuten aina se, joka tulee vauhdikkaimmin ensimmäisenä. Toivottavasti näin on jatkossakin, eikä se haittaa, sillä varsamme tulevat kilpailemaan eri lähdöissä. Black puolestaan ymmärtää, että vauhdille ja kiireelle on vielä aikansa ja paikkansa. Ei hevosta ilman kavioita - ei, mutta eipä jokaisten kavioiden päällä seiso tällaisia hevosiakaan!

Kameraani tarttui tänään myös toistaiseksi lempikuvani Blackistä. Siinä on kaikki kohdallaan: katse, lihakset, liike, vauhti, viisaus, sydän ja Black.