Lauantaitreenit
Tänään pääsimme treenaamaan jo viime talvesta tutulle "maaseuturaviradallemme". Sivullisen silmiin se saattaa näyttää traktorilla pellolle ajetulta ringiltä, mutta minulle ja Blackille se oli tänään maailman paras harjoitusravirata. Kelikin oli mitä mainioin: noin kymmenen pakkasastetta, taivas selkeä, jopa hieman aurinkoinen. Pieni miinus talvisesta tuulenvireestä, mutta tänään myssy lepatti ihan vauhdistakin, eikä vain tuulesta.
Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja korkkasivat harjoitusradan Liitävän kanssa ja oli kuulemma ori tarjonnut takasiaan pariin otteeseen protestina metsästäjille ja heidän autoilleen, jotka-eivät-aina-ole-olleet-tuossa-kohden. Potkuremmistä ollaan montaa mieltä, mutta näillä nuorukaisilla opetusvaiheessa se on ollut tarpeen ja ennen kaikkea se on ollut turvallisuustekijä hevosellekin. Jälki voisi olla ikävää, jos konin koipi lipsahtaa aisan väärälle puolelle.
Hieman myöhemmin minä ja Black seurasimme Liitävän jäljissä radalle, jossa tulikin vietettyä sellaisen puolenkymmentä kierrosta. Ensin muistuteltiin mieleen, että millainen lenkki tämä olikaan ja ihan rauhallisesti kävellen kiersimme radan. Aivan jokaisessa kohdassa emme Liitävän jäljissä menneet, sillä radalla näytti olevan jos jonkinlaisen pohkeenväistön kavionjäljet ja voitte vaan arvailla, minkälainen kärryn jättämä jälki on silloin... Black huomasi metsästäjien autot, metsästäjät ja koiran (ja kuolleen valkoturkkisen jäniksen), eikä ollut millänsäkään.
En muista, olenko aikaisemmin maininnut, mutta Blackillä voltti oikealle on toisinaan hankalampi kuin vasemmalle. Hevonenkin - ihmisen tavoin - on vahvempi toiselle puolelle eli joko vasenkät... kavioinen tai oikeakavioinen ja Black sitten taitaa olla vasuri. Voltti oikealle olisi kuitenkin ravihevosen melkoisen järkevää oppia, ettei tarvitse pelkkiin autolähtöihin rajata osallistumista. Mietin jo, että teenkö kaiken oikein, mutta voltti vasempaan onnistuu mainiosti kärryt perässä. Ja onnistuuhan se oikeallekin! Tänään tarvittiin vain hieman toistoja. Parilla viimeisellä kerralla tämä jo sitten sujui eli kyse saattoi olla vaan jonkinlaisesta jäykkyydestä tai ehkä myös liiasta innokkuudesta. Jos liikaa pyysin ja käänsin, niin Black peruutti tai sitten se innoissaan olisi kääntynyt kuta kuinkin U-käännöksen paikoiltaan.
Ilman yhteistä kieltä on vaikeaa sanoa sataprosenttisella varmuudella, mutta haluaisin ainakin uskoa, että Black tykkää treenistä. Siltä hevonen ainakin tuntuu ohjaksiin ja näyttää edessäni. Totesinkin Oppisopimusvalmentajalle tänään, että miten ihmeessä odotin melkein kolmekymmentä vuotta ennen kuin aloin ajamaan hevosilla! Ihan mahdottoman upea tunne! Miltäpä Black sitten ohjiin tänään tuntui? Ihan vähän painoi, mutta ei kovapäisyyttään vaan pyytäen: "Tahdon mennä!" Oppisopimusvalmentaja totesi, että eikun hölkkää vaan ja siispä annoin Blackille luvan. Ensin etenimme hieman kiemurrellen pehmeähköllä radalla, kärryjen vetovastukseen ja lumen tarjoamaan pitoon totutellen, vaan sitten alkoi musta ori kulkea. Joko se näytti niin hassulta tai ehkä jopa niin hienolta, että myös metsämiehet jäivät pellon reunalle katsomaan suoritustamme.
Miltäpä Black siis ohjiin tänään tuntui? Nämä liian pitkät blogikirjoitukseni olisivat entistäkin pidempiä, jos edes osan siitä pystyisi jotenkin kuvailemaan. On se vaan niin hienoa! Black ravasi korvat pystyssä eteenpäin ja olisi halunnut mennä vielä lujempaakin, vaan oli koko ajan ohjilla ja hidasti vauhtia pyynnöstäni - olemmehan kuitenkin valmennusohjelmamme mukaisesti ennen kaikkea kasvattamassa peruskestävyyttä ja voimaa, emme hakemassa vauhtia. Kaarteet ravasimme parilla viimeisellä kierroksella oikein mallikkaasti ja toiseksi viimeisellä ajosuunnanvastaisella kierroksella kaarteesta Black oikein singahti vauhtiin. Oppisopimusvalmentaja naureskelikin jälkikäteen, että vauhti oli varmasti siihen 10,0 pintaan. Tosin rastikin tuli tauluun, kun kerran takasuoralla into näkyi parina laukka-askeleena, vaan Black pudotti takaisin raville ihan pienestä vinkistä. Viimeinen kierros mentiin ajosuuntaan komealla ravilla koko kierros ja omistajanretaleen naamalle jäätyi hölmö, onnellinen virne.
Jk. Hippoliksen Hevosenomistamisen Kehittämishankkeeseen kuuluva nettisivusto on nyt avattu. Sivuilta www.hevosenomistaja.fi löytyy tietoa ravi- ja ratsuhevosen hankkimisesta ja omistamisesta sekä kimppaomistajuudesta. Ihan kaikkea en ole vielä kahlannut läpi, mutta sivustosta on hyvää vauhtia tulossa minulle kimpanvetäjänä oikea hevosenomistajuuden raamattu.
 |
| Tässä treenin jälkeen nautitaan heinistä tarhassa. |
Vastuuvalmentaja ja Oppisopimusvalmentaja korkkasivat harjoitusradan Liitävän kanssa ja oli kuulemma ori tarjonnut takasiaan pariin otteeseen protestina metsästäjille ja heidän autoilleen, jotka-eivät-aina-ole-olleet-tuossa-kohden. Potkuremmistä ollaan montaa mieltä, mutta näillä nuorukaisilla opetusvaiheessa se on ollut tarpeen ja ennen kaikkea se on ollut turvallisuustekijä hevosellekin. Jälki voisi olla ikävää, jos konin koipi lipsahtaa aisan väärälle puolelle.
Hieman myöhemmin minä ja Black seurasimme Liitävän jäljissä radalle, jossa tulikin vietettyä sellaisen puolenkymmentä kierrosta. Ensin muistuteltiin mieleen, että millainen lenkki tämä olikaan ja ihan rauhallisesti kävellen kiersimme radan. Aivan jokaisessa kohdassa emme Liitävän jäljissä menneet, sillä radalla näytti olevan jos jonkinlaisen pohkeenväistön kavionjäljet ja voitte vaan arvailla, minkälainen kärryn jättämä jälki on silloin... Black huomasi metsästäjien autot, metsästäjät ja koiran (ja kuolleen valkoturkkisen jäniksen), eikä ollut millänsäkään.
En muista, olenko aikaisemmin maininnut, mutta Blackillä voltti oikealle on toisinaan hankalampi kuin vasemmalle. Hevonenkin - ihmisen tavoin - on vahvempi toiselle puolelle eli joko vasenkät... kavioinen tai oikeakavioinen ja Black sitten taitaa olla vasuri. Voltti oikealle olisi kuitenkin ravihevosen melkoisen järkevää oppia, ettei tarvitse pelkkiin autolähtöihin rajata osallistumista. Mietin jo, että teenkö kaiken oikein, mutta voltti vasempaan onnistuu mainiosti kärryt perässä. Ja onnistuuhan se oikeallekin! Tänään tarvittiin vain hieman toistoja. Parilla viimeisellä kerralla tämä jo sitten sujui eli kyse saattoi olla vaan jonkinlaisesta jäykkyydestä tai ehkä myös liiasta innokkuudesta. Jos liikaa pyysin ja käänsin, niin Black peruutti tai sitten se innoissaan olisi kääntynyt kuta kuinkin U-käännöksen paikoiltaan.
Ilman yhteistä kieltä on vaikeaa sanoa sataprosenttisella varmuudella, mutta haluaisin ainakin uskoa, että Black tykkää treenistä. Siltä hevonen ainakin tuntuu ohjaksiin ja näyttää edessäni. Totesinkin Oppisopimusvalmentajalle tänään, että miten ihmeessä odotin melkein kolmekymmentä vuotta ennen kuin aloin ajamaan hevosilla! Ihan mahdottoman upea tunne! Miltäpä Black sitten ohjiin tänään tuntui? Ihan vähän painoi, mutta ei kovapäisyyttään vaan pyytäen: "Tahdon mennä!" Oppisopimusvalmentaja totesi, että eikun hölkkää vaan ja siispä annoin Blackille luvan. Ensin etenimme hieman kiemurrellen pehmeähköllä radalla, kärryjen vetovastukseen ja lumen tarjoamaan pitoon totutellen, vaan sitten alkoi musta ori kulkea. Joko se näytti niin hassulta tai ehkä jopa niin hienolta, että myös metsämiehet jäivät pellon reunalle katsomaan suoritustamme.
Miltäpä Black siis ohjiin tänään tuntui? Nämä liian pitkät blogikirjoitukseni olisivat entistäkin pidempiä, jos edes osan siitä pystyisi jotenkin kuvailemaan. On se vaan niin hienoa! Black ravasi korvat pystyssä eteenpäin ja olisi halunnut mennä vielä lujempaakin, vaan oli koko ajan ohjilla ja hidasti vauhtia pyynnöstäni - olemmehan kuitenkin valmennusohjelmamme mukaisesti ennen kaikkea kasvattamassa peruskestävyyttä ja voimaa, emme hakemassa vauhtia. Kaarteet ravasimme parilla viimeisellä kierroksella oikein mallikkaasti ja toiseksi viimeisellä ajosuunnanvastaisella kierroksella kaarteesta Black oikein singahti vauhtiin. Oppisopimusvalmentaja naureskelikin jälkikäteen, että vauhti oli varmasti siihen 10,0 pintaan. Tosin rastikin tuli tauluun, kun kerran takasuoralla into näkyi parina laukka-askeleena, vaan Black pudotti takaisin raville ihan pienestä vinkistä. Viimeinen kierros mentiin ajosuuntaan komealla ravilla koko kierros ja omistajanretaleen naamalle jäätyi hölmö, onnellinen virne.
Jk. Hippoliksen Hevosenomistamisen Kehittämishankkeeseen kuuluva nettisivusto on nyt avattu. Sivuilta www.hevosenomistaja.fi löytyy tietoa ravi- ja ratsuhevosen hankkimisesta ja omistamisesta sekä kimppaomistajuudesta. Ihan kaikkea en ole vielä kahlannut läpi, mutta sivustosta on hyvää vauhtia tulossa minulle kimpanvetäjänä oikea hevosenomistajuuden raamattu.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille