Uskonpuutetta ja toivonkipinöitä

Juu, hengissä ollaan. Niin myös sankarimme Black. Tunnelmat ovat tässä kesän mittaan olleet vähintäänkin kaksijakoiset, eikä blogin kirjoittamiseen ole välillä oikein löytynyt aihetta tai toisaalta motivaatiotakaan. Seuraajillemme olemme kuitenkin pienen tilannekatsauksen velkaa, joten olkoon tässä sellainen. Tekstissä mukana myös omaa pohdiskelua ja omia mielipiteitä, mitkä eivät välttämättä sellainaan edusta kimpan mielipiteitä. Blogistin etuoikeudella. :D

Blackin vakavasta, oikean etujalan koukistajajänteen repeämästä tuli heinäkuun alussa kaksi kuukautta täyteen. Se oli myös aika, jonka halusimme hevoselle ja paranemiselle antaa ja, että näkisimme, miltä tilanne näyttää pienen kuntoutuksen jälkeen. Rehellisyyden nimissä omat odotukseni eivät olleet tuolloin kovinkaan korkealla. Toivonkipinää piti omalla kohdalla yllä ainoastaan se, että eläinlääkäri saattaisi sanoa, ettei vamma ollutkaan niin laaja. No, ei se sitä sanonut. Vamma oli edelleen yhtä vakava, mutta ultraäänitutkimuksen perusteella kahden kuukauden aikana vamma-alue oli pienentynyt 10 cm:n suuruisesta enää vain noin 1,5 cm:n kokoiseksi. Laserhoidolla todettiin olleen tähän erityisen suotuisat vaikutukset. Paranemisvauhtia eläinlääkäri piti yllättävän ja ennakoimattoman hyvänä, mutta totesi toki, ettei lopullista paranemista tai jalan kestämistä voi ennustaa kukaan. Vamma parani viimeksikin hyvin, muttei kestänyt vuottakaan, kun jalka hajosi uudelleen ja vielä aikaisempaa pahemmin. Nämä epävarmuustekijät ovat yhä olemassa, mutta "kyllä tästä hevonen vielä saadaan"* -saatesanoin eläinlääkäri suositti uutta kontrollia elokuulle ja neuvoi lisäämään kontrolloitua liikuntaa, myös hölkäten hyvällä pohjalla. (*Mutta saadaanko ravihevonen? Toim. huom.)

Tampereen klinikalla heinäkuussa
-Onhan se yhä komea, vaikka rikki
(c) Valmentaja

Vaikka blogissa on ollut hiljaista, on keskustelua, mobiiliverkonpuhetta ja sähköpostibittejä liikkunut valmentajan, kimpanvetäjän ja omistajien kesken senkin edestä. Hevoskimpassa päätökset tehdään kuitenkin omistajien enemmistöääniin pohjautuen ja kaiken keskiössä ja etusijalla on hevosen hyvinvointi. Tässä kuluneiden parin kuukauden aikana on siis punnittu monenlaisiakin vaihtoehtoja ja niistä voimassa on toistaiseksi se, että Black Ice Club jatkaa kuukausi kerrallaan, hivenen muuttunein omistusosuuksin, ja Black Ice Boost jatkaa valmentajansa luona Forssassa, missä kaikki hoitovaihtoehdot ovat saatavilla kohtuullisin kustannuksin, kohtuullisen matkan päässä. Seuraava tsekkauspiste on Blackin uusi eläinlääkärin kontrolli elokuun lopulla.

Suositusten mukaan jännevammaista hevosta ei missään tapauksessa saa jättää paikalleen, vaan säännöllisellä liikunnalla ja myös esimerkiksi laserhoidolla saadaan oikeanlaista, elastista solujen uusiutumista ja siten parempi kudosrakenne ja vähemmän arpikudosta. Blackin jalan paraneminen on siis ollut hyvää ja hoitomuodot tässä ovat olleet hyvinkin perinteiset: kontrolloitu liikunta kävellyttäen ja sittemmin myös perähevosena, tarhaus vuorokauden ympäri, kylmäys kylmäletkuissa ja kylmäsavella useamman kerran päivässä, säännölliset laserhoidot ja akuutissa vaiheessa myös huippukylmähoidot. Valmentajan ja eläinlääkärin mukaan iso merkitys on myös ruunamme asenteella - se ei ota itseään turhan vakavasti. Moni olisi maansa myynyt, kun on kaksi karvaa poikittain, mutta ei Black. Se on hyväntuulinen, iloinen ja (vähän liiankin) energinen. Ja se on tärkeää se!

Luonnonmukaisista hoidoista voidaan myös olla montaa mieltä ja myös tässä hevoskimpassa mielipiteitä jakaa jonkin verran homeopaattinen hoito, jota päädyttiin Blackille kokeilemaan. Kyllä miekin esimerkiksi tiettyjä luonnonyrttejä (voikukkaa, koivua, nokkosta jne.) syötän omalle, paikalliselle ravihevoskokelaallenikin perustellen sen sillä, että näitä hevonen valitsisi luonnossakin syötäväkseen, jos vain saisi, ja esimerkiksi nokkosen rautapitoisuudet on tunnettuja ja testattuja ihmistenkin ravintolähteenä. Mitä tulee homeopaattiseen hoitoon, itse kuulun tässä porukassa siihen kyyniseen, lääketieteellisiin faktoihin nojautuvaan osaan, joka uskon ja hyvän tahdon lisäksi kaipaa todisteet ja lausunnot siitä, että hoidoista tosiaan on apua. Blackin kohdalla homeopaatti suositti sopivaa, hevoselle suun kautta annettavaa homeopaattista lääkehoitoa saatuaan sairauskertomuksen ja kuvia. Hoitojaksoja on nyt takana kaksi ja ne aloitettiin ennen tuota heinäkuun eläinlääkärin tarkastusta.  Lääketieteellistä näyttöä tai eläinlääkäreitten suosituksia homeopaattisen hoidon tehosta ei siis toistaiseksi ole, mutta kimppa halusi tässä kohden käyttää kaikki oljenkorret ja katsotaan, mihin ne riittävät.

Omat realismiin ja eettisyyteen perustuvat arvot ja suuri rakkauteni hevosiin ovat saaneet minut puhumaan hyvinkin vahvasti ja tuskastumiseen asti sen puolesta, että jos tulevaisuutta raviurheilun kilpakentillä ei ole, on vain yksi oikea ratkaisu. Olen yhä sitä mieltä. Blackin toinen jatkoaika perustuu minun kohdallani eniten hevosen itsensä ansioihin. Myös valmentajan mukaan käsissä on nyt hevonen, jollaista toista ei ole vastaan tullut - ei elämänhalunsa, eikä paranemisen osalta. Niin hassulta, kun se kuulostaakin, oli eläinlääkäri heinäkuun alussa myös todennut, että "ei vielä hiittilupaa". Sellaista en odotellut vuoteen! Kuitenkin tässä kohden, paranemisen jatkuessa suotuisana on tarkoitus edetä - toki hevosen ehdoilla - mutta hyvinkin pian kohti normaalia treenausta. Ja tämän kortin omistajat vielä haluavat katsoa, kuukausi kerrallaan. Hulluutta? Rakkautta? Uskonto 10 ja matematiikka 4? Kyllä, varmasti niitä kaikkia.