Nuhainen kaudenaloitus ja omistajanretaleen identiteettikriisi
Viime aikoina ravi-ihmisten ajatuksissa ja puheissa on ollut yksi yhteinen tekijä, mikä kuuluu niin haastatteluissa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin: Lumen puute. Vähälumisuus tuntuu vaivaavan ja haittaavan niin ammattilaisia kuin meitä puuhastelijoitakin läpi koko Suomen, tai ehkä nyt maamme pohjoisinta kolkkaa lukuun ottamatta. Ravisuoran ja Toto-TV:n haastatteluissa yksi jos toinenkin ammattitreenari tai hevosenomistaja on todennut, että olosuhteista johtuen valmistautuminen ei ole sujunut ihan odotusten mukaisesti. Lumettomuus on täällä meilläkin pitänyt reen vielä visusti varastossa ja muutama tienpätkä edelleen miltei juoksukelvoton, kun sen verran kova pinta siinä ilman lunta on. Onneksi lunta on nyt kuitenkin edes hieman, että tiet on joten kuten siedettävässä kunnossa ja täällä meillä ainakin muutama ihan mukava "pöläyteltävä" pätkä löytyy.
Etelän uljas mustamme Black on viettänyt syksyn ihan samanlaisissa lumettomissa olosuhteissa kuin mekin täällä korvessa. Vuoden vaihteen jälkeenhän iski sitten kakaraamme tuo räkätautikin, mikä rauhoitti treeniä. Sanna kertoili, että starttarit ovat pysyneet terveenä, mutta näihin muutamaan nuoreen iski oikein kunnon räkätauti. Jostain kai se immuniteetti on haettava, kun ei Black ennen tätä ole sairastellut. Hyvät yskänlääkkeet oli valmentaja kuitenkin keitellyt, sillä Black on toipunut hyvin. Lumen tulon ja parantumisen myötä oli siis aika siirtyä taas normaalitreeniin, kunnes sitten iski Ypäjänkin suunnalle -25 asteen pakkaset. Siinä ei paljon toipilasta viitsinyt hölkkyyttää. Nyt onneksi keli on lauhempi ja pääsee Black pörräämään ihan taas entiseen malliin. Tosin lisää lunta toivotaan sielläkin.
Black kun loppuvuoden rokotuksen ja nyt tuon viimeisimmän räkätaudin tautta on ollut jonkin aikaa helpommalla, totesi Sanna taas hevosen kasvaneen. Siis että niin kuin mitä?! Jep. Takakorkea kuulemma taas on eli joitakin senttejä tuntui poika taas venyneen. Näkispä Liitävä nyt! Kohta on Black samoissa mitoissa lapsuudenkaverinsa kanssa!
Oli muuten pakko kysyä Sannalta, että miten se Black noihin loimiin suhtautuu, kun muutamasta suusta kuultuna se ei ole ihan peace of cake toi loimen pitäminen. :) Kotosalla kun Black loimitettiin käytännössä vain treenin jälkeen, muutoin sai pörrö olla ilman esimerkiksi tarhassakin. Heposemme sai silloin maailmalle lähtiessään mukaansa kaksi loimea, joista fleeceloimea on tullut pidettyä eniten ja siihen on tehty muutama "ilmastointireikä", muutoin kuitenkin ehjä. Kevyesti topattu sadeloimi on pikkaisen iso (vielä), joten se on ollut vähemmällä käytöllä. (Samaan hengen vetoon voisi kirota, ettei minkään valmistajan mitkään senttimetrimäärät ikinä täsmää. Seuraavan kerran otan hevosen mukaan sovittamaan Agrimarkettiin tai Ravi- ja Ratsastusvarusteeseen!!) No niin, ja nyt siis oli tarve myös toppaloimelle, jonka hankinta järjesteltiin valmentajan kanssa niin, että Black sai uuden loimen suoraan käyttöönsä Ypäjällä. Raaskii kuulemma loimittaa, kun osaa niitten kanssa olla tosi nätisti ja karvakin sitä myöten on upeassa kunnossa. Samaa sukua oleva tallikaveri on sitten sellainen loimituholainen, että saa olla ilman takkia.
Vaan juu, nuhaisen kaudenaloituksen jälkeen normaalitreeniin siirrytään siis Ypäjän suunnalla ja Sanna lupasi laittaa kuulumisia, että miltä alkaa meno näyttämään ja miten valmentautumista tässä talven aikana jatketaan. Hitokseen jännittää jo nyt, vaikka Blackin kisaratana onkin kotimaiseman kivituhkarata eikä suinkaan mikään raviradan baana veeseiskavitosien aikaan...
Täällä meidän suunnalla on pari päivää ollut lauhempaa, mutta iskipä sitten itseeni jonkinlainen myötätuntotauti ja ihan lääkekuurin kera olen joutunut itseäni hoitamaan. Äkkinäistä sairastamaan tottumatonta riipii pirusti. Eipä tässä sitten ole koko viikkoon päässyt hevosiakaan liikuttelemaan, vaan jospa huomenna sitten.
Viime kirjuustelussahan kyselin, josko kellä mitä toiveita tai ajatuksia tämän blogin suhteen olisi ja sainkin yhden palautteen ihan suoraan. Toisinaan tässä blogissa itsestäni käyttämäni nimi "omistajanretale" joutaisi vaihtaa. "Käykö pelkkä retale?" "Ei." Siitäkös sitten identiteettikriisin iski! Toimistoslangin kamala termi "allekirjoittanut", jota varmasti joskus olen tullut käyttäneeksi, on vielä kamalampi. En halua sitäkään. Kaikenlaiset tytöttelyt hylkään myöskin, sillä tässä kriisin hetkellä tajusin, että ikävuosia on kymmenen enemmän kuin vaikkapa palkitulla kuskilla Hannu Torvisella. Ka-ma-laa! Nyt, kun ajaisi sen ravikortin, niin pääsisi suoraan nostalgiaravien seniorisarjaan. Hah.
Onhan tässä tullut kaikenlaisia termejä viljeltyä näitten hevosten kanssa, sillä jos Black on Bätmäni, niin voinko mie olla Batgirl tai vaikka Catwoman? Menee vähän asian viereen nämä lepakkojutut. :D Tai jos Vastuuvalmentaja on Liitävän ohjaksissa toisinaan Perttusen Tapio tai vaikkapa kuin Puikkosen Pertti tähän tyyliin:
...Niin olenko minä sitten kuitenkin Torvinen? Ei se Hannu, vaan Tonttu, Tonttu Torvinen.
Etelän uljas mustamme Black on viettänyt syksyn ihan samanlaisissa lumettomissa olosuhteissa kuin mekin täällä korvessa. Vuoden vaihteen jälkeenhän iski sitten kakaraamme tuo räkätautikin, mikä rauhoitti treeniä. Sanna kertoili, että starttarit ovat pysyneet terveenä, mutta näihin muutamaan nuoreen iski oikein kunnon räkätauti. Jostain kai se immuniteetti on haettava, kun ei Black ennen tätä ole sairastellut. Hyvät yskänlääkkeet oli valmentaja kuitenkin keitellyt, sillä Black on toipunut hyvin. Lumen tulon ja parantumisen myötä oli siis aika siirtyä taas normaalitreeniin, kunnes sitten iski Ypäjänkin suunnalle -25 asteen pakkaset. Siinä ei paljon toipilasta viitsinyt hölkkyyttää. Nyt onneksi keli on lauhempi ja pääsee Black pörräämään ihan taas entiseen malliin. Tosin lisää lunta toivotaan sielläkin.
Black kun loppuvuoden rokotuksen ja nyt tuon viimeisimmän räkätaudin tautta on ollut jonkin aikaa helpommalla, totesi Sanna taas hevosen kasvaneen. Siis että niin kuin mitä?! Jep. Takakorkea kuulemma taas on eli joitakin senttejä tuntui poika taas venyneen. Näkispä Liitävä nyt! Kohta on Black samoissa mitoissa lapsuudenkaverinsa kanssa!
Oli muuten pakko kysyä Sannalta, että miten se Black noihin loimiin suhtautuu, kun muutamasta suusta kuultuna se ei ole ihan peace of cake toi loimen pitäminen. :) Kotosalla kun Black loimitettiin käytännössä vain treenin jälkeen, muutoin sai pörrö olla ilman esimerkiksi tarhassakin. Heposemme sai silloin maailmalle lähtiessään mukaansa kaksi loimea, joista fleeceloimea on tullut pidettyä eniten ja siihen on tehty muutama "ilmastointireikä", muutoin kuitenkin ehjä. Kevyesti topattu sadeloimi on pikkaisen iso (vielä), joten se on ollut vähemmällä käytöllä. (Samaan hengen vetoon voisi kirota, ettei minkään valmistajan mitkään senttimetrimäärät ikinä täsmää. Seuraavan kerran otan hevosen mukaan sovittamaan Agrimarkettiin tai Ravi- ja Ratsastusvarusteeseen!!) No niin, ja nyt siis oli tarve myös toppaloimelle, jonka hankinta järjesteltiin valmentajan kanssa niin, että Black sai uuden loimen suoraan käyttöönsä Ypäjällä. Raaskii kuulemma loimittaa, kun osaa niitten kanssa olla tosi nätisti ja karvakin sitä myöten on upeassa kunnossa. Samaa sukua oleva tallikaveri on sitten sellainen loimituholainen, että saa olla ilman takkia.
Vaan juu, nuhaisen kaudenaloituksen jälkeen normaalitreeniin siirrytään siis Ypäjän suunnalla ja Sanna lupasi laittaa kuulumisia, että miltä alkaa meno näyttämään ja miten valmentautumista tässä talven aikana jatketaan. Hitokseen jännittää jo nyt, vaikka Blackin kisaratana onkin kotimaiseman kivituhkarata eikä suinkaan mikään raviradan baana veeseiskavitosien aikaan...
Täällä meidän suunnalla on pari päivää ollut lauhempaa, mutta iskipä sitten itseeni jonkinlainen myötätuntotauti ja ihan lääkekuurin kera olen joutunut itseäni hoitamaan. Äkkinäistä sairastamaan tottumatonta riipii pirusti. Eipä tässä sitten ole koko viikkoon päässyt hevosiakaan liikuttelemaan, vaan jospa huomenna sitten.
Viime kirjuustelussahan kyselin, josko kellä mitä toiveita tai ajatuksia tämän blogin suhteen olisi ja sainkin yhden palautteen ihan suoraan. Toisinaan tässä blogissa itsestäni käyttämäni nimi "omistajanretale" joutaisi vaihtaa. "Käykö pelkkä retale?" "Ei." Siitäkös sitten identiteettikriisin iski! Toimistoslangin kamala termi "allekirjoittanut", jota varmasti joskus olen tullut käyttäneeksi, on vielä kamalampi. En halua sitäkään. Kaikenlaiset tytöttelyt hylkään myöskin, sillä tässä kriisin hetkellä tajusin, että ikävuosia on kymmenen enemmän kuin vaikkapa palkitulla kuskilla Hannu Torvisella. Ka-ma-laa! Nyt, kun ajaisi sen ravikortin, niin pääsisi suoraan nostalgiaravien seniorisarjaan. Hah.
Onhan tässä tullut kaikenlaisia termejä viljeltyä näitten hevosten kanssa, sillä jos Black on Bätmäni, niin voinko mie olla Batgirl tai vaikka Catwoman? Menee vähän asian viereen nämä lepakkojutut. :D Tai jos Vastuuvalmentaja on Liitävän ohjaksissa toisinaan Perttusen Tapio tai vaikkapa kuin Puikkosen Pertti tähän tyyliin:
 |
| Pertti Puikkonen tuulettaa I.P. Vipotiinan voittoa (Kuva: Hippos) |
...Niin olenko minä sitten kuitenkin Torvinen? Ei se Hannu, vaan Tonttu, Tonttu Torvinen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille