Mallisuorituksia kotimaisemissa
Totuttelutreenit jatkuivat tänään kotimaisemissa. Edellisen kerran riehaantumisen myötä eivät odotukseni olleet korkealla, mutta olin viikonlopun mittaan kahlannut jos jonkinlaisen nettisivun hevosnäyttelyistä, näyttelyihin valmistautumisesta, oriin pidosta ja varsan talutusharjoituksista.
Jotta varsammekin ymmärtäisivät, että välillä ihmisen kanssa täytyy tehdä hommiakin, eikä vain tökkiä tuttavallisesti turvalla, saivat molemmat treenivarusteeksi suitset kuolaimineen. Päitset jätettiin rennosti suitsien alle ja varuilta Blackille testasin ketjuriimua siten, että ketju oli pujotettu molemmista kuolainrenkaista ja sitten yhteen turvan alta. Talutusharjoituksissa käytin kuitenkin normaalisti päitsissä kiinni olevaa marhamintaa ja tämä toinen oli vain "muodon vuoksi" varalla. Taskut oli ladattu täyteen porkkanaa, tuttu laidun jätettiin taakse ja treenikenttänämme oli sorapiha ja pitkä pihatie.
Ensin piti vähän telkuta ja Liitävä varsinkin puri energiaansa sinkoiluun ja töytäilyyn. Black tuntui olevan kovin riippuvainen siitä, mitä Liitävä tekee ja, ettei kaverista vain joudu liian kauas. Ensin muistuttelimme mieliin nättiä kävelyä riimun kanssa, ihmisen seuraamista ja kunnioittamista: Kun ihminen pysähtyy, pysähtyy hevonen. No, kaiken rehellisyyden nimissä ensimmäiset harjoitukset eivät näyttäneet tältä, mutta kerta kerralta paransimme. Nämä taidot Black kyllä osasi jo ennestään, mutta hetkeen ei ole varsoja tällä tavalla taluteltu ja muutamia toistoja se vaati, että alkoi yhteistyö luistaa.
Ensin reippaasta käynnistä hieman herättelin hevosen huomiota nykäisemällä kevyesti riimunnarusta, pysähdyin itse ja pyysin hevosta: "Seiiiis!" Black oppi nopeasti ja pian hevonen pysähtyi jo kehonkielestäni ja seis-sanalla. Näin ansaittiin paljon kiitoksia ja kehuja ja palkintoporkkanoita. Maiskautuksesta matka jatkui ja pian jo eri reittiä Liitävän kanssa. Rohkeita poikia! Välillä piti pelätä suurta maatalouskonetta, mutta jälleen rohkaisujen ja parin toiston jälkeen käveltiin tyynesti ohi ja ihan jopa pysähdyttiin viereen ihmettelemään. Jälleen kukkurakaupalla kiitoksia ja kehuja ja palkintoporkkana!
Pyynnöstä raviin siirtyminen mietitytti ensin minua ja ihmetytti hevosta. Pari maiskautusta, pyyntö "ravi" ja apujoukkojen käsien läimäytys yhteen hevosen takana auttoivat Blackia ymmärtämään jutun juonen ja sitten ravattiin. Ja millaista ravia! Reippaasti ja komeasti, ei sellaista tuntiponilönkyttelyä - jos tiedätte, mitä tarkoitan. Juu ja kyllä, jälleen kiitoksia ja kehuja ja palkintoporkkana. Black myös pyynnöstä joko lisäsi tai rauhoitti ravia ja tuttu "seiiis" hiljensi vauhdin pysähdyksiin.
Voi vitsi! Olin niiiiin ylpee meijän hevosesta! Ja ihan vähän itsestänikin, että onnistuimme. Black taisi myös tykätä tai ainakin se tykkäsi kehuista, kiitoksista ja palkintoporkkanoista. Liitäväkin rauhoittui poukkoilustaan ja se on oikein mallikelpoinen, luonteikas ori. Hieman enemmän siitä kakaraa vielä löytyy ja suomenhevosoriin suuri ego kaupan päälle, mutta suokki on hieno poika ja kyllä sekin joku päivä voisi käydä suomenhevosen mallia näyttelyssä esittämässä.
Ja se kamera tietysti oli taas kotona! Mutta treenimme jatkuvat ja eiköhän se kamerakin joku päivä vielä muistu mukaan. Pitäähän meidän vielä paikalla seisomista ja hienoa ryhtiä hieman harjoitella. Näyttelypäivänä muut hevoset ja näyttelypaikan hälinä tuovat varmasti oman latauksensa, mutta ainakin olemme valmistautumassa parhaamme mukaan ja toivottavasti opimme taitoja, joita myöhemminkin sitten tarvitaan. Ei sitä Suur-Hollola-ajoissakaan ihan pieni ihmis- ja hevoshärdelli ole...
Oman kuvan puutuessa tässä näyttelyhevosen mallia meille esittää Blackin isä Northern Ensign orinäyttelyssä Ypäjällä 24.10.2007:
Jotta varsammekin ymmärtäisivät, että välillä ihmisen kanssa täytyy tehdä hommiakin, eikä vain tökkiä tuttavallisesti turvalla, saivat molemmat treenivarusteeksi suitset kuolaimineen. Päitset jätettiin rennosti suitsien alle ja varuilta Blackille testasin ketjuriimua siten, että ketju oli pujotettu molemmista kuolainrenkaista ja sitten yhteen turvan alta. Talutusharjoituksissa käytin kuitenkin normaalisti päitsissä kiinni olevaa marhamintaa ja tämä toinen oli vain "muodon vuoksi" varalla. Taskut oli ladattu täyteen porkkanaa, tuttu laidun jätettiin taakse ja treenikenttänämme oli sorapiha ja pitkä pihatie.
Ensin piti vähän telkuta ja Liitävä varsinkin puri energiaansa sinkoiluun ja töytäilyyn. Black tuntui olevan kovin riippuvainen siitä, mitä Liitävä tekee ja, ettei kaverista vain joudu liian kauas. Ensin muistuttelimme mieliin nättiä kävelyä riimun kanssa, ihmisen seuraamista ja kunnioittamista: Kun ihminen pysähtyy, pysähtyy hevonen. No, kaiken rehellisyyden nimissä ensimmäiset harjoitukset eivät näyttäneet tältä, mutta kerta kerralta paransimme. Nämä taidot Black kyllä osasi jo ennestään, mutta hetkeen ei ole varsoja tällä tavalla taluteltu ja muutamia toistoja se vaati, että alkoi yhteistyö luistaa.
Ensin reippaasta käynnistä hieman herättelin hevosen huomiota nykäisemällä kevyesti riimunnarusta, pysähdyin itse ja pyysin hevosta: "Seiiiis!" Black oppi nopeasti ja pian hevonen pysähtyi jo kehonkielestäni ja seis-sanalla. Näin ansaittiin paljon kiitoksia ja kehuja ja palkintoporkkanoita. Maiskautuksesta matka jatkui ja pian jo eri reittiä Liitävän kanssa. Rohkeita poikia! Välillä piti pelätä suurta maatalouskonetta, mutta jälleen rohkaisujen ja parin toiston jälkeen käveltiin tyynesti ohi ja ihan jopa pysähdyttiin viereen ihmettelemään. Jälleen kukkurakaupalla kiitoksia ja kehuja ja palkintoporkkana!
Pyynnöstä raviin siirtyminen mietitytti ensin minua ja ihmetytti hevosta. Pari maiskautusta, pyyntö "ravi" ja apujoukkojen käsien läimäytys yhteen hevosen takana auttoivat Blackia ymmärtämään jutun juonen ja sitten ravattiin. Ja millaista ravia! Reippaasti ja komeasti, ei sellaista tuntiponilönkyttelyä - jos tiedätte, mitä tarkoitan. Juu ja kyllä, jälleen kiitoksia ja kehuja ja palkintoporkkana. Black myös pyynnöstä joko lisäsi tai rauhoitti ravia ja tuttu "seiiis" hiljensi vauhdin pysähdyksiin.
Voi vitsi! Olin niiiiin ylpee meijän hevosesta! Ja ihan vähän itsestänikin, että onnistuimme. Black taisi myös tykätä tai ainakin se tykkäsi kehuista, kiitoksista ja palkintoporkkanoista. Liitäväkin rauhoittui poukkoilustaan ja se on oikein mallikelpoinen, luonteikas ori. Hieman enemmän siitä kakaraa vielä löytyy ja suomenhevosoriin suuri ego kaupan päälle, mutta suokki on hieno poika ja kyllä sekin joku päivä voisi käydä suomenhevosen mallia näyttelyssä esittämässä.
Ja se kamera tietysti oli taas kotona! Mutta treenimme jatkuvat ja eiköhän se kamerakin joku päivä vielä muistu mukaan. Pitäähän meidän vielä paikalla seisomista ja hienoa ryhtiä hieman harjoitella. Näyttelypäivänä muut hevoset ja näyttelypaikan hälinä tuovat varmasti oman latauksensa, mutta ainakin olemme valmistautumassa parhaamme mukaan ja toivottavasti opimme taitoja, joita myöhemminkin sitten tarvitaan. Ei sitä Suur-Hollola-ajoissakaan ihan pieni ihmis- ja hevoshärdelli ole...
Oman kuvan puutuessa tässä näyttelyhevosen mallia meille esittää Blackin isä Northern Ensign orinäyttelyssä Ypäjällä 24.10.2007:
 |
| Northern Ensign Kuva: Eero Perttunen Lähde: Suomen Hippos |
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille