Vanhojen muistelua ja uusista haaveilua
Niin sitä eräänä talviusvaisena perjantaina löysin itseni jälleen kerran matkalta Forssaan. Punaisen bussin hinnat eivät päätä huimaa ja aikataulut ja reitit ovat varsin suotuisat, niin tämähän on jopa kannattavaa. Etenkin, kun samalla yhdistettiin työt, huvi ja edustustilaisuus Pilvenmäen ravigaalassa, jonne kutsuttiin kaikki vuonna 2016 voittaneiden hevosten omistajat (muistattehan sen startin "heittämällä kärkeen" ja "ja maisema vaihtuu"? Jep, juuri se.) Blackin omistajajoukosta ei muita päässyt paikalle ja minä lienee se tarpeeksi yllytyshullu. Ja, kun metsänpeikko kerran lähtee kolostaan ihmisten ilmoille, katsoi valmentajakin parhaaksi lähteä gaalaan mukaan juhlimaan muitakin kotiradan voittoja. Ja nyt täytyy pikkasen kehasta ton meidän valmentajan palvelua, sillä myös miulle oli varattu kampausaika gaalaa silmällä pitäen. Peikko kiittää!
Retki alkoi siis jo perjantaina, kun rättipoikkiväsyneenä työviikon jälkeen istuin linja-autossa. Väsymys haihtui nopsaan iltatalliaskareissa touhutessa ja olihan karsinoissa kurkistelemassa muutama uusi turpa sitten viime näkemän. Yksi vanha turpa oli entisenlaisensa, suuri ja hassu ja se kuului meidän Bläksälle. Siinä hevostamme rapsutellessa kolautti Bläkki turpansa silmäkulmaani ja pienesti siinä jännitin, että sainko näkyvämmänkin gaalamaskeerauksen etukäteen.
Lauantai alkoi hevosten ruokkimisella ja aamukaurojen jälkeen ajohevoset, Black mukaan lukien pääsivät ulos heiniä syömään. Yövuorolaiset pääsivät sisälle aamupalalle ja -unille. Karsinoita siivottiin, jalkakääreitä purettiin, pinteleitä käärittiin ja loimia vaihdettiin ja kuivailtiin. Hevosten jäädessä eväilleen oli ihan parasta reippaan touhuilun jälkeen meidän ihmisotusten lähteä aamukahville. Tykkäisin niin tällaisesta aamurutiinista useamminkin normaalin herätys-kahvi-toimistolle-toiston sijaan.
Päivä oli muutenkin normaalia vilkkaampi, sillä useampi omistaja tai omistajaporukan edustaja vieraili tallilla päivän mittaan. Myös hieroja tuli hieromaan pari tulevan viikon starttihevosta. Tuoreimman kimppahevosen treenit taltioitiin GoPro-kameralla ja, kun treenikaverina oli Bläksä, saamme varmaan mekin pian maistiaisia tuosta treenistä videotallenteen myötä.
Ja mitä tulee meidän kimppahevoseemme - Blackin treenit sujuivat varsin mallikkaasti. Paineissaan ruuna oli kovasti ja syytä tietysti onkin olla, sillä Black starttaa 3.2. perjantaina Turussa. Jännevammajalka on niin hyvä kuin se vain voi olla ja nyt ei auta kuin toivoa parasta ja... ja jätän tässä kohden toistamatta tuon sanonnan loppuosan. Seuraavan kerran Bläksä valjastetaan keskiviikkona ja ajetaan muutama veto radalla. Torstaina ruuna saa hieronnan ja perjantaina lähdetään mittaamaan päivän kunto. Sen verran virtava varsa on ollut ja, koska se tuntuu jo treenien välilläkin unohtavan, miltä postilaatikko näyttää, on se luultavasti unohtanut myös, mitä raveissa tapahtuu. Korvapallot ja -huput voi siis olla tarpeen ja vetolappuja ei todellakaan tarvita. Rata-arvonnassa saimme luonnollisestikin saman numeron kuin edelliseen starttiin ja niinpä radalta 8 täytyy ihmetellä millä taktiikalla pysytään ravilla alkukiihdytyksessä ja pidetään jalat maassa (hevosen ja omamme). Kuskina jatkaa Olli siitäkin syystä, että tuntee hevosen nyt parhaiten ja huomioiden tuon ruunan sairaushistorian turhia pruuveja ja stoppeja ja kaistanvaihtoja on varmasti vältettävä.
Iltamme huipentui Pilvenmäen ravigaalaan. Vatsalihakset ovat vieläkin kipeinä nauramisesta ja kyllä vielä lämmöllä monta kertaa muistelen myös gaalaruokaa, oli todella, todella, todella hyvää alkaen salaateista ja päättyen suklaakakkuun. Punaviinipullon hinta tosin huikenteli korkeammalla kuin monissa "oikeissa" ravintoloissa, joten siitä pieni miinus. Tosin sitähän ei tietysti olisi ollut pakko juoda (pullotolkulla), mutta seura oli hyvää ja siitä tulee joka tapauksessa iiiiso plussa. Sen verran rankkoja nämä reissut kuitenkin ovat, että Porin Winner's Dinnereillä Black Ice Clubia edustaa valmentajapariskunta. Bläki ei vielä Pilvenmäen gaalassa kuulunut palkittujen joukkoon, mutta Porissa sillä voi olla siihen jopa mahdollisuus, kun yleisöäänestyksellä valitaan komeettaa ja symppistä ja sävähdyttäjää.
Ja niin, sitten niitä peukkuja pystyyn ja kiittimiä ristiin. Tavoitteemme perjantaille on päästä ehjänä maaliin ja tavoitteemme seuraavalle lauantaille on, että Bläkin jalka on ok. Kotona reenaillaan rauhallisesti ja vauhtiajot ajetaan starteissa, seuraava mahdollisesti jo hyvinkin pian tuon Turun jälkeen, kun hittovie menevät kaikenlaisia tuplatonneja jakelemaan. Vaan kuten sanottua, jalat maassa ja ihan vähän pää pilvissä.
Retki alkoi siis jo perjantaina, kun rättipoikkiväsyneenä työviikon jälkeen istuin linja-autossa. Väsymys haihtui nopsaan iltatalliaskareissa touhutessa ja olihan karsinoissa kurkistelemassa muutama uusi turpa sitten viime näkemän. Yksi vanha turpa oli entisenlaisensa, suuri ja hassu ja se kuului meidän Bläksälle. Siinä hevostamme rapsutellessa kolautti Bläkki turpansa silmäkulmaani ja pienesti siinä jännitin, että sainko näkyvämmänkin gaalamaskeerauksen etukäteen.
 |
| Bläksä sai uudet kengät |
 |
| Black hevosena |
 |
| Black ei hevosena... |
 |
| Pakollinen yhteiskuva todistusaineistoksi |
Lauantai alkoi hevosten ruokkimisella ja aamukaurojen jälkeen ajohevoset, Black mukaan lukien pääsivät ulos heiniä syömään. Yövuorolaiset pääsivät sisälle aamupalalle ja -unille. Karsinoita siivottiin, jalkakääreitä purettiin, pinteleitä käärittiin ja loimia vaihdettiin ja kuivailtiin. Hevosten jäädessä eväilleen oli ihan parasta reippaan touhuilun jälkeen meidän ihmisotusten lähteä aamukahville. Tykkäisin niin tällaisesta aamurutiinista useamminkin normaalin herätys-kahvi-toimistolle-toiston sijaan.
Päivä oli muutenkin normaalia vilkkaampi, sillä useampi omistaja tai omistajaporukan edustaja vieraili tallilla päivän mittaan. Myös hieroja tuli hieromaan pari tulevan viikon starttihevosta. Tuoreimman kimppahevosen treenit taltioitiin GoPro-kameralla ja, kun treenikaverina oli Bläksä, saamme varmaan mekin pian maistiaisia tuosta treenistä videotallenteen myötä.
 |
| Pro Valmentaja |
 |
| Tällä kertaa tallista poistuttiin ihan hevosina ...ei edes kompastuttu kynnykseen tai tultu pohkeenväistöä... |
 |
| Palautteluhölkkää vetojen välillä |
 |
| Jonniin verran näitä poneja tuolla Pilvenmäellä |
Ja mitä tulee meidän kimppahevoseemme - Blackin treenit sujuivat varsin mallikkaasti. Paineissaan ruuna oli kovasti ja syytä tietysti onkin olla, sillä Black starttaa 3.2. perjantaina Turussa. Jännevammajalka on niin hyvä kuin se vain voi olla ja nyt ei auta kuin toivoa parasta ja... ja jätän tässä kohden toistamatta tuon sanonnan loppuosan. Seuraavan kerran Bläksä valjastetaan keskiviikkona ja ajetaan muutama veto radalla. Torstaina ruuna saa hieronnan ja perjantaina lähdetään mittaamaan päivän kunto. Sen verran virtava varsa on ollut ja, koska se tuntuu jo treenien välilläkin unohtavan, miltä postilaatikko näyttää, on se luultavasti unohtanut myös, mitä raveissa tapahtuu. Korvapallot ja -huput voi siis olla tarpeen ja vetolappuja ei todellakaan tarvita. Rata-arvonnassa saimme luonnollisestikin saman numeron kuin edelliseen starttiin ja niinpä radalta 8 täytyy ihmetellä millä taktiikalla pysytään ravilla alkukiihdytyksessä ja pidetään jalat maassa (hevosen ja omamme). Kuskina jatkaa Olli siitäkin syystä, että tuntee hevosen nyt parhaiten ja huomioiden tuon ruunan sairaushistorian turhia pruuveja ja stoppeja ja kaistanvaihtoja on varmasti vältettävä.
 |
| Näitä jalkakuvia on tullut tänne blogiin laitettua jo muutamaan otteeseen, joten laitetaan nyt vielä ainakin kerran. On se joskus näyttänyt hurjemmaltakin. |
Iltamme huipentui Pilvenmäen ravigaalaan. Vatsalihakset ovat vieläkin kipeinä nauramisesta ja kyllä vielä lämmöllä monta kertaa muistelen myös gaalaruokaa, oli todella, todella, todella hyvää alkaen salaateista ja päättyen suklaakakkuun. Punaviinipullon hinta tosin huikenteli korkeammalla kuin monissa "oikeissa" ravintoloissa, joten siitä pieni miinus. Tosin sitähän ei tietysti olisi ollut pakko juoda (pullotolkulla), mutta seura oli hyvää ja siitä tulee joka tapauksessa iiiiso plussa. Sen verran rankkoja nämä reissut kuitenkin ovat, että Porin Winner's Dinnereillä Black Ice Clubia edustaa valmentajapariskunta. Bläki ei vielä Pilvenmäen gaalassa kuulunut palkittujen joukkoon, mutta Porissa sillä voi olla siihen jopa mahdollisuus, kun yleisöäänestyksellä valitaan komeettaa ja symppistä ja sävähdyttäjää.
 |
| Been there, seen that... |
Ja niin, sitten niitä peukkuja pystyyn ja kiittimiä ristiin. Tavoitteemme perjantaille on päästä ehjänä maaliin ja tavoitteemme seuraavalle lauantaille on, että Bläkin jalka on ok. Kotona reenaillaan rauhallisesti ja vauhtiajot ajetaan starteissa, seuraava mahdollisesti jo hyvinkin pian tuon Turun jälkeen, kun hittovie menevät kaikenlaisia tuplatonneja jakelemaan. Vaan kuten sanottua, jalat maassa ja ihan vähän pää pilvissä.
 |
| Valmentajan kodin seinältä napattu kuva, niin osuvaa, niin osuvaa.. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Terveisesi, kysymyksesi tai kommenttisi Bläksälle ja taustajoukoille