Hevosemme eivät ole numeroita
Törmäsin sattumalta kanadalaisen Trot Magazine -lehden erääseen kirjoitukseen. Lehteä julkaisee Standardbred Canada, mikä taitaa suomeksi väännettynä olla Kanadan oma amerikanravureiden jalostusliitto eli sama kuin kotoinen Hippos, paljon suuremmassa mittakaavassa vain. Tuo kirjoitus on syntynyt alkuvuodesta Kanadassa sattuneen tuhoisan tallipalon tuhkasta -ajatuksesta, että sen lisäksi, että miljoonien dollareiden arvosta tuhoutui omaisuutta, elinkeinoa ja kilpahevosia, menetettiin ennen kaikkea jotain äärettömän rakasta ja korvaamatonta. Kirjoitus on julkaistu otsikolla "The Courage to Continue on", vapaasti suomennettuna "Rohkeus (rohkeutta) jatkaa" ja se löytyy englanninkielisenä Standardbred Canadan kotisivuilta.
Palaan tuohon kirjoitukseen kohta. Sitä ennen kerron taas jotain numeroita, joihin Blackin kilpauran alkaminen ja hivenen yllättäväkin menestys on saanut tämän blogin viime aikoina painottumaan. Black oli perjantaina 18.3.2016 uransa 11. lähdössä hienosti 2. ajalla 1,18,5a. Black oli lämmittelyssä ja lähdössäkin varsin virtava, joten olipa hyvä, että viivytyksettä päästiin matkaan. Forssan raviradan pinta oli ollut todella kova, joten maltillisesti ajettiin. Olli kuskasi Blackin johtopaikalle, josta ruunamme vastaili vieressä ravanneelle loppuun asti. Kolmannella radalla kirineelle kilpakumppanille Black ei oikein osannut korvat tukittuna ja puolilapuilla varustettuna vastatakaan ja näyttikin loppusuoralla enemmän tai vähemmän haaveilijalta. Vahvuutemme on selvästi loppukiri selästä kääntäen kuin, että keulassa haastajia odotellen. Hevosta on edelleen rakennettu rakkaudella, tuleviakin lähtöjä ajatellen, eikä tässäkään haluttu liikaa hätistellä. Jos Black olisi irronnut kanuunakiriin ja hyvästellyt muut, toki voittokin olisi otettu vastaan. Nyt päästään tällä voittosummalla vielä Blackin kotiradan 76-päivänä ajelemaan. Siellä seuraavaksi.
Huh. Paljon numeroita yhteen kappaleeseen. Ilmankos Darryl Kaplanin kirjoitus Trot Magazinessa sai hetkeksi pysähtymään. Tai no tunnustan, ei saanut ekalla kerralla. Kurkkasin linkin ja ohitin sen. Sitten palasin siihen seuraavana päivänä ja luin. Luin ja liikutuin. Ja kyllähän se kolahtikin: "Today, we appreciate what many in the rest of the world may never appreciate - that numbers can’t provide unconditional love. And that our horses are not numbers."
Tekstissä mainittiin, miten helppoa on puhua numeroista, määristä ja myynneistä. Mutta me tiedämme paremmin. Tiedämme, että jokainen hevonen on yksilö, kaikkine oikkuineen ja luonteenpiirteineen ainoa laatuaan ja erityinen. Näemme niiden heikkouden ja haavoittuvaisuuden ja näemme niiden voiman ja rohkeuden. Kirjoittaja viisaudessaan laittoi paperille senkin, että saatamme miettiä olemmeko me täällä maapallolla pitämässä huolta hevosista vai ovatko hevosemme täällä pitääkseen huolta meistä. Saatamme viettää enemmän aikaa elämämme hevosten kanssa kuin elämässämme olevien ihmisten kanssa. Ja koska juuri sen takia, mitä hevosemme meille merkitsevät, emme halua sen koskaan muuttuvankaan.
...Joko tätä tekstiä lukiessa jotain liikahti sydämessä? Miulla ainakin ravisteli ja rutisteli tuntuvasti. Mutta teksti jatkuu.
Jos saisimme valita menetyksen tunteen ja sen välillä, ettei meillä olisi ikinä ollut mahdollisuutta olla hevostemme kanssa, valitsisimme kivun. Valitsemme siteen ja kumppanuuden hevosen kanssa. Valitsemme sen kuoppaisen matkan, jonka koemme yhdessä. Kirjoitus päättyy julistukseen, että hevoset tällä upealla alalla eivät tule koskaan olemaan meille mitään velkaa. Tänään suremme menettämiemme hevosten elämää. Halaamme niitä hevosia, jotka vielä ovat kanssamme. Huomenna heräämme ja päätämme, miltä tulevaisuutemme näyttää ja pidämme matkassamme sen, mitä hevosemme ovat meille opettaneet.
Niin, että sinä Black (ja Pai ja Liitävä ja Läsipää ja Punarautias ja varsat ja ja ja...), omanlainen ja ainutlaatuinen hieno hevosemme, joka olet tuonut elämäämme totosijojen lisäksi - ja ennen kaikkea niistä huolimatta - niin paljon hienoja asioita, elämyksiä, iloa ja tunteita ja upeita, uusia ihmisiä ja tuttavuuksia, kiitos! Kun taas seuraavan kerran luettelen numeroita, et sinä siltikään ole vain viisisataa kiloa lihaa, juostuja sekunteja, tuhansittain menetettyä rahaa ja voittosummia, vaan viime kädessä paljon, paljon enemmän. Ilman hevosen kanssa koettua tunnetta, sidettä ja kumppanuutta olisi tässä maailmassa aika paljon pienempi määrä hevosurheilun harrastajia. Kiitos hevosemme, että olet täällä pitämässä meistä huolta! Tänään arvostamme sitä, mitä mitä muu maailma ei tule koskaan arvostamaan - numerot eivät tarjoa ehdotonta rakkautta. Eivätkä hevosemme ole numeroita.
"The Courage to Continue on", kolumnin kirjoittajan, Darryl Kaplanin tekstiä lainaten ja vapaasti suomentaen, lähde: www.standardbredcanada.ca.
Palaan tuohon kirjoitukseen kohta. Sitä ennen kerron taas jotain numeroita, joihin Blackin kilpauran alkaminen ja hivenen yllättäväkin menestys on saanut tämän blogin viime aikoina painottumaan. Black oli perjantaina 18.3.2016 uransa 11. lähdössä hienosti 2. ajalla 1,18,5a. Black oli lämmittelyssä ja lähdössäkin varsin virtava, joten olipa hyvä, että viivytyksettä päästiin matkaan. Forssan raviradan pinta oli ollut todella kova, joten maltillisesti ajettiin. Olli kuskasi Blackin johtopaikalle, josta ruunamme vastaili vieressä ravanneelle loppuun asti. Kolmannella radalla kirineelle kilpakumppanille Black ei oikein osannut korvat tukittuna ja puolilapuilla varustettuna vastatakaan ja näyttikin loppusuoralla enemmän tai vähemmän haaveilijalta. Vahvuutemme on selvästi loppukiri selästä kääntäen kuin, että keulassa haastajia odotellen. Hevosta on edelleen rakennettu rakkaudella, tuleviakin lähtöjä ajatellen, eikä tässäkään haluttu liikaa hätistellä. Jos Black olisi irronnut kanuunakiriin ja hyvästellyt muut, toki voittokin olisi otettu vastaan. Nyt päästään tällä voittosummalla vielä Blackin kotiradan 76-päivänä ajelemaan. Siellä seuraavaksi.
Huh. Paljon numeroita yhteen kappaleeseen. Ilmankos Darryl Kaplanin kirjoitus Trot Magazinessa sai hetkeksi pysähtymään. Tai no tunnustan, ei saanut ekalla kerralla. Kurkkasin linkin ja ohitin sen. Sitten palasin siihen seuraavana päivänä ja luin. Luin ja liikutuin. Ja kyllähän se kolahtikin: "Today, we appreciate what many in the rest of the world may never appreciate - that numbers can’t provide unconditional love. And that our horses are not numbers."
Tekstissä mainittiin, miten helppoa on puhua numeroista, määristä ja myynneistä. Mutta me tiedämme paremmin. Tiedämme, että jokainen hevonen on yksilö, kaikkine oikkuineen ja luonteenpiirteineen ainoa laatuaan ja erityinen. Näemme niiden heikkouden ja haavoittuvaisuuden ja näemme niiden voiman ja rohkeuden. Kirjoittaja viisaudessaan laittoi paperille senkin, että saatamme miettiä olemmeko me täällä maapallolla pitämässä huolta hevosista vai ovatko hevosemme täällä pitääkseen huolta meistä. Saatamme viettää enemmän aikaa elämämme hevosten kanssa kuin elämässämme olevien ihmisten kanssa. Ja koska juuri sen takia, mitä hevosemme meille merkitsevät, emme halua sen koskaan muuttuvankaan.
...Joko tätä tekstiä lukiessa jotain liikahti sydämessä? Miulla ainakin ravisteli ja rutisteli tuntuvasti. Mutta teksti jatkuu.
Jos saisimme valita menetyksen tunteen ja sen välillä, ettei meillä olisi ikinä ollut mahdollisuutta olla hevostemme kanssa, valitsisimme kivun. Valitsemme siteen ja kumppanuuden hevosen kanssa. Valitsemme sen kuoppaisen matkan, jonka koemme yhdessä. Kirjoitus päättyy julistukseen, että hevoset tällä upealla alalla eivät tule koskaan olemaan meille mitään velkaa. Tänään suremme menettämiemme hevosten elämää. Halaamme niitä hevosia, jotka vielä ovat kanssamme. Huomenna heräämme ja päätämme, miltä tulevaisuutemme näyttää ja pidämme matkassamme sen, mitä hevosemme ovat meille opettaneet.
Niin, että sinä Black (ja Pai ja Liitävä ja Läsipää ja Punarautias ja varsat ja ja ja...), omanlainen ja ainutlaatuinen hieno hevosemme, joka olet tuonut elämäämme totosijojen lisäksi - ja ennen kaikkea niistä huolimatta - niin paljon hienoja asioita, elämyksiä, iloa ja tunteita ja upeita, uusia ihmisiä ja tuttavuuksia, kiitos! Kun taas seuraavan kerran luettelen numeroita, et sinä siltikään ole vain viisisataa kiloa lihaa, juostuja sekunteja, tuhansittain menetettyä rahaa ja voittosummia, vaan viime kädessä paljon, paljon enemmän. Ilman hevosen kanssa koettua tunnetta, sidettä ja kumppanuutta olisi tässä maailmassa aika paljon pienempi määrä hevosurheilun harrastajia. Kiitos hevosemme, että olet täällä pitämässä meistä huolta! Tänään arvostamme sitä, mitä mitä muu maailma ei tule koskaan arvostamaan - numerot eivät tarjoa ehdotonta rakkautta. Eivätkä hevosemme ole numeroita.
"The Courage to Continue on", kolumnin kirjoittajan, Darryl Kaplanin tekstiä lainaten ja vapaasti suomentaen, lähde: www.standardbredcanada.ca.
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille