Pidän huolta hevosestani
Hevoseni, joskus tuntuu, etten minä sinua valinnut, vaan sinä valitsit minut. Sattumaltako vain vai kohtalon johdatuksena tämä hieno, ylväs eläin tuli ihmisen elämään opettamaan ja avaamaan silmät maailmalle, jota ei muuten missään näe, ei missään koe? Sinä saavuit uuteen kotiisi hieman pelokkaana ja arkana, kokemattomana varsana. Et tahtonut luottaa ihmiseen, etkä etenkään itseesi. Uudet ihmisesi tarjosivat sinulle aikaa, rauhaa, vihreän kesälaitumen ja seuraksesi lajitoverin, jonka kanssa voi opetella hevosmaailman tapoja ja kasvattaa rohkeutta. Kesän mittaan kasvoivat kaikki - varsa, rohkeus ja luottamus ja pienestä sulkeutuneesta hevosesta kasvoi kirjavan ja kaikenkarvaisen perheemme uusin jäsen. Huolenpito lähtee sydämestä, mutta konkretisoituu joka päivä jokaisessa kauranjyvässä, heinänkorressa, suolakiteessä ja leivänpalassa, jonka tyytyväisenä rouskutat. Se välittyy rapsutuksissa ja silityksissä, jokaisessa harjanvedossa ja arkisissa puuhissa: Kun sinulle kannetaan vettä...