Hiitillä moottorikelkan kanssa ja muut kuulumiset

Maailman paras Black Ice Boost kyyditsi omistajanretaletta taas tänään. Ei tuntunut oripoika olevan pahoillaan siitä, ettei viikkoon ole nähty - minä sitäkin enemmän. Tosin itsepintaisesti Black vaati leipää, kun menin karsinaan kaveria tervehtimään. Ja saihan se poika tuliaisia! Harjatessakin turpa vielä tökki selkää, että josko evästä löytyisi taskusta. Odotan koko ajan, että milloin hampailla tartutaan kiinni, mutta näin ei toistaiseksi ole vielä kertaakaan käynyt. Vaan olivatpa tuossa iltana yhtenä kuulemma Vastuuvalmentaja ja Black >keskustelleet< hampaiden käytöstä. Ja Vastuuvalmentaja lupasi olla purematta enää... :)

Blackin puolustukseksi täytyy sanoa, että kunnon ja voimien kasvaessa alkaa virtaakin riittää. Siinä sitten kärsimättömyyttäkin alkaa löytyä, jos ei hevosen mielestä asiat tapahdu riittävän nopeasti. Niin kuin kaurojen ilmestyminen ruokakuppiin tai vauhdinlisäys. Sen sain myös minä huomata tänään, kun hevosella oli takanaan yksi vapaapäivä ja ori tuumi, että tänään voisimme mennä eikä meinata.

Ensin käppäilimme rennosti peltoradalle ja siitä sitten tutulle metsätielle, josta tulee n. 3 kilometrin edestakainen lenkki tien päähän ja peltoradalle takaisin. Oppisopimusvalmentaja ajoi punarautiasta ja alkuun oli tarkoitus ajaa yksi lenkki porukassa. Koska treenikaverilla on vielä reen perässä rengas, olisi turvaväli ollut suotava varsinkin vauhdikkaammin kuljettaessa. Tämähän ei sitten Blackille millään sopinut ja oria pitikin muistuttaa, että treenatessa oikea suunta on eteenpäin, ei ylöspäin. Vaihdoimme sitten paikkaa niin, että Black pisteli edellä ja toinen ori perässä ja se jo sujui paremmin. Menohaluja kuitenkin riitti ja kaveri jätettiin kauas taakse, vaan ei kuitenkaan kaikki ihan vielä Blackin ansioita. Toisella on sentään perässään reki ja vetorengas ja mukanaan vanhemman ravihevosen viisautta turvavälin verran: "Kyllä! Se musta kakara edelläni VOI pysähtyä kesken kaiken pa... tarpeilleen!"

Treenikaveri jatkoi omalle pidemmälle lenkilleen ja me Blackin kanssa pyörähdimme muutaman kierroksen pellolla ja kävimme vielä toistamiseen kääntymässä samaisen metsätien päässä. Voisimme kutsua sitä intervalliharjoitteluksi, mutta kyllä se taisi rehellisyyden nimissä olla hevosen puolelta vähän kyselyä, että ihanko oikeasti meidän täytyy mennä eri suuntaan kuin kaverin... Kun ikävä vähän hellitti, paineli Black taas lumi pöllyten tietä pitkin. Paluumatkalla meinasi ihan pikkuisen jännittää, kun kuulin mutkan takaa lähestyvän moottorikelkan, mikä puolestaan hevosessakin käynnisti jonkin ylimääräisen moottorin. Kaikki pisteet kuitenkin kelkan kuljettajalle, joka hevosen huomatessaan ajoi pientareelle ja pysäytti tuon kummallisesti murisevan peltieläimen. Kaikki pisteet myös Blackille, joka ohitti kelkan hienosti, joskin jalat harallaan kuin vastasyntyneellä hirvenvasalla. Selvisimme! Mukavasti sain kuitenkin sitten vauhdinmakua, kun kelkka takanamme jälleen starttasi ja Black pinkaisi vinhaan raviin. Lenkkimme pisin suora tultiinkin sitten lähes hiittivauhdilla! Tässä vaiheessa tosin pitää jälleen jakaa pisteitä siitä, että herra X:llä oli valittavanaan a) laukka b) pukkihyppely c) ravi ja ihan oikealla vastauksella mentiin - ja hienosti mentiinkin.

Mainio treenipäivä siis takana, aisojen välissä vireä ja hyväntuulinen varsa ja tästä on hyvä jatkaa uuteen treeniviikkoon. Taisi muuten ystävänpäivä olla kuluneella viikolla. Tässä myöhäiset fiilistelyt siitä: