Pidän huolta hevosestani

Hevoseni, joskus tuntuu, etten minä sinua valinnut, vaan sinä valitsit minut. Sattumaltako vain vai kohtalon johdatuksena tämä hieno, ylväs eläin tuli ihmisen elämään opettamaan ja avaamaan silmät maailmalle, jota ei muuten missään näe, ei missään koe?

Sinä saavuit uuteen kotiisi hieman pelokkaana ja arkana, kokemattomana varsana. Et tahtonut luottaa ihmiseen, etkä etenkään itseesi. Uudet ihmisesi tarjosivat sinulle aikaa, rauhaa, vihreän kesälaitumen ja seuraksesi lajitoverin, jonka kanssa voi opetella hevosmaailman tapoja ja kasvattaa rohkeutta. Kesän mittaan kasvoivat kaikki - varsa, rohkeus ja luottamus ja pienestä sulkeutuneesta hevosesta kasvoi kirjavan ja kaikenkarvaisen perheemme uusin jäsen.

Huolenpito lähtee sydämestä, mutta konkretisoituu joka päivä jokaisessa kauranjyvässä, heinänkorressa, suolakiteessä ja leivänpalassa, jonka tyytyväisenä rouskutat. Se välittyy rapsutuksissa ja silityksissä, jokaisessa harjanvedossa ja arkisissa puuhissa: Kun sinulle kannetaan vettä, annetaan matolääke, huolletaan kaviot, selvitetään takkuinen otsatukka. Osoitetaan, että olet turvassa, ihminen laumasi johtajana. Tunnustellaan huolestuneena uudet kuhmut ja raapaisut, torutaan hellästi oriinleikeistä, samalla ymmärtäen, miten tärkeää se sinulle on kasvaa ja kokea hevosen tavoille, mitata suuruutesi hevoslaumassa.

Huolenpito on ihmisen hevoselle antamaa aikaansa: Tallisi on mukava ja vedoton, karsina puhdas ja pehmeä. Tarhasi ja laitumesi tilava, turvallinen, suojaisakin. Vietät aikaa ulkona aina, kun mahdollista. Loimitettuna, kun tarpeen, muttei turhaan - luonto on viisaasti sinulle turkkisi luonut sopivaan tarpeeseen. Saat kaipaamaasi liikuntaa ja virikettä, taas kerran noudetaan aidan yli viskaamasi pallo takaisin leikkeihin. Valjaissa opit työsi, kasvatat kuntoa ja vedät kärryä kepein askelin ja me pidämme huolta siitä, että haluat tehdä sitä ilolla, ihmistä miellyttäen, ei koskaan pakolla, ei koskaan kivulla. Viilennämme jalkasi, ennaltaehkäisemme rasituksen vaivat, huolella tunnustelemme jalkojesi pinnat, lämmenneet lihakset, hieromme väsymyksen pois, annamme riittävän levon.

Pidän huolta hevosestani. Siinä lause täynnä itsestäänselvyyksiä, joita on niin helppo ja vaikea ihmisen noudattaa. Pidämme huolta sinäkin päivänä, kun on luopumisen aika ja rakkaudesta tarvitsee tehdä oikeita, raskaita päätöksiä. Huolenpito on sitä kaikkea, mitä teemme hevosen kanssa ja hevosen eteen. Johdonmukaisesti, tavoitteellisesti, kärsivällisesti, hevosen ehdoilla, kaikesta oppien, pienistä iloiten, hetkistä nauttien. Huolenpito on joka päivä sinun hyvä olosi ennen omaamme.

Hevoseni, joskus tuntuu, etten minä sinua valinnut, vaan sinä valitsit minut. Niin paljon kuin se viekin, sitä enemmän se antaa avosylin, kukkurapäin, ovista ja ikkunoista, pehmeän turvan kosketuksesta, suoraan sydämestä.

Laukon Hevoskuntoutuksen ja Hevarin Pidän huolta hevosestani-kirjoituskilpailu: Vapaamuotoinen kuvaus hevosesi huolenpidosta. Millaista on hevosesi arki ja mitä sen hoitoon kuuluu?