Valjaissa varsa vallaton

Tässä poijjaat vielä tarhakavereina

Takana on melkoisen mainio viikonloppu - siitäkin huolimatta, että juuri äsken katselin, kuinka hinausauto vei foordinretkumme mennessään. Vaikka moottorihevosvoimat sanoivat työsopimuksen irti (ja vit... hatuttaahan se), näiden meidän fiksumpien, ja tällä hetkellä myös autoa paljon mieluisempien, hevosvoimien kanssa treenilenkit kuuluivat päiväohjelmaan sekä lauantaina että sunnuntaina.

Tässä on tainnut jäädä mainitsematta, että varsoillehan tuli välttämätön asumusero keskiviikkona. Hyvin tulevat pojat juttuun edelleenkin, vaan Liitävä sai kengät takasiinsa tukemaan ja parantamaan takajalkojen asentoa, eikä orimaiset leikit ja hokkikengät oikein enää sovi yhteen. Tosin olihan tuo leikki asteittain jo melkoisen rajua ja, vaikka Black pesee Liitävän vauhdissa mennen tullen, on Liitävällä sitten voimaa jo sen verran enemmän, että se sai Blackista jo melkoisen painiotteen. Black pärjäilee vielä ilman kenkiä, sillä tämä talvi on kelien puolesta suosinut ja pakkanen ja pakkaslumi ovat pitäneet huolta teiden ja peltojen hyvästä ja pitävästä pohjasta. Valmennuksen edetessä sitten jossain vaiheessa kengät tulevat kuvioon, kun vauhti vaatii jo pitojakin ja tietysti tuo sääherra saattaa sanella myös omat ehtonsa. Toistaiseksi siis näillä mennään!

Se, että orien välinen nujakointi on jäänyt, on näkynyt myös siinä, että Blackilla on riittänyt kärryn edessä virtaa aivan ennenkuulumattomalla tavalla. Vaikea oriimme ei ole edelleenkään, mutta ihan eri tavalla saa ohjista pidellä kiinni. Torstainahan ori oli myös tarhassa minua vastassa takajaloillaan ja pärski ja porhalsi häntä tötteröllä. Ensin mietin, että mitä ihmettä, mutta eihän siinä ollut muuta kuin meidän leikkimielinen Black. Pitkin kesäähän leikimme laitumella varsojen kanssa ja nyt leikkikaverin puuttuessa Black varmasti ajatteli, että tämän ihmislemmikin kanssa voi jatkaa samoilla otteilla. Sama halipulainen sylivarsa se on edelleenkin, vaan nyt tosiaan se luonnollinen tarhaliikunta ikätoverin kanssa kisaillen jäi.

Torstain jäätävän lenkin jälkeen tosiaan perjantaina pidettiin huilia jo ihan pakkasenkin vuoksi. Noin 10 asteen pakkanen tuntui jo ihan kesäkeliltä. Mikä etuoikeus, kun sormet eivät jäädy! Lauantaina pyörähdettiin sellainen vajaan 9 kilometrin lenkki ja osan matkaa treenikaverin kanssa. Black painoi ohjille, pää ja häntä pyörivät ja vauhtikin maittoi. Jännittyselementtejä tarjosi samalle reitille tarjoutuva moottorikelkka vaan hienosti hevosen, ohjastajan ja moottorikelkkailijan yhteisymmärryksessä tilanne selvitettiin ja kaikki pääsivät jatkamaan matkaansa. Erittäin positiivista, että hevonen ja ohjastaja jatkoivat samaan suuntaan.

Tänään Black oli jo ohjiinkin rauhallisempi. Tosin ennen lenkkiä hevonen piti tarhassa tehokkaan viisiminuuttisen vallattomasti loikkien ja juosten ja välillä piehtaroidenkin. Sillä hetkellä minulla tietysti oli kädessä lantatalikko kameran sijaan, joten hetket jäivät ikuistamatta. Lenkki oli edellispäivää rauhallisempi jo senkin vuoksi, että vuorokauteen oli satanut reilu kerros uutta lunta ja taival oli jo luonnostaan raskaampi. Kokemustakin karttui uuden ensikohtaamisen muodossa, sillä matkalla vastaan tuli kävelijä koiransa kanssa. Koira pääsi syliin turvaan, Black ei, vaan eipä ori tuntunut uudenlaisesta matkaseurasta olevan moksiskaan. Tunnin verran tuli siis tänäänkin metsässä sielua hoidettua ja siinä sivussa hevosta treenattua. On se vaan hieno, kiltti ja reipas tämä meidän Black!

 

J.k. Ei tullu Brad De Veluwen urheilusuorituksesta vuoden 2012 Sykähdyttävintä Urheiluhetkeä. Toiseksi sykähdyttävin kuitenkin. Ykköspalkinnon ori pokkasi kuitenkin Ravigaalassa Vuoden Hevosena. Lisää palkittuja täällä.